Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona.