1234-2546-5768-7381
- ja kokeilin kirjoittaa jonkinlaisen rakkausrunon - tai en mä tiedä mikä se on
kerkeää ajattelemaan...
 |
| Häälahjani tyttärelle, kehystämistä vailla |
Kaverin kanssa tänään mietittiin asiaa puhelimessa. Tultiin siihen tulokseen, että ollaan ehkä niin "vahvoja" naisia ettei me tarvita miestä pitämään meistä huolta - ja miehetkin tietää sen. Eli on "helppo" jättää kun tietää, että kyllä se pärjää - ja yleensä mies menee sen naisen luo joka osaa vaatia - ja ehkä näyttää sen että tarvitsee... Mä en ole koskaan osannut vaatia vaan pikemminkin annan mennä - ei mun kanssa tartte väkisin olla.
Haluisin miehen joka tajuaa että tarvitsen vapautta - ainakin henkisesti - eli siimaa pitää antaa mutta ei pidä antaa lähteä kokonaan. Tarvitsen tunteen että voin lähteä, silloin mun ei tarvitse. Se on kuin autonkin kanssa. Pitää olla auto, että voi lähteä halutessaan. Sit ei välttämättä tarttekaan ;) No joo - oli vähän ontuva vertaus - mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.
En mä tarkoita että minut olisi nyt jätetty. Vaikea jättää kunnei sellaista suhdetta ole ollut aikoihin. On vaan "ystävä" jonka kanssa vietetään aikaa kun kummallakaan ei ole parempaa. No yleensä se on hän, jolle sitä parempaa tekemistä välillä tulee... on ehkä vähän spontaanimpi kuin minä, elää enemmän tunteella. Olen vaan tässä analysoinut asioita ja miettinyt elämääni. Ei se tarkoita sitä etten tarvitsisi toista mutta pärjään ilmankin. Viime aikoina tosin olen olen kaivannut kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se on tämä aika... kun muutenkin on jatkuvasti yksin kotosalla - työtkin tekee yksin. Kaipaan tanssimistakin - vaikken olekaan siinä hyvä - siinä pääsee kuitenkin toisen lähelle. Mutta - on se vähän huono korvike, myönnän
Siis perjantaina ajelua -nautittiin kauniista maisemista. Terassit eivät houkutelleet. Tälläkin alueella on hienan nuo tartunnat lisääntyneet. Jutetiin "ötökkämiehen" kanssa - perhosista. Jännä kohtaaminen sekin :)
Tänään käytiin siskon kanssa kotipuolessa. Haudalla käytiin - äidin kuolemasta tuli tänään kymmenen vuotta. Meille tämä Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä - on myös kaipauksen päivä.
Kotimatkalla poikettiin Piika ja Renki -kahvilassa sekä Mustilan viinipuodissa.
Loppupäivän olen yrittänyt selviytyä tästä helteestä. Ilman tuuletinta olisi aika toivotonta. Elokuvia olen toljotellut kun ei muuta jaksa
Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.
Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään.
Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli).
Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä
Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää...
Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3
Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi.
Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä.
Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.
Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi.
En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää...
- on se vihdoinkin täällä vaikka tässä yhtenä päivänä naapuri sanoikin et kohta on taas talvi - pitää ottaa sukset esille (hän on kova hiihtämään) ja et ensi kuun jälkeen on elokuu. Eipä haittaa mun loma onkin elokuussa - tai pidän mä yhden viikon heinäkuussa. Useimmiten olen ollut kesäkuussa yhden viikon ja loput loppukesästä. Tänä vuonna otin loman sieltä missä näytti olevan tilaa - siis lomatoivelistassa. Ei ole mitään erikoisempaa suunnitteilla jonka perusteella lomaa pitäisi saada. En vaihtanut yhtään lomarahojakaan lomaksi tänä vuonna. Tosin en viime vuonnakaan kun tiesin että on kuitenkin tulossa pitkä sairasloma tekonivelleikkauksen jälkeen...
Tänään on Monikalla jännä päivä tai oikeastaan koko viikonloppu. Kaverinsa järjestävät hänelle polttarit. On menossa naimisiin parin viikon päästä. Maistraatissa vihitään ja todistajina on äidit.
Muistan aikoinaan meidän suunnitelleen et mennään vaan naimisiin silleen et vanhemmat ovat todistamassa mutta exän sisarukset ilmoittivat, että tulevat "kuokkimaan" kirkkoon. No sitten päädyttiin pieniin häihin - lähimmät sukulaiset. Mutta oli ne joka tapauksessa mukavat häät - naimisiin Suomen suurimmassa puukirkossa, oltiin ko papin ensimmäinen vihkimä pari, kahvittelut järven rannalla hirsimökissä, erittäin lämmin toukokuun lopun päivä... muistoja, muistoja... vaikkei se sitten kestänytkään.
Sieltä lähdin vielä kotokylässä käväisemään veljen luona. Kahvia, kakkua ja hirvisoppakin tarjolla. Oli semmoinen "hetken mielijohde"- käynti kun ei Mustilasta ole sinne pitkä matka. Tytölle sanoin että ohimennessä poikkesin (tosiasiassa on toisessa suunnassa eli tulin reilun kolmenkymmenen kilsan poikkeama), häntä vähän huvitti...
Käväisin samalla kotopaikalla kattomassa miten siellä kevät tai siis kesä etenee. Olihan siellä kukkia vaikka kuinka, omenapuutkin täydessä kukassa.
Muuten tämä elo on aika hiljaiseloa. Iina kävi eilen pyykkäämässä ja saunassa. Meni vähän myöhempään kun tuolla tien toisella puolella joskus yhdeksän jälkeen oli aika monta hälytysajoneuvoa - paloautoa ja ambulansseja - myöhemmin selvis ettei ollut pahasta palosta kyse - grilli oli kärähtänyt maantasalla olevalla parvekkeella. Ilmoitus oli tehty keskisuurena rakennuspalona.
Isot ampiaiset on nyt liikkeellä. Eilen illalla tuli parvekkeen ovesta iso ampiainen - olisikohan kuningatar etsimässä pesäpaikkaa. No onneksi jossain vaiheessa se onnistui livahtamaan takaisin parvekkeelle. Ei sitä uskalla hätyytellä. Mutta ei siinä kaikki - tänään aamupäivällä tuli taas iso ampiainen sisälle - tällä kertaa se kierteli vähän enemmän mutta päätyi sitten lopulta oven lähelle - ja siitä ulos. Eilen just asiakkaan kanssa jutellessa, häneltä meinas mennä pasmat sekaisin kun ikkunassa näkyi iso ampiainen - sanoi et oli kolmisenttinen.
Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...
