Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä.
Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...
Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen - oli kuin tyynyn sisässä :)
Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia...
Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi
Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä)
Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt
Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt...
Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan. Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)
Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)
Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti