jep jep

taisin unohtaa puhelimeni työpöydälle. Toivottavasti on siellä eikä hukkunut matkalla. Huomasin vasta kotona, mut en mä sitä lähtenyt takas kattomaan... On mulla yks varapuhelin. Sellainen, jota käytän silloin kun yritän soittaa tytöille heidän puhelimiinsa (tietäen, että ovat kotona) eivätkä vastaa... tuohon vastaavat. Usein heidän kännynsä ovat äänettömällä.

Työmaalla vähän ikävia uutisia. Ei meille, mutta toisen organisaation työkavereille. Heillä alkaa YT-neuvottelut. Aina ikäviä juttuja... Puhutaan tuotannon tehostamisesta jne jne, kilpailukyvystä - ja kaikesta hienosta... aina taustalla on ihmisiä, jotka jäävät ilman töitä... Musta ei olis kyl tuohon hommaan eli vetämään yt-neuvotteluita.

Yhdeltä hallituksen jäseneltä olen tähän mennessä saanut kommentin lopettamiseeni. Kyseessä on henkilö, joka itse oli pitkään poissa - ja palasi takaisin (sanoi että oikeastaan ymmärtää, ja on miettinyt omalta kohdaltaan että palaaminen oli virhe, että yhdistys ei ole sama kuin ennen - en kyllä maininnut mitään tuollaisia syitä lopettamiseen ,mut...), Pj vaan laittoi viestin, että tuo lauantain kokoukseen ne pari pöytäkirjaa - varmuuden vuoksi - kokouksista, joissa olin sihteerinä (kun varsinainen sihteeri ei ollut paikalla). Olen kyl ne toimittanut, mutta tulostinpa valmiiksi. En siis jätä hommaa välittömästi vaan osallistun loppuun saakka - maaliskuussa on vuosikokous. Sinne en aio mennä edes kuuntelemaan enkä ole enää käytettävissä.

Iina on huomenna lähdössä tutkimuksiin keskussairaalaan. Isänsä vie - mun autolla. Aamulla tiedossa aikainen herätys ja - lähtökin. Vievät minut töihin - eli taidan kerrankin olla tarpeeksi ajoissa (saa koneen kunnolla auki ennen puheluita). Ehkä liiankin. No tänään lähdin aikaisemmin - ehkä siitä tohkeissani unohdin sen puhelimen.

Päätös ilmoitettu

Ilmoitin äsken erään yhdistyksen hallitukselle, etten enää jatka hallituksen jäsenenä. Olen asiaa harkinnut ja miettinyt jo pidempään, miettinyt miten asian ilmaisisin.  Jotenkin vaan tuntuu, että se oli siinä, lähes 13vuotta. Ei enää tuntunut, että olisi mitään annettavaa. Nyt on aika tehdä jotain muuta, tai ei sitten mitään - jos ei huvita. Mielenkiintoista nähdä, reagoiko joku... nimittäin sen olen viime aikoina huomannut ettei välttämättä kuitata viestejä, siis et jos kysyy tai ilmoittaa jotain - et edes ylipäätänsä on viestin saanut

Ei se enää vapaaehtoista ole jos tuntuu pakolta. En tiedä ikäkriisikö mulla vai... toisaalta taas haluan jotain itselleni läheistä. Tuossa yhdistyksessä olen ollut alunperin lapsen ongelmien takia. Mukavaa on ollut mutta aikansa kutakin... välillä vois nauttia rivijäsenenä olemisesta eikä aina olla niitä, jotka järjestää... kokeilla sitäkin puolta...no ammattiliitossa olen sitä vain tehnyt - eli käynyt vain retkillä ja koulutuksissa, jotka joku muu on järjestänyt.

Monika parka, hänen piti tänään olla kotona vapaalla, no olihan toki, mut mahataudissa joten kokeisiin lukeminen ei oikein sujunut. Luulenpa että kannattaa olla huominenkin kotona - ja suosiolla siirtää huominen koe rästitenttipäivään - ja keskittyä perjantain kokeeseen. Meni nukkumaan ajoissa eikä onneksi enää ole oksennellut. Ilmeisesti ko tautia on liikkeellä. Toivottavasti itse säästyy siltä... ja Iina kans.

Kamala myräkkä tänään iltapäivällä, keskusta oli yhtä puuroa kun ajelin kotiin päin. Onneksi ei tarvinnut pitempään ajella.

Nyt ollaan jo illassa

Kumman nopsasti tää päivä hujahtikin... aamulla töihin, töissä meni hieman ylitöiksikin kun halusin yhden homman saada pois alta. No menen sitten joku aamu myöhemmin... liukumia kertyy pakostakin.

Iina soitteli tai viestiäkin laitellut - iltapäivällä. Oli unohtanut uusia lainat - aika monta päivää - tuloksena lainauskielto  ja illalla kirjastolla käynti. Tulin siis myöhemmin kotiin, samantien ruokaa laittamaan - ja sen jälkeen kirjastoon sekä kauppaan.

