Edelleen silloin tällöin näen kaverimiestä. Olen alkanut vähän miettimään että miksi edes tapailen. Onhan meillä mukavaa kun nähdään mut... Jotenkin tunne että olen olemassa vain silloin kun hän on stressaantunut (ja parisuhteessa joku tauko, viimeksi ei edes maininnut edes tapailevansa ketään - se selvisi minulle myöhemmin kun kyselin kuulumisia, työpaikkakin vaihtuu - siitä tosin tiesin, että on ollut haastattelussa) - ja tavallaan haluaa nollata olonsa. Muulloin ei nykyään oikeastaan edes viestitellä. Eli johtopäätös: on päästettävä irti! Let it be!
Olen mä deittisivustollakin ollut ja jokusen kanssa viestitellyt, puhelimessakin puhunut mutta ei vaan tunnu siltä mitä minä tarvitsisin. Hetken piristää... Voipi olla että häivyn sieltäkin. Ehkä tällä hetkellä tärkeintä olisi saada tämä lonkka kuntoutettua - ja muutenkin tilanne Suomessa ja maailmalla ei ole kaikkein paras uusille ihmissuhteille. Eli ehkä mä keskityn siihen - kävin tänäänkin lenkillä vaikkei se niin mukavaa ole tuolla pimeässä - yksin.
Eilen mulla oli kehityskeskustelu - siinä tuli puhe meiän ikäohjelmasta (tai mä otin puheeksi). Mulla on pitämättä kaksi virekevapaata - ja ne on pidettävä tämän vuoden puolella. Kunpa olisin tajunnut tuon aikaisemmin - ne olis voinut käyttää vaikka sairasloman jälkeen lyhentämään työaikaa (kun niitä voi käyttää tunneittainkin). No nyt on sitten kaksi vapaapäivää viikolla - mukavaa sekin - ennen jouluviikkoa.
Meilläkin täällä Kymenlaaksossa korona leviämisvaiheessa - no itse olen pääasiassa ollutkin kotona - lähinnä kaupassa käynyt - ja lenkillä. Maskinkäyttö tullut tutuksi enkä siellä kaupassakaan usein käy. Eilen kävin kyllä kirjastossa - sinne on tullut 15minuutin käyntirajoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti