Tavallaan

mun elämä on "jäissä"
- vaikka niinhän se taitaa olla tällä hetkellä monellakin.

Yritän kyllä katsella maailmaa positiivisin mielin mutta tällä hetkellä se on jotenkin vaikeampaa. Oma - ja muukin maailma on jotekin tuuliajolla. Vaikka kyllä mä tiedän että minä selviän ja muukin maailma selviää. Mulla vaan ei ole paljon mahdollisuuksia auttamiseen - ehkä se riittää, että teen oman osani?

Puhelimessa voin toki kuunnella ja jutella, muttta kauppa-asioilla en voi käydä - itsekin turvautunut jo melko pitkään kauppakassipalveluun, josta sisareni tai tyttäreni hakee mun ostokset. Nyt olen kyllä paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta sitten. Sydän toimii paremmin... eikä väsytä enää mutta ei se lonkkaongelmaa poista...

Vuosi sitten näihin aikoihin huolenaiheena oli isän vointi. Hän oli jo sairaalassa, josta ei enää kotiin palannut. Enää ei ehkä jatkuvasti niin ajatuksissa, mutta...