Levoton olo

Hieman on levoton olo, kuuntelen Juha Tapiota - ja mietin tätäkö elämä on...
 - Aurinko on laskenut mailleen ja taivas on kellertävän punainen - kuvata en tänään viitsi...  Elämä on ainaista muutosta, siihen pitänyt tottua - koskaan ei voi ajatella että asiat jatkuvat ennallaan... Ihmisiä tulee, ihmisiä menee... Ainoa kenen elämään voi vaikuttaa - on minä itse.

Mä vaan aina olen ollut sellainen - en halua pakottaa ketään mihinkään tai vaatia tekemään. Mun luo voi tulla ja jäädä vapaaehtoisesti... enkä kysele perään. Tavallani uskon jollain lailla kohtaloon, jos jonkun on tarkoitus tulla ja jäädä, hän tulee kyllä. Joka lähtee, hänen ei ollutkaan tarkoitus jäädä - tai sitten tulee eteen joskus myöhemmin, parempana hetkenä

Vaikka selviän yksin ja viihdynkin - ei sitä tarkoita että haluaisin koko elämäni viettää yksin... mutta se ei tosiaankaan tarkoita että tarvis samassa huushollissa asua. Tapailee silloin kun kummallekin sopii ja omaakin aikaa tarttee... 


Löytypä Hectorilta jotain mitä en ole kuullutkaan:



No joo taidanpa ruveta keittämään iltateetä. Olen taas palannut entiseen rutiiniin eli töiden jälkeen kahvia - ja illemmalla teetä jos huvittaa
- ja jakso Casualtya - olen tainnut jäädä koukkuun ;)