En oikein tykkää näistä kellon muutoksista, jotenkin sekoittaa vaikka nyt saikin nukkua tunnin pidempään - tai olis saanut - loikoilin sitten ja vähän potien päänsärkyäkin, joka alkoi jo eilen - mutta vähitellen helpottaa. Taitaa olla niskat jumissa
Eilinen päivä meni vähän tavaroita raivatessa - jatkuu kyllä hamaan tulevaisuuteen. On noita tavaroita kertynyt ihan tarpeeksi yhden ihmisen tarpeisiin. Tosin onhan tyttöjen tavaroista vissiin suurin osa vielä täällä, ehkä ne muutaman vuoden kuluessa siirtyvät heidän hoteisiinsa - tais sitten ei. Mullakin on vielä kotokotona entisen huoneeni komerossa hyllyllinen muistoja. Pitäis oikeastaan joku kerta kattoa nekin läpi. Onko mitään säilyttämisen arvoista....
Tänään jossain vaiheessa lähden ajelemaan kotopuoleenn. Viikottainen käynti isän luona. Käyn auttamassa suihkussakäynnissä, viikolla sen hoitaa kotihoito. Käyvät kerran päivässä, yleensä aamuisin, pesupäivänä iltapäivälläa. Isä on hieman vastahankainen, meinaa että tuntee itsensä hoidokiksi. Olen hänelle muutaman kerran sanonut, että asennoidu niin että sinä olet ASIAKAS - ja että meiän kannalta on hyvä että hänen luonaan käy joka päivä joku (vaikka veli nyt asuukin samanssa kylässä ja hänen veljensä, eivät he käy joka päivä. Minä pyrin käymään viikonloppuisin ja sisko myös). Tässä muutama viikko sitten saimme huomatakin että oli hyvä juttu, nimittäin nämä naiset toimittivat ambulanssilla sairaalaan - siellä sitten pari päivää oli. TIA- kohtaukseksi diagnosisoivat, autolla ajokielto kuukaudeksi... Sanoin siitäkin et oli hyvä että kävivät, siihen tokaisi et olishan se mennyt itsestäänkin ohi. No joo, mut samalla tarkistivat mm. verenpainelääkityksen.
Tein tässä itselleni herkkua... puolukkavaahtoa. Hyvin yksinkertainen resepti: ruisjauhoja, kiehuvaa vettä, puolukkasurvosta ja sokeria vaahdotetaan kuohkeaksi - ja hyvää on. Muistelen että olisin tehnyt tätä kun tytöt olivat pieniä - muistini mukaan sen oli jossain lastenruokavihkosessa.
Kuvassa on siihen lisättynä vielä mustikoita, mutta on hyvää sellaisenaankin.
Pari kertaa olen nyt syksyn aikana sitä tehnyt. Ehkä teen myös ensi viikonloppuna, jolloin asunto luultavasti täynnä.., tytöt ovat tulossa , ehkä molemmat vävykokelaatkin - P-Kmies on tulossa viikoksi. Olisi tullut jo tänä viikonloppuna, mutta en halunnut. Tiesin, että viikko töiden puolesta olisi rankka, pari lomalla ja sitten vielä yksi jäi sairaslomalle loppuviikoksi. Tosin ei se nyt loppujen lopuksi niin rankka koska yks homma siirtyi - onneksi - eteenpäin. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksanut että olisi tullut.... olin illat ihan poikki, siinä sitten olisi pitänyt vielä huomioida toinen.
Rehellisesti sanoen: halusin olla yksin. Varsinkin kun tulee useammaksi päiväksi kuin viikonlopuksi. Mulla on kuitenkin viikolla työaikataulu eli aamulla ajoissa ylös - ja illalla kuitenkin kaipaa ainakin hetken rauhoittumiseen... Hän on kuitenkin vieras, ei mun perhettä - ja jollain tavalla joudun aina sopeutumaan ja joustamaan omasta olostani. Välillä ei vaan jaksa. Kamun kanssa ollaan tästä juteltukin ajoittain. Jollain lailla ahdistaa... välillä.
Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni asun yksin, ja nautin siitä. Kotoa lähdin opiskelemaan - ja asuin solukämpässä eli aina oli seuraa (tosin silloinkin nautin niistä viikonlopuista kun muut lähtivät koteihinsa - ja sain olla yksin). Opiskelun jälkeen muutin miehen,tyttöjen isä luo - ja sitten syntyivät Tytöt. He ovat nyt syksyllä muuttaneet "lopullisesti" kotoa omaan elämäänsä kera poikakaveriensa - tosin vanhempi ollut jo lähes kaksi vuotta pois ja nuorempikin lähes vuoden. Eli olenhan tässä saanut totutella. P-Kmiehen kanssa ollaan tapailtu reilu puoltoista vuotta, useimmiten hän tulee tänne - koska työttömänä. Ei voi - mun onni - olla täällä kerrallaan kuin vajaan viikon, on työttömänä mutta pitää käydä "askartelemassa" kerran viikossa.
Mulla on marraskuun lopussa puoltoista viikkoa lomaa. Yhtään en ole miettinyt mitä teen. Luulen että tytöillä käyn, en tiedä haluanko tuonne 250 km päähänä lähteä tosin hän asuu vain 70 km päässä tyttäreni kotoa... ja odottaa että tulen - mutta haluanko minä... Haluaisin viettää lomani ilman sen suurempia suunnitelmia, kerrankin... ei mitään aikataulutettua lomaa... saattaa olla viimeisiä lomia tässä firmassa. Meillähän on yt:t menossa. Perjantai-iltana saatiin työkaverilta viesti neljän jälkeen että oli tullut spostia - ensi viikolla kaikkien on laitettava CV henkilöstöhallinnon järjestelmään...
Mutta nyt murkinaa nassuun ja sitten iskää moikkaamaan - tästähän tämä sunnuntai on tehty - ehkä vielä iltakahville kamun luokse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti