2010-luku - miten se menikään

Hieman ajattelin käydä läpi lyhyesti viime vuosikymmenen tapahtumia omassa elämässäni, joka päällimmäisenä ehkä näyttäytyy enemmmän menetysten vuosikymmenenä mutta katsotaan, eiköhän sieltä positiivisiakin asioita löydy :) Vanhasta blogistani selailen...

2010
Vuosi alkoi seurusteluntapaisen päättymiseen. Oli yritetty lämmitellä vanhaa suhdetta (n. 25 vuoden takaa, ongelmat oli paljolti samat kuin silloin). Menetin myös isoäitini (joka olisi samana vuonna täyttänyt 94v), tosin hän oli jo muutaman vuoden ollut vuodepotilaana (Alzheimer), mutta kaipaus jäi silti (edellisyksynä menehtyi myös tyttöjen ukki eli ex-appi), haikea olo, yhden aikakauden loppu

Keväällä tapasin itseäni muutamaa vuotta nuoremman miehen, joka sitten oli elämässäni enemmän tai vähemmän seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Ei me mitenkään sitoutuneita oltu mutta vietettiin aikaa yhdessä. Käytiin mm Pietarissa muutaman yön reissulla, hän auttoi muutossa, juteltiin iltaisin puhelimessa jossei sattunut mun luona olemaan, korjaili mun autoa ... oli siis arjessa mukana

Kesällä ostin asunnon, suuri päätös yksinmaksavalle. Mutta ajattelin et samalla tai siihen aikaan jopa pienemmällä summalla - maksan asuntolainaa (enkä ole katunut). Tiesin myös että jos en sitä silloin tee niin en teekään... Heinäkuun lopussa muutettiin. Tytöt saivat myös omat huoneet, itselleni tein sopen olohuoneeseen.

Loppuvuodesta huolestutti äidin terveydentila - omakin keho oireili, epäiltiin sarkoidoosia... vuoden aikana olin ollut useasti kipeänä (mahatautia, keuhkoputkentulehdusta...) - joko sitä ei ollut tai parani sitten itsestään. 

2011
Alkuvuosi meni toipuessa "sarkoidoosista", ei mitään ihmeellista, normaaliarkea tyttöjen kaa ja olihan mulla siihen aikaan miesystäväkin ( näin jälkikäteen katsoen oli kyllä aika lailla tukena arjen ympyröissä jossei muuten niin sai jutella toisen aikuisen kanssa, nähtiin noin kerran viikossa, yleensä tuli yöksi, tuli tyttöjenkin kanssa toimeen), töissä muutoksia... yt:tkin oli, mutta lähinnä tais työt lisääntyä. Monika aloitti syksyllä lukion, elämänvaiheen muutos sekin. 

Heinäkuussa maailma kääntyi ylösalaisin. Äiti kuoli leikkauksen jälkeiseen sydänkohtaukseen, oli tippunut tuolilta muutama päivä aiemmin - ja lonkka leikattiin. Leikkaus onnistui mutta sydän ei sitten kestänyt. Loppuvuosi meillä sopeutumista tilanteeseen ja isää tukien. 

2012

Äidin kuoleman jälkeen usein isän/vaarin luona vietettiin aikaa. Hänellä rupes sydän reistailemaan - ja loppuvuodesta tehtiin neljän suonen ohitusleikkaus Meilahdessa - jouluksi pääsi kotiin. Siinä oli kaikenmoista ongelmaa, mm jalan haava (josta otettiin suoni ohitukseen) tulehtui yms.

Muuten oma elämä meni aika lailla normisti. Nuorempikin täytti 18v ja vietti syntymäpäivänsä Turkissa partioreissulla. Iina kävi kesällä festareilla vapaaehtoishommissa. Käväistiin Tukholmassa talvilomalla. Ei mulla varaa pidemmille reissuille. 

Yhden ihmisen palkkatulot ei pitkälle riitä... No onneksi kirjastossa oli paljon kirjailija ym vierailijoita Halpaa huvia - vaatii vain paikalle saapumisen. Lisäksi olin mukana yhdistystoiminnassa - aika paljon menoa sen puitteissa (vuodesta 2000 lähtien vuoteen 2013), kokouksia, muiden yhdistysten kanssa tapaamisia, retkiä...

Ihmissuhde päättyi joskus kesän kieppeillä, hiljakseen hiipui. Ei varnaan aiheuttanut suuria tunteita kummallekaan.

2013
Sain tarpeekseni yhdistystoiminnasta  eli jättäydyin pois - olin ollut kyseisessä yhdistyksessä kun oli vain yhden erityisryhmän ja - alueen yhdistys, mukana muutoksissa kun se laajeni isommalle alueelle ja useaa erityisryhmää koskevaksi. -  mutta aikansa kutakin. 

Monikalla oli vanhojentanssit. Veljen vaimo oli tehnyt puvun ja pikkupussukan, minä korut - kampaajalla kävi. Iina valmistui keväällä suunnitteluassistentiksi - vaikkei niitä hommia olekaan tehnytkään  - uskon että kaikesta opiskelusta on jotain hyötyä.

2014

Iina muutti kotoa pois yli kahdensadan kilometrin päähän (lähes neljäksi vuodeksi) opiskelemaan kudonnan artesaaniksi. Ensimmäinen pesästä pois. Monikan kanssa jäätiin kahdestaan - ja minäkin pääsin olkkarista makuuhuoneeseen,  Monikasta tuli kevaän ylioppilas. 

Itse tutustuin yhden fb-ryhmän kautta P-Karjalaiseen mieheen. Hänen kanssaan sitten etäsuhteiltiin parisen vuotta. Hänen myötään sain uuden harrastuksen, geokätköilun (ja se on jäänyt edelleen vaikka mies ei olekaan kuvioissa mukana) ja Pohjois-Karjalakin tuli tutuksi, vaeltamaankin pääsi, Tallinnan reissuja tehtiin ja vierailtiin puolin ja toisin. 

Isälläni oli ollut ongelmia jalan kanssa pitkin syksyä. Ennen joulua jouduttiin amputoimaan jalka polven alapuolelta henkeäsäästävänä toimenpiteenä 

2015

Isä joutui alkuvuodesta sairaalaan verenmyrkytyksen vuoksi, sai monielinvaurion, oli teholla nukutettunakin viikon. Mutta ihmeellisesti taas selvisi vaikka pelättiin pahinta - lääkärikin antoi elvytyskiellon. Viisi viikkoa keskussairaalasssa ja sitten taas omaan sairaalaan toipumaan, välillä uudestaan keskussairalaan teholle ja osastolle, dialyysi turvotuksen takia...  Minun aamuni alkoivat ennen töihinlähtöä osastolle vointia kysellen... maaliskuussa pääsi taas oman kaupungin sairalaan toipumaan ... huhtikuussa kotiin jalkaproteesin ja pyörätuolin kanssa. Pystyi vielä autoaankin ajamaan.

Monika muutti tammikuussa kotoa Lahteen opiskelemaan lähihoitajaksi. Pian tapasi tulevan avomiehensä - ja syksyllä muuttivat virallisesti yhteen.... Iinakin oli löytänyt seurustelukumppanin.

2016

Lopetin etäsuhteeni alkuvuodesta, jotenkin tuntui ettei kaikelle riitä aikaa... muuten elämä jatkui ennallaan: isän luona viikonloppuisin, välillä tyttöjä moikkamassa. 

2017

Taas yhdistystoimintaan mukaan  - tällä kertaa ammattiliiton paikallisyhdistyksen hallitukseen, jonka  tiimoilta pääsi kaikenlaisiin tapahtumiin mukaan. Arkea vietin aika paljon miespuolisen ystävän seurassa noin puolisentoista vuotta kunnes hän siirtyi muualle töihin kesällä -18.

Isä sairastui paksusuolen syöpään, joka saatiin leikkauksella pois - eli taas sairaalahoitoa. Kun oli kotona, edelleen kävin viikottain. Iina muutti loppuvuodesta takaisin, hetkeksi mun luo

Oma terveyskin hieman alkoi mietityttää kesän jälkeen, toisessa lonkassa todettiin lievää nivelrikkoa . 

2018

Iina sai mukavan asunnon vuokrattua läheltä keskustaa. Meiän taloyhtiössä vaihdettiin ikkunat ja parvekkeiden ovet keväällä. Isältä amputoitiin toinenkin jalka toukokuussa, kesällä myös pari sormea, heinäkuussa pääsi kotiin pyörätuolin kanssa proteesia odottelemaan. Jouluna isä joutui intervallihoitoon ensimmäisen kerran - ei silloin tiennyt että on lopun alkua... 

2019

Isällä todettiin vaskulaarinen dementia, joka etenikin vauhdilla, tammi-helmikuun vaihteessa osastohoitoon josta ei enää palannut kotiin. Hän kuoli kiirastorstaina. 

Lonkan nivelrikkoni eteni niin ettei muuta vaihtoehtoa kuin tekonivel. Verenpaineenkin kanssa ongelmia syksylllä ja sydämessä jotain häikkää joten en päässyt vielä leikkaukseen joulukuussa vaan sydänlääkärin vastaanotolle.

2020

ja näin sitten saavuttiin 2020-luvulle, joka meille jokaiselle ollut varmaan melko vaikea vuosi. Itselleni yleisen tilanteen lisäksi tehtiin tammikuussa sydämeen yhteen suoneen (95% tukossa paikallisesti) pallolaajennus , joka sitten siirsi tekonivelleikkauksen elokuulle - muttei siitä sen enempää, toipumista tapahtunut. Elämä tällä hetkellä paljolti kotosalla, etätöissä ja muutenkin aika lailla itsekseni. Elämä jatkuu...