Tartu mikkiin

Menee se ilta näinkin. Näkee Juha Metsäperän edes telkkarissa. Piti lähteä tänään häntä katsomaan paikalliseen tanssipaikkaan, mutta suunnitelmat muuttuivat äkkipäätä - tosin lähtökin oli nopea päätös iltapäivällä, mut sitten kamuun iskikin mahatauti... olin jo suihkussa käynyt - ja... no sitten huomasin et oli yrittänyt soittaa useampaan kertaan ja viestinkin laittanut. Eihän sitä sairaudellekaan mitään voi, ja olenhan minä tottunut äkillisiin muutoksiin :) Yksin en nykyään enää viitsi lähteä. Sen verran harvoin tulee käytyä et kiva lähteä toisen kanssa. Ennen menin kyllä yksinkin - No tähdätään Neljän Suoraa kattomaan seuraavalla kerralla - taitaa olla toukokuussa

Viimeksi kun lähdin yksin - tapasin Jimin - eli siitä on yli 3 vuotta. Kestihän se lähes 2½ vuotta. Se tarina.

Muuten työkaveri sanoi eilen että olet hoikistunut. Nelisen kiloa viidessä viikossa, sehän se pudotus on nyt. Hän sanoi että näyttää kuin olisit laihtunut enemmänkin :) - kiva kun joku huomaa... joillekin töissä olen asiasta vähän puhunutkin et olen lopettanut napostelun.
Itse olen huomannut mun laihtumisessa tietyn kaavan: Joka toinen viikko reilu pudotus ja joka toinen jumittaa... mutta pääasiassa että putoaa "pitkässä juoksussa". Enkä mä laihduta vaan opettelen elämään niin että paino pysyy hallinnassa. Tiedän että mun ollessa kyseessä se tarkoittaa sitä, että en voi syödä kaikkea mitä mieli tekee. Ei pieni ihminen voi syödä silleen kuin esim. parimetrinen. Se vaan on tosiasia. Eikä siihen vaikuta liikkuminen... En mä lapsena/nuorenakaan syönyt paljoa, muistan ennen tilanneeni ravintoloissa puolikkaita pihviä lisäkkeenä kasviksia, siskon tai kaverin kanssa syötiin pizza puoliksi - ja hyvin pärjäs. Nyt jos syöt hamppariaterian - se on melkein koko päivän energiantarve - mulle. No en mä yleensä hamppareita syökään - vaan salaattia (kun niistä satun tykkäämään)