Saviruukku (29.4)

menee helposti rikki samoin kuin kaikenmoiset elektroniset härpäkkeet. Viime päivinä on perheessämme koettu ilman tietokonetta olemisen tuskaa. Tytön kone meni rikki - ja joutui - tai sai - minun konettani käyttämään. Ehkä pikkasen minunkin oma olemiseni häiriintyi, en päässyt koneelleni silloin kun halusin - ja kun pääsin, en tiennyt mitkä asetukset ovat muuttuneet - ja kuinka monta välilehteä avautuukaan kun avaan netin :)

Tyttö sai tänään tarpeekseen koneiden vertailusta - sanoi et haluaa sen heti, joten painallettiin Anttilaan - ja tultiin kone kainalossa kotiin. Tuolla hän nyt tutustuu Windows8:n saloihin.Välillä huutelee auttamaan kun ei jotain englanninkielistä sanaa tunne tai muuta häikkää.

Tottahan se on että itsekin tässä on tottunut omaan koneeseen - ja omiin asetuksiinsa. Tytöllä vielä lopputyön teko loppuvaiheessa, niin konettahan tuo tarvitsi - ja sit kun minä en anna omaan koneeseeni mitään simsejä sun muitakaan pelejä asennella. Alkoi vissiin olemaan pelittömyydestä vieroitusoireita :) Itse en pelaa edes Naamakirjan pelejä - ei tunnu mun jutulta. Minä käytän nettiä kirjoittamiseen, yhteydenpitoon, tietojen etsintään ja esim. blogien lukemiseen, pankki- yms asioihin...

Painonhallinnasta sen verran, että tänään tuli 8 viikkoa elämäntavan opettelua täyteen. Nyt tulos on 5,5 kiloa - ihan aikataulussa mennään enkä tosiaankaan ole tätä kulmat kurtussa noudattanut vaan välillä nauttinut hyvällä omalla tunnolla... Tästä on hyvä jatkaa taas, ja muistaa että tulee mutkia ja pysähdyksiä matkaan. Lueskelen tällä hetkellä Australiaisen Shaun Reidin kirjaa "Dieettitytön huimat seikkailut" - tosikertomus onnistuneesta laihdutuksesta lähes 160 kilosta alle 80 kiloon kuudessa vuodessa...välillä epäonnistuen ja sitten taas jatketaan... Perustuu hänen blogiinsa. Minun taisteluni kilojani ei ole noin hurjaa mutta samojen asioiden kanssa kamppaillaan - ja ratkaisu on elämänmuutos...

Mutta olen minäkin kilojeni kanssa taistellut lähes koko aikuisikäni. Vuosituhannen vaihteessa onnistuin itseni laihduttamaan normaalipainoon ja PV:n kunniajäseneksi. Sen virheen tein että lakkasin käymästä siellä tai ainakaan enää en vaa'alle mennyt. Sitten tuli ero, opiskelu ja kaikkea muuta. Kilot ovat kertyneet sillä lailla huomaamatta että mulla sitä tulee suht tasaisesti koko kehoon - eli ei välttämättä heti tajua. Sisareni on normaalipainoinen mutta hänellä tulee vatsamakkarat, sanoi et mielellään ottaisi jalkoihin ylimääräistä. Tasan ei mene kilotkaan :)