Illalla päätettiin sitten saunoa, kamunkin kanssa juttelin tovin. Siinähän tää ilta sujui rattoisasti. Aika olisi mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna töihin raahautua. No ei sentään, ei se niin vaikeaa ole, mutta - kyllä joskus tekisi mieli jäädä kotiin nukkumaan. Mutta nyt kuitenkin ajattelin lähteä Nukkumattia moikkaavaan. Mukavia unia toivottelen - itselleni sekä kaikille muillekin

Musiikkipitoinen viikonloppu

Eilinen ilta meni Lyseon lukiolla Peer Gynt -musikaalia katsoen. Uskomattoman lahjakkaita nuoria on Kouvola täynnä. Tanssia, laulua... Musiikki oli Maija Vilkkumaan tuotannosta ja tarina oli vanha tuttu Ibsenin klassikko muunnettuna nykyaikaan. Huonomminkin olisi voinut lauantai-illan viettää :). Oli mun Monikakin siellä tanssimassa (emo minussa tietenkin bongasi omansa)

Tänään olis tarkoitus Iinan kanssa lähteä katsomaan "Vuonna 85". Vähän ikään kuin aikamatka nuoruuteen...

Mun ensimmäisellä poikakaverilla (hieman aiemmin kuin vuonna 85) oli Datsun 100A, mutta punaisena versiona. Tosin meillä meni paremmin ennen sitä autoa, kun mopon tarakalla istuskelin. Silloin sain hänet vain itselleni. Kun sai ajokortin, alkoivat kaverien kuskaamiset :( , tosin oli siinä syynä sekin etten halunnut vaan hänen kainalossaan aikaani viettää (vuosien päästä kertoi mun olleen liian villi, halusin viettää aikaa muidenkin kavereiden kanssa. No tästä voidaan olla eri mieltä, mutta muistan kyllä kuinka se sattui...kun se loppui - vaikkakin jälkikäteen tiedän, ettei se olisi kestänyt kuitenkaan, liian tosikko mulle :) )
- tänään hokasin, kun kamun kanssa juttelin, että siinäkö syy miksen tykkää punaisesta. No ei sentään, mut tunnettu tosiasia on etten tykkää punaisesta, kaikkein vähinten vaaleanpunaisesta, vaikka vuonna 84-85 käytinkin pinkkiä haalaria, punaisia farkkuja - ja muutakin punaista löytyi vaatekaapista.

Meillä oli keltainen  Datsun 120Y silloin, kun itse sain ajokortin. Muistan vaan kuinka opettelin peruutuksia ennen inssiajoa. Isän kanssa kävin vissiin kerran metsätiellä kokeilemassa - ja melkein kävelin kotiin :) Isä kai sanoi jotain - ja mie pysäytin auton ja hyppäsin ulos et mie kävelen kotiin.... Muistan siinä autossa olleen kivat vaihteet, jotenkin selkeät. No isä opetti sitten veljen ja äidin ajamaan, mie ja sisko käytiin autokoulu. Kun velikin sai kortin, niin saatiin käyttöömme tummansininen, melkein musta, Fiat 127. Serkku tarvitsi rahaa Amerikan lentolippuun, niin isä osti sen meiän käyttöön.

Keskellä viikkoa

- mitäs tässä. Eilen käytiin kirjastossa, oli muutama "pakollinen" palautettava (lue: maksimimäärä lainauksia). No enhän mä ikinä sieltä ilman uusia lainoja selviä pois :) - muutama romaani palautettujen hyllystä - ja uutuushyllystä Johanna Karpov'n Astrologian opas. Sitä olen tässä lueskellut / tutkiskellut... yrittänyt ymmärtää ;)

Lähinnä pidän astrologiaa tapana tutkiskella omaa itseään - ja onhan se viihdyttävääkin... jokaisesta kirjasta löytää jotain uutta, välillä ehkä ristiriitaistakin. Mutta - kenenkäs elämä tässä olisi mutkatonta? Iltapäivälehtien yms horoskoopit on sitten oma lukunsa. Niissä vähän raapaistaan aurinkomerkkiä...

Töissä vuoden vaihteen kiireet jatkuu - ja kohta on taas kuunvaihde. No meiän työssä tavallaan tietyt asiat aloitetaan nollasta joka päivä - ja ne pitää saada tehtyä iltapäivään mennessä. Nykyään on sentään jotain töitä, jotka voi jättää hetkeksi odottamaankin - ja jatkaa myöhemmin. Mutta ei niitäkään yleensä kovin kauaa voi pantata.

Soitin isälle, oli eilen käynyt lääkärissä. Oli sanonut, että pitää siinä jalassa pitää tukisukkaa. Ei ollut siteitä aukonut, mutta jalka oli hieman turvoksissa. Hoitajat tänään käydessään meinasivat et jos se on liian tiukka. Mutta hyviäkin uutisia: isä lähti tänään kirkkokuoron harjoituksiin eli siltä osin on palaamassa entiseen rytmiin. Kanttori oli soittanut...

Taas tuo kello on noin paljon. Nukkumaan tästä lähdettävä. Tänä aamuna muuten kerkesin oikein hyvin töihin vaikka lähdin samaan aikaan kuin edellisenä päivänä, jolloin en heti kahdeksaksi saanut konetta auki. Se on niin tuurista kiinni - miten pääsee liikenneympyrään, kuinka kauan joutuu olemaan liikennevaloissa, miten paljon autoa on putsattava. Onneksi ei aamulla niin paljoa ole joutunut - töistä lähtiessä on ollut auton tuulilasi sisältä jäässä (ei kerkeä kuivua työmatkalla - ja sitten jäätyy päivän aikana). Muuten unohdin laittaa lämmityksen huomiselle - tosin en tiedä onko siitä hyötyäkään ollut - kun en saa sitä pistokkeeseen kunnolla. Kai meinasin et jos lähden tänään vielä jonnekin - kun en töiden jälkeen tullut laittaneeksi. No joo - olin ajatuksissani kun jouduin vielä hommiin silloin kun piti lähteä kotiin, tuli yksi just juttu vielä viime minuuteilla.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Pienellä happihyppelyllä

Siis auton laitoin lämmitykseen - tosin se pistoke edelleen jäässä eli... näyttää lunta menevän jostain rakosesta. Meinasin kauppaan lähteä siksi en laittanut pistoketta heti töistä tultua. Päätin sitten vielä siirtää kauppareissua huomiselle. Samalla jos kävis kirjastossa

Aamupäivä meni kassatäsmäytyksissä - ei vaikeaa mutta tarkkaa. Nopeasti meni päivä, töitä riittää. Exän entinen naisystävä soitteli jossain vaiheessa et on joutunut sairaalaan, jalka poikki. Pyysi että jos tulisin käymään. En siinä kiireessä kerinnyt juttelemaan joten sanoi soittelevansa huomenna uudestaan. Laitoin sitten illalla viestin että olen miettinyt asiaa - ja parempi etten tule. Vastaus tuli heti: ok.

Mulla on ollut aiemminkin vähän hankalaa tän kyseisen ihmisen kanssa... ja sitten en halua olla "välissä" - siis kyselee kuitenkin jotain exästä ja tämän nykyisestä elämästä - en edes tiedä tietääkö exän seurustelevan. Olen exän puheista ymmärtänyt ettei tietäis... Eli parempi varmaan etten ole tekemisissä - ei mulla hänen kanssaan mitään ystävyys- tai muutakaan suhdetta ole ollut - ainoastaan olen ollut miesystävänsä entinen vaimo. Enkä usko että oltaisiin ystäviä oltu toisissakaan olosuhteissa. Tuskinpa. Joskus olen jossain asiassa auttanut aiemmin.

Jotenkin olen tällä hetkellä väsynyt "vaatimuksiin". Mulla on ihan tarpeeksi omassakin elämässäni asioita, joita pitää miettiä - ja tehdä. Itsekkäästi tällä hetkellä haluan keskittyä omiin ja minua koskettaviin asioihin, läheisiin ihmisiin. Ehkä tulee taas aika kun jaksan muita - vähän vieraampia - ajatella...

Ei tämä tarkoita että sulkisin muut ihmiset pois elämästäni, ei todellakaan....

Ehkä haluis jotain luovempaa tehdä, käsitöitä vaikka... se vasta terapeuttista, luulen.

Tulee mieleen kun ennen eroa - kun avioliitto ahdisti - tein ristipistotöitä oikein urakalla, jostain sitä piti saada väriä elämään :) - tein pikkutauluja lapsen koulun myyjäisiin, opettajille ja kavereille. Mutta - siihen aikaan en voinut lähteä minnekään ilman erityisjärjestelyjä, lapsille hoitaja yms. Samaan aikaan opiskelin... käsityöt veivät pois arjesta. Sekö syy miksen nykyään meinaa saada mitään aikaan - siis näpertelyä/askartelua/helmeilyä... tarkoitan.Tosin ei mulla ollut kiinteää nettiyhteyttäkään siihen aikaan, vaan modeemilla nettiin, eikä se ollut mikään kiinteä maksu. Ei niin paljoa täällä nettimaailmassa tullut vietettyä aikaa.

Plääh

en saanut töpseliä pistokkeeseen - ainakaan ihan pohjaan asti. Toivottavasti nyt toimii noinkin. Tosin uskon kyllä että auto starttaa kuitenkin... mutta olishan se hyvä lämmittää edes vähän - kun on mahdollisuus. Aika kylmä siellä oli kun paljain käsin yritti sitä laittaa. Ei tullut edes taskulamppua mukaan, vähän sellaiseksi sohimiseksi meni.