Elämä menee latujaan

Kolmisen viikkoa sitten tein aika ison päätöksen, lopetin parivuotisen etäsuhteeni. Tai kävihän hän täällä noin kuukauden parin välein - ja viipyi muutamia päiviä, välillä pidempään. Jotenkin mulle on tässä tullut viime kuukausina halu olla yksin,  itse päättää mitä, milloin ja kenen kanssa. Toki mulla on perhe, jotka asetan etusijalle - ja niin se kuuluukin olla <3. Häntä en kuitenkaan ole laskenut perheeseeni kuuluvaksi... jotenkin vaan ujuttautunut meiän joukkoon. Hänelle tämä on raskasta -niin olen ymmärtänyt - mutta en minä sen takia voi jatkaa, ei säälistä tai että kun jää yksin tms. Kun ei se tunnu  vaan oikealta, en kai välitä tarpeeksi

Sanoi että jäähän sulle kolme viikonloppua jos hän kerran kuukaudessä käy. Jep - niin jääkin - mutta ei yhdessä viikonlopussa mitään suhdetta pidetä yllä. Kyllä se vaatii huomioimista siinä välissäkin. Siihen mulla ei riitä energiaa... haluan tulla töistä kotiini ilman että tarvitsee miettiä onko siellä joku, ilman että tarvitsee lomia miettiä että mihin väliin hänet sijoitan.... kun kuitenkin haluan lomia viettää niin etten välttämättä suunnittele mitä teen ja milloin teen... vaikea siihen on aikatauluttaa ketään. Viihdyn hyvin yksinkin. Mutta se siitä - en halua vatvoa mulle selvää asiaa...

Auton kanssa olen sähläillyt. Töistä lähdin tässä yhtenä päivänä. Käynnistin auton, rupesin lumia putsaamaan, onnistuin lukitsemaan oven. Oli mulla toiset avaimet, mutta kaukosäädin ei toiminut eikä se toinen avain toimi lukossa (joka ilmeisesti on jollain lailla rikki ennestään). Työpaikan huoltomies yritti auttaa, soitti vaikka kelle mutta loppujen lopuksi ei muuta keinoa ollut kuin rikkoa sivuikkuna... no hän sitten teippasi ikkunan kauttaaltaan, teki reiän - ja naps lasi särkyi siruiksi. Muovi päälle ja kotiin kaupan kautta kun piti pattereita ja vessapaperia käydä ostamassa. Iskäkin siinä soitti, oli aiemmin yrittänyt (mutta puhelin oli vankina autossa), sanoi et ollut äsken kotona, sanoin en ole vieläkään....
Autoon vaihdettu uusi lasi eli asia kunnossa,,, No tänään meinas sitten puskurin alareuna irrota - ei varmaan nuo huonosti auratut kadut ole auttaneet kiinnipysymisesssä. Siskonmies kävi sitten napsauttamassa paikalleen. Nyt vaan toivon että se auton kolina johtui siitä... viikonloppuna tiedossa ajoa aika lailla

Viime viikon loppupuolen olin kipeänä kotona. Jo tiistaina huono olo, keskiviikkona käväisi töissä vajaan tunnin - totesin en voi olla -> kotiin kaupan/apteekin  kautta ja  ja sohvalle, heräsin yhdeltä. Siinä se meni sitten loppuviikko. Sunnuntaina normaaliin tapaan iskää auttelemaan- oli muuten erittäin huono ajokeli (Olen kyllä sitä mieltä että erittäin huono ajokeli on parempi kuin huono ajokeli - nimittäin kaikki ajavat maltillisesti eivätkä yritä riskiohituksia).

Seuraava sähläys: Kotipihalla illalla tajusin että puhelin jäi iskän lipaston päälle... no eikun prepaid'a ostamaan, tytön vanha kännykkä käyttöön, Siihen jouduin ensin tekemään tehdaspalautukset ym, muuten sujuikin sitten hyvin,,, googletilin sai kaikki yhteystiedotkin - no sisko kävi tänään isällä, ja nyt on oma puhelin taas....

Nyt taidan painua saunaan, olihan tässä juttua tälle kerralle. Mukavaa kevään odotusta, lunta ainakin on viime päivinä tullut tarpeeksi

Ai niin olen taas yrittänyt pari viikkoa painonhallintaakin - viimeksi syksyllä jolloin ei tuntunut riittävän motivaatiota siihen millään - nyt tuntuu aivan erilaiselta :) Katotaan jospa vihdoinkin...