Työt sujuu entiseen malliin - ei oikeastaan eroa paljonkaan. Tosin puuttuu se työkavereiden läsnäolo.Toimistolla riittää että pitää korvansa avoimena, kuulee jos tulee jotain huomioitavaa. Nyt tarvitsee seurata viestittelyä jota ei välttämättä huomaa heti.... Juttelin puhelimessa yhen meiän teknisen päällikön kanssa eilen juuri tästä asiasta. Hän kun sanoi et käytännössähän teille on sama teettekö työt kotoa vai toimistolta käsin.
Ristipisto edistyy vähän kerrassaan. Kerran jouduin jo purkamaan osan tekemästäni. Koronakissa tuo - siinä makailee rentona nojatuolissa toinen silmä auki...
Kaverimiehen suhteen olen tehnyt päätöksiä - lähinnä itseni kanssa. Olen tiennyt koko ajan että olen varalla jossei muuta kivaa ilmesty - ja hyväksynytkin sen niin. Viime viikkoina vasta oikeastaan tajunnut kuinka varalla olen - mulle ei tarvitse edes ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu, joten... jätän hänet rauhaan. Kyse on ollut siitä että hän itse tekee ehdotuksen ja kysyy kiinnostaisiko - olen sit tullut tulokseen et mitä väliä hänelle vaikka mua kiinnostaisikin...
Vaihteeksi avasin profiilini takaisin yhteen deittipalveluun jossa olin vuoden vaihteessa. Pari päivää tässä viestitellyt yhden miehen kanssa - ainakin juttu luistaa. En sitten tiedä tavataanko kun tämä koronakriisi on ohi. Hän ainakin sanoo että sun kanssa on kiva jutella kun ei tartte joka sanaa kiskoa. Hänkin kyllä kirjoittaa ihan hyvin myös. Ehkä seuraava askel on äänen kuuleminen? Tosin eihän sitä tiedä ennenkuin toisen tapaa ihan fyysisesti. Mutta se jää nähtäväksi, tapahtuuko niin... Mutta on ainakin jotain muuta tälle ajalle muuta ajateltavaa (vaikka se koko ajan kuitenkin vähän kummittelee taustalla)
Tänään mulla on ohjelmassa renkaiden vaihto - siskonmies kävi nostamassa ne takakonttiin tossa viikolla. Sit pitäis käydä viikon kauppareissu ja tytär tulossa pesemään pyykkiä. Näinhän tää päivä menee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti