Maanantaina menin sitten töihin - aikaisemmin kun niin oli sovittu. No mun koneeseen ei oltu saatu asennettua uutta käyttistä saati sitten ohjelmia. Eli maanantain palloilin sitten melkein tyhjän panttina, silloin tällöin toisen koneella naputtamassa tilauksia tai vastaamassa puhelimeen että pääsivät tauolle. Meillä nimittäin ei puhelimet toimineet tai niitä ei oltu saatu asennettua, mutta päivä saatiin hoidettua.
Mun konetta jäivät asentelemaan kun lähdin. Tänä aamuna uusi yritys - käynnistyi - mutta puhelinta ei vielä oltu asennettu - no siinä aamupäivän aikana sekin hoitui. Päivä saatiin kunnialla tehtyä. Sama juttu kuin maanantaina, onneksi tilaukset tulivat hyvin läpi. Kaikkea muuta pientä harmia mutta... nää kuuluu yleensä näihin asennushommiin - koskaan mikään ei mene 100% putkeen - siihen on jo tottunut.
Huomenna sitten koulutusta - uusi käyttis ja uusi office, puoli päivää siinä menee. Pääsihän sitä tänään jo opettelemaan itsekseen. Ei mulla siinä mitään ongelmaa, sen verran on tietokoneita tullut käytettyä, samalla lailla ne toimii pääsääntöisesti... ja tekemällä oppii.. Mutta, onhan sitä kiva saada jotain koulutustakin ettei tartte päätään seinään hakata ja miettiä et miten tuo nyt tehdään...
Käväisin taas Sinellissä, lisää korutarvikkeita... ei kullanväriset riitä tai eivät oikein tuntuneet soveltuvan. Kävin Swarowkin kristalleja hakemassa - kahden laisia. Päädyin sitten tytön korviksiin laittamaan antiikin pinkkiä :) Tuo kuva ei kerro väreistä mutta ehkä muodosta. Tuon kuvan ottamisen jälkeen ketjuja (kullanvärisiä hieman vielä lyhennetty (saas nähdä teenkö vielä muutoksia). Nuo värit sopivat tytön pukuun sekä mummon vanhaan kultakoruun (jossa ruusukvartsi ).
Eilinen saa jäädä yritelmäksi, ehkä niitäkin joskus voi käyttää... muttei ne oikein juhlavat ole.
Itselle tekaisin kissakorvikset, lisäsin valmiisiin riipuksiin korvakoukut. Samanlaiset mulla on ollut jo ennenkin mutta olen onnistunut hävittämään - ainakin toisen niistä. Niin mulle usein käy - siksi ei kannatakaan meikäläisen käyttää rahojaan ostokoruihin. Kun tekee itse niin voi tehdä uusia jos vanhat häviää tai rikkoutuu. Tosin se ei poista sitä että harmittaa kun niin käy...
Kaupassakin tuli käytyä...
Onneksi tauti alkaa hellittää! Todella kauniita korvakoruja. Kohta on jo se suuri päivä! Muistan kuinka meillä oli se kolme vuotta sitten. Esikoisen silloiselle tyttöystävälle tarjosin kampaajan, koska itsellä ei ole tyttöjä ja halusin, että hän saa kauniin nutturan. Silloin aikoinaan kun itse olin "vanha" pukeuduttiin vielä todella vanhoihin asuihin eikä kyse ollut niinkään tanssiaisista kuin nykyisin. Mutta upeaa niiden seuraaminen on.
VastaaPoistaSama juttu meillä aikoinaan - vanhat asut vaan... itse tosin en osallistunut, kipeänä olin
PoistaVeljen vaimo varmaan myös paljolti sen takia tuon puvun halusi tehdä (reilu vuosi sitten sanoi että voi tehdä) kun ei hänellä kuin poikia... tosin ompelee myös muille.