Joulu lähestyy

kiire on, kiire on... joulujärjestelyjä en ole ehtinyt tekemään. Loman jälkeen ollut töissä tosi kiireistä. YT:n jälkeen meitä on ollut vähemmän - ja nyt on töitä enemmän kuin aikoihin. Mutta ilmeisesti tulevat vähentymään kun jokunen osa-alue siirtyy meiltä pois. Eli nyt vaan puurretaan. Oman mausteensa soppaan tuo tietenkin se, että on porukkaa vapailla. Minä pidän pari pekkaspäivää loppuviikosta ja sitten onkin osalla porukkaa vapaita joulun ja uuden vuoden kummallakin puolella. Hommat ei kuitenkaan vähene... mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ehkä aiheutin vähän mielipahaa P-Kmiehelle. Sanoin ettei saa vielä tulla mun vapaapäivinä tänne joulunviettoon. Tulee sitten ilmeisesti la-iltana. Itse oli vissiin suunnitellut tulevansa torstaina. No kerkee hän sitten reilun viikon olla - poislähdöstä ei ollut puhetta. Haluan nämä kaksi vapaata omaan käyttööni! En ole pahemmin jaksanut töiden jälkeen mitään ylimääräistä. Ainakaan lähteä ostoksille... Mulla on kuitenkin vielä ensi viikollakin kolme työpäivää eli aika vähiin käy ostosajat, lauantaina lähden luultavasti maalla käymään - täytyy käydä mm testaamassa sauna... kun ei sitä ole juhannuksen jälkeen lämmitetty. On ollut sen verran lämmintä että iskä on tarennut lattialämmitetyssä pesuhuoneessa (ei ole kiuasta tarvinnut lämmittää)

Viime vuonna kiisteltiin siitä, etten olisi halunnut häntä meiän kanssa joulua viettämään. Koin jotenkin että minua painostetaan (ja siitähän mie en tykkää). Kai tääkin on jotain semmoista oman päänsä pitämistä, mutta olen niin tottunut olemaan yksin etten halua toista (vierasta) ihmistä kovin pitkäksi aikaa reviirilleni. Omat lapset ovat eri asia - kuten olen heillekin sanonut - saavat tulla koska vaan, ja edelleen heillä on avaimet itsellään.

Kamulle taisinkin sanoa että alkuvuosi näyttää missä mennään... Jollain lailla välillä on olo kuin olisi häkissä. Energiaa ei riittäisi kaikkeen eikä kaikille. Kuka jää vähimmälle... En ainakaan haluaisi sen olevan minä itse - eli ratkaisun paikkoja luultavasti tulossa. Mutta nyt joulu mennään omalla painollaan - ja nautitaan vapaista ja ehkä rentouttavista hetkistä

Ensi vuotta ajatellut niin että talousasiat kuntoon eli alan olla siinä iässä että tulevaisuuttakin pitää miettiä, miten maksaa velkansa ym... Sen verran pitää varautua aina että olisi hieman sukanvarressa jos kova paikka tulee... työssäoloaikaa on vielä - jos vaan töitä on. Päivä kerrallaan mutta pitää sitä suunnitelmiakin olla... Ei kukaan muu mun laskuja maksa kuin mie ite - ja niinhän sen pitää ollakin

Eilen tyttö laittoi viestiä että mun kirje (Elisa) on tullut heiän kotiinsa eli käännetty sinne? Oli oikea nimi ja osoite mutta posti kääntänyt tytön osoitteeseen... Sitten soitteli puhelinmyyjä, Apua kaupitteli - ensin kyseli jotain - ei millään meinannut uskoa että sanoin Ei Kiitos... yritti vaikka mitä. Mutta - en ostanut. Sanoin ettei ole aikaa lukea, entisetkin lehdet lukematta (ja niin onkin). Vähän ajan kuluttua soitti toinen... en ollut niin myötämielinen, ehkä tuli sanottua vähän äkäisemmin. Ehkä mä olen vastannut johonkin kyselyyn, mutta en nykyään laita puhelinnumeroa vaan jos sitä kysytään niin en laita ollenkaan - ehkä ne nimen perusteella sitten kattovat numeron - mulla on kyllä telemarkkinointikielto - pitäis olla vielä voimassa - ainakin väittävät et on kolme vuotta (mulla ylhäällä päivämäärä - siitä on kaksi vuotta) mutta  tuntuu lisääntyvän...

No joo - tällä kertaa vähän tämmöistä purnaamista, mutten mäkään aina jaksa olla ns positiivinen. Eikö kaikki tunteet kuulu ihmisluontoon... Useimmiten puran huonon oloni paperille enkä tänne...

Sain 10v merkin tänään