SINUN LAPSESI
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.
Kahlil Gibran, suom. Annikki Setälä
-----------------
Niinhän se on, jokaisen on elettävä elämänsä itse. Tyttö lähtee nyt vuoden vaihteessa Savonlinnaan opiskelemaan Artesaaniksi. Kuukausi aika järjestellä asioita. Onneksi siellä sentään on mummi ja yks tätikin ettei aivan yksin tarvitse olla... Tavallaan paluumuuttaja - muutettin sieltä kun hän oli viisi ja puolivuotias... ehkä jotain muistoja jäänytkin. Ollaan kuitenkin Savonlinnassa käyty kerran pari vuodessa... sillä lailla tuttu paikka.
Mutta näinhän sen pitää mennäkin... Nuoremmalla nyt abivuosi - ehkä ensi syksynä hänkin lähtee... onneksi eivät yhtäaikaa :)
Hienoa, että esikoisesi pääsi opiskelemaan! Muutto on raskas sinulle ja myös hänelle, vaikka ei sitä ehkä näytäkään. Äidit eivät kuulemma saa huolehtia liiaksi, joten osa ikävästä piilotetaan. Ainakin meillä. Itse muistan, kun muutin pois kotoa että ensimmäinen puoli vuotta ikävä oli aivan hirveä, mutta sitten helpotti. Ja lastenhan kuuluukin aikuistua!
VastaaPoista