Joulu meni - ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa. Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.
Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)
Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa
Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'
Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään
Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa -monta hyvää taikuria siellä esiintymässäKaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle. No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...
Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii antaa olla.
Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.
Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...
En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin, läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)
Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..
Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti