Sanansäilä (25.4)

Onpas vaikea sana - sanansäilä. Kuvaa kai ihmistä jolta löytyy sanat tilanteeseen kuin tilanteeseen - noin kärjistetysti... tai käyttää sanoja kuin heiluttaisi miekkaa, sivaltaa arkaan kohtaan. Itse pidän kyllä kunnon keskustelusta, on nautinto jutella jonkun sellaisen kanssa joka pystyy "antamaan" ikäänkuin samalla mitalla :)

No sitten päivän kulusta. Alkoi pienellä sähläämisellä. Aamulla onnistuin kaatamaan osan jälkiruuastani (pakastemarjoja ja mangoa) keittiön lattialle. Purkin kansi jotenkin lipsahti. En tiedä onko osansa keskisormen haavalla, joutuu vähän eri tavalla tekemään asioita (huomasin töissäkin että hieman alkoi tuntua kädessä ja olkavarressa kun ei voinut käyttää kaikkia sormia). No sitten lähdin - ajoissa - töihin. Parisen kilsaa ajettuani tajusin että eväät jäi... käännyin takaisin. Iina oli vielä kotona ja lähti samalla oven avauksella hissiin. Alas menessä tajusi että hänen avaimensa jäi - eli uusi keikka kotiin - no loppujen lopuksi olin vissiin minuuttia yli kahdeksan työmaalla - eli en sen enempää myöhässä.

Töissäkin tullut sählättyä, mm. väärä määrä tuotetta tilaukseen. Työkavereillekin sattui saman kaltaisia juttuja. Ehkä ne yhteysongelmat aiheuttivat jonkinlaista häsläämistä myös muutenkin. Eilen kuitenkin oli aika kiirettä kun saatiin vehkeet pelittämään... no näitä sattuu. Huomenna on jo perjantai

Kävin tänään Iinan kanssa kirjastossa. Siellä oli harrastajateatteri-ilta. En minä teatteria harrasta paitsi kattomalla mutta mielenkiintoista oli kuulla miten siellä toimitaan. Olen tosin joskus nuorempana ollut jossain - mutta eiköhän meistä suurin osa. Sanoin kyllä et voin jos tarttee joskus tulla vaikka kahvia myymään tms. Varsinaiseen näyttelemisen harrastamiseen mulla ei rahkeet riitä eikä aikakaan. Se on kuitenkin aika sitovaa hommaa. Just päässyt yhden yhdistyksen jutuista. Kai se on veressä, et jotain tarttis tehrä...

Nyt illalla tein  huomiseksi meiän perheen yhtä lempparia - lihatonta kaalikeittoa -  siis kaalia, sipulia, perunaa, porkkanaa, vähän siirappia yms, tällä kertaa en laittanut riisiä vaan kolmen viljan helmiä, siitä hieman kuitua lisää - saas nähdä maistuuko. Huomennahan sen kuulee... toivottavasti en keittänyt "sohjoksi"
Harvoin teen mitään ihan tarkasti ohjeen mukaan, usein sovellan sen mukaan mitä sattuu kotoa löytymään. Nykyään on kiva kun voi kokeilla kaikkea uutta, vähän nk kehitellä uusia reseptejä, joita ei koskaan saa samalta maistumaan.


Ruuanlaitto on kemiaa. Vättämättä vaikka on samat ohjeet, samat aineet, ei ruuasta tai leivonnaisesta tule samanlaista. Tuntuu riippuvan kokkajastakin :). Minä laitan mielestäni ruokaa joka meille kelpaa mutten välttämättä sitä muille tarjoaisi saati sitten myisin. Olen tosin joskus joutunut tekemään ruokaa myyntiinkin - mutta nuorena sitä tekee kaikkea sen kummemmin ajattelematta. Osasin tehdä suussasulavia, isoja munkkirinkeleitäkin (ohjekin ehkä löytyisi jostain arkistosta vielä - ainakin siihen laitettiin kermaa :) siihen aikaan...