... aika kuluu vauhdilla. Ei oikeastaan paljon mainittavaa tapahdukaan, mitään uutta ei ainakaa. Kotosalla edelleen etätyöskentelen. Tänään tuli tieto, että meiän kesäsijainen aloittaa vajaan kuukauden päästä työt. Pomo perehdyttää pk-seudulla ja yksi työkavereista toimistolla. Saa nähdä nähdäänkö /tavataanko häntä ollenkaan - vaihtelun vuoksi kesäpoika.
Sovittiin tänään sisarusten kanssa tapaavamme kotokotona äitienpäiväviikonloppuna lauantaina - pitäis vähän keskustella mitä me sen talon ja tontin kanssa tehdään. Kenelläkään meistä ei oikeastaan ole varaa sitä pitääkään. On siinä kiinteitä kulujakin, joita pitää maksella kuten sähkö, öljy, kiinteistövero... pitäisi rempatakin tai purkaa... Tähän asti on vielä pärjätty isän tilille jääneillä rahoilla. Isän kuolemasta muuten tuli viime viikolla kaksi vuotta.
 |
| Jokelan myllyllä (Valkeala) |
Edellisenä viikonloppuna vietin aikaa vaihteeksi kaverimiehen luona, saunottiin ja tehtiin lämppäreitä (siis ollaan vain ystäviä), mökillään käytiin makkaraa paistamassa ja pikkasen puuhommeleita. Klapeja siirrettiin pinoon katoksen alle. Sattui todella mukava sää olemaan koko viikonlopun. Sittenhän se sää taas muuttui.
Mielenvirkistykseksi välillä ystävän kanssa nähdään maskitreffeillä - siis hoidetaan siinä samalla kauppareissut - ja kuulumiset vaihdellaan - vaikka me viestitellään tai jutellaan puhelimessakin päivittäin. Työkavereiden kanssa vaan Teams-keskustellaan viesteillä - harvoin videokeskusteluina. Netissä keskusten yhdessä ryhmässä - yhdistävänä tekijänä meillä on sinkkuus - on vähän sellaista vertaistukea. Ei mikään deittailuryhmä vaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä eri puolelta Suomea. Seuraa iltoihin - joskus myöhäiseen yöhönkin.
Vaikka nää päivät soljuu aika lailla samalla lailla niin en mä oikeastaan aivan ryytynyt ole - ehkä olen jollain lailla tottunut tähän. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen eläin ;). Mutta välillä voi vähän purnata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti