Tänään pikkasen jatkoin tutkimusta. Kuten sanoin en paljoakaan ole tutkinut sotajuttuja - jotenkin vasta nyt oman ikääntymisen myötä nekin ovat alkaneet kiinnostamaan. Tänään kattelin taas hieman sotapäiväkirjoja.
Tämä sukulaismieheni (mummun veli, isäni eno) oli jatkosodassa sillanrakennushommissa Aunuksella ja Syvärillä (18.6.1941 - 27.9.1944), kantakortissa luki että palvellut ryhmänjohtajana, sirkkelisahan esimiehenä ja sit vielä jotain autoon liittyvää (autoam:na?) - hän kuoli 27.9.1944 astuttuaan miinaan - siitä maininta sotapäiväkirjoissa - olen tosi tiennyt tämän ennenkin mutta jollain lailla sykähdyttävää nähdä se todennettuna:
"Ristijärveltä 15 km Puolangalle päin meni kers. (nimi mainittu) miinaan. Vietiin henkilöautolla kenttäsairaalaan. Kers. (nimi mainittu):lta katkesi jalka nilkasta poikki ja haavoittui muutenkin vaikeasti" Hän kuoli samana päivänä.
Muistan mummuni surreen tätä veljeään oikeastaan loppuikänsä, tai hänestä aina välillä puhuikin - heillä ikäeroa vain vajaa kaksi vuotta - mummuni oli syntynyt huhtikuussa1916 ja veljensä tammikuussa 1918. Valokuvien perusteella - mitä minulla on - vaikutti iloiselta ja sympaattiselta mieheltä.
Talvisodassa kantakortin mukaan 15.12.1939 - 6.3.1940. Kantakortin mukaan osallistunut taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä, Pitkärannassa sekä Maksiman saaressa. Se päättyi hänen osaltaan haavoittumiseen Maksimansaaressa. Sitä en tiedä miten pahasti haavoittui mutta oli kuukauden verran Kristiinankaupungin sotasairaalassa.
Tänään vähän haeskelin tietoja - tuo päivä 6.3.1944 oli lukemani mukaan talvisodan verisin päivä, jolloin kaatui 812 Suomalaista.
------------------------------
Mutta nyt taidan siirtyä tähän päivään ja lähden ajelemaan kotopuolessa.
Aina välillä pitää käydä, vaikka sisko kävikin eilen. Meni yksin koska mahdollisesti oli työpaikalla altistunut koronalle. Vaikka olemmekin (suurin osa) saaneet molemmat rokotukset, niin ei ehdoin tahdoin halua altistuttaa läheisiä. Käyn vähän tyhjentämässä kaappeja - vähän kerrasssaan sitäkin tehtävä. Isän kuolemasta on noin 2½ vuotta, ennemmin ei olla paljon sitä tyhjentämistä tehty - kunnei ole mikään kiire. Luultavasti ei saada taloa myydyksi (pieni paikkakunta, korjattavaa riittää, ei järveä, suht iso tontti kylläkin), eikä meillä kenelläkään ole sitä varaa korjatakaan. Mutta aika näyttää miten siinä käy... Kyllä se järjestyy tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti