torstai 23. elokuuta 2018

Syksy saapuu

Tänään ulkona tuulinen harmaa sää. Eilenkin tuuli mutta ajoittain aurinko paistoi lämpimästi - en edes takkia laittanut kun lähdin iltapäivällä kaupungille. Kaverille tarjosin lupaamani lounaan, kirjastossa kävin lehtiä lukemassa ja vielä pikaisesti iltatorilla - 50v kakkukahvit eräällä kojulla ja lettua vadelmahillolla toisessa (piti tuttua miestä kannattaa...). Lettu prinsessalle, sanoi hän...

Mökkeilyä maanantaina
Loma alkaa olla loppusuoralla, kerrankin tuntuu siltä että on todella ollut lomaa - ei varsinaisia suunnitelmia mutta aika paljon toimintaa - mutta on ollut myös kotipäiviä, jolloin ollut itseni kanssa. Tavaroiden raivaaminen on jäänyt mutta onhan mulla talvellakin aikaa... en jaksa siitä sen kummemmin hepuloida. Eipä täällä ole kukaan siitä hermostumassa - kunhan itse sekaan mahdun. Teen kun huvittaa just sillä tahdilla kun haluan...

Naapuri eilen kehotti ottamaan hyttysverkot pois talveksi - kun ovat muovia. Kun niitä laitettiin kysyin hallituksen pj:ltä et tartteeko ottaa, sanoi ettei välttämättä tarvitse. No en mä niitä ainakin vielä ota, antaa ajatuksen hautua...

Luin tänään yhden kirjan - Suon yli - kirjassa oli eräänlaisena ydinajatuksena se että pitääkö lasten hoitaa vanhempiaan kun nämä tulevat vanhoiksi. Itsellä on elossa enää isä, joka asuu yksin omakotitalossa - hänellä käy kotihoito päivittäin. Pärjää kyllä itsekseen, pystyy tekemään itselleen ruokaa - minä useimmiten meistä kolmesta vien viikon ruuat viikonloppusin, samalla pesen pyykkiä. Sisko siivoaa, käy töidensä takia epäsäännöllisemmin, veli asuu lähellä, käy välillä kattomassa (ja hoitaa talon ulkohommia).

Tavallaan isä odottaa että lapset pitävät huolta vaikka on hän mulle välillä sanonut että kyllästyttääkö sinua käydä täällä. Isä itse piti äidistä huolta kahdeksan vuotta omaishoitajana, omaa äitiään kävi katsomassa päivittäin (tämä vasta vähän alle ysikymppisenä vanhainkotiin) - siihen on jotenkin oppinut esimerkin myötä että vanhemmista välitetään ja heitä autetaan se mikä pystytään. Tosin meillä kaikilla sisaruksilla on myös työ, oma perhekin ja koti. Mulle käy tämä että kerran viikossa käyn  - joko lauantaina tai sunnuntaina eli ei tiukkaan sidottua aikaa siinäkään. Jotain valinnanmahdollisuutta siinä... jos menoa koko viikonlopun, niin en mene

Itse olen ajatellut että omien lapsieni ei ole pakko hoitaa minua - aika on jollain lailla toinen - niin koen. Enää ei muutenkaan olla niin sidoksissa perheeseen vaikka me paljon yhteyksiä pidetään. Vaikka Iina puhuikin nuorempana että hankkii kuusi lasta ja ottaa mut luokseen asumaan  että kyllä siinä yksi dementoitunut mummu menee mukana... Eihän sitä elämästään tiedä - ehkä mä pärjään yksikseni loppuun asti - tai sitten minut kärrätään jonnekin palvelutaloon tai meen ite :)

Isällä oli käynyt viime viikolla joku mies kauppaamassa 90-luvun alun ilmavalokuvia, isä ei ollut ostanut - oli kai maininnut et jos lapsia kiinnostaa. Mies oli käynyt myös veljen luona ja kai veljenvaimo oli antanut kännykkänumerot. Siskolle oli soitttanut joka oli suoralta kädeltä kieltäytynyt, sitten mulle. No tuli näyttämään kuvan tai kuvia - en ostanut, siinä näkyi rakennukset huonosti, sitäpaitsi hinnat oli kyl mulle aivan kalliit.
Näytti sitten yös veljen talon ilmakuvan - se kyllä kiinnosti - kuvana . Itse olen vauvana asunut ko. talossa, siinä asui isän eno  (äiti ja isä asuivat avioliittonsa ekat vuodet siinä) ja veljeni osti talon 80-luvun lopulla. Paljon muistoja,  lapsena leikitty sahalla ja höylänlastuissa... nyt suurin osa rakennuksista on purettu - ja talokin vaihtanut väriä. Talon on alunperin on rakentanut isän pappa joskus 30-luvulla. Siis palanen omaa historiaani...

Nyt taidan kokeilla kasvislasagnea  - viime viikolla jo ajattelin mut aiemmin ostamani kesäkurpitsat oli menneet pilalle kun en paljon ole ruokaa loman aikana tehnyt. Ei oikein ruuanlaitto helteellä innostanut (paitsi Monikalle laitoin kun tuli käymään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...