Kuukauden tauko -

eikä tästäkään pitkää postausta tule. Kamu vaan tänään sanoi ettet ole blogia päivittänyt kuukauteen. Mikä syynä? Eipä siihen oikeastaan mitään pätevää syytä, ei vaan aika tunnu riittävän... Toinen lomaviikko menossa, kesäkuu töissä... Isän luona käynyt auttamassa pesemisessä pari kertaa viikossa - viime viikosta alkaen vain viikonloppuisin, kodinhoitajat hoitaa homman keskiviikkoisin. Ei siinä etten sitä voisi tehdä mutta viikolla töiden jälkeen ei aina jaksaisi ajella lähes viittäkymmentä kilometriä.. Muuten isän vointi on suht hyvä - tänään juuri sisko kertoi että pystyy sisällä kulkemaan pieniä matkoja ilman rollaattoria tai keppejä... Autolla ajoakin on kokeillut...

Mitäs onkaan tapahtunut - no viime lauantaina kävin Tampereella Pyynikillä katsomassa aika perinteistä kesäteatteria "Avioliittosimulaattori",kepeää, huumoripitoista - näyttelijöistä mainittakoon Eija Vilpas, Tom Lindholm ja iki-ihana Esko Roine - hyviä muutkin. Aikataulu aina noilla bussimatkoilla vaan niin kireä ettei muuta ehdi eli ei itse Pyynikkiä kerinnyt katteleen, ehkä joku toinen kerta pääsee vaikkapa kätköilemään

Maanantaina tuli äidin kuolemasta neljä vuotta. Kiinanruusunikin nuppu aukesi aamulla. Sitä olin toivonutkin kun nuppua seurailin. Kukka ei ole kukkinut vuosiin...

Sitten lähdinkin Heinolaan Monikan luokse tai oikeastaan hänen poikaystävänsä asunnolle. Siellä ilta vietettiin mm satamaan tutustuen -  ja seuraavana aamuna Lahteen shoppailemaan (kunnei sateessa nähtävyyksiä viitsinyt katsella). Toin Monikan myös kotiin illalla. Hehän ovat muutamassa virallisesti yhteen syksyllä, nyt jo tyttö kuskailee tavaroitaan kaappeihin. Mukavahan se kun tytöillä sujuu. Iinakin taitaa viettää lähes koko ajan miesystävänsä luona. Jos tämän luo mahtuisi niin varmaan kamppeetkin olis siellä jo. Vuoden lopussa varmaan heidänkin joku ratkaisu tehtävä kun Iina ei enää voi opiskelija-asunnossa asua (tai siellä säilyttää tavaroitaan)

Huomenna olen lähdössä Tallinnan reissulle, yö laivalla ja toinen hotellissa. Lauantaina takas. Siis P-K-miehen kanssa mennään. Toivottavasti olisi vähemmän sadetta kuin viime kesänä... Alkuviikosta sitten Pohjois-Karjalaan ja Itä-Savoon suuntaan autoni.. eli paljoa ei kerkiä kotona olla - sunnuntaina käväisen isän luona auttelemassa, sisko miehineen oli tänään käynyt siivoamassa ja vaihtamassa petivaatteet - otti ne mukaansa pestäväksi. Jotenkaan aika ei riitä eikä aina muista pesukonetta käynnistää (pitäisi muistaa se tehdä heti kun menee, sen verran pitkä pesuohjelma siinä koneessa - joten ollaan aika usein otettu mukaan kotiin pestäväksi, varsinkin vaatteet... )


Ai niin Juhannus vietettiin vaarin luona. P-K-mies oli myös sekä Iina kera miesystävänsä ja Monika. Illalla seuranamme oli myös veli vaimoineen. Ilta kului Mölkkyä pelaten ja hieman ilolientä maistellen. Myös pieni iltakävely sumuisessa juhannusyössä
- mukavaa oli

Nyt täytynee päättä tämä pieni tiedote olemassaolostani tähän... jaksaa sitten aamulla nousta miettimään mitä ottaa mukaan pariksi päiväksi... eipä se lähtö onneksi aikaisin aamulla.

Mukavia unia ja mukavaa kesän jatkoa

PS. Kuvasin kiinanruusun kukkaa nupusta kuihtuneeseen kukkaan, noin kolmen viikon aikana. Nupun huomasin 18.6 - ja tänään tai oikeammin eilen oli tippunut pois... nythän ollaan jo reilusti torstain puolella

Kesähän se

Kesäkuun puolelle ollaan päästy, vajaa kolme viikkoa lomaan. Tänään on Monikan syntymäpäivä... onnittelut laitoin muttei hän sitä taida sen kummemmin juhlia. Viikonloppuna oli käynyt poikaystävänsä kanssa syömässä hyvin ja oli saanut jo lahjankin. Minä sanoin lahjovani vasta ensi viikolla kun tulee palkka. On tässä ollut näitä menoja, tili aika vähissä taas. Mutta aina kuitenkin selvitty... pniin tästäkin

Viikonloppuna juhlitaan kummipojan häitä. Olen yrittänyt vaatetta etsiä mutta saattaa olla että etsin vaatekaapistani jotain. Nyt tässä rahatilanteessa ei paljon varaa laittaa vaatteisiin. Häälahjan laitoin rahana (siihen osallistui  myös ex-mies - halusi kun on kummi myös - vaikkei olekaan paljon tekemissisä ollut viime vuosina). Sitä paitsi tähän vartaloon on ihan sama - laittaa minkä vaan, ei näytä hyvältä... miten sitä päästääkään itsensä rupsahtamaan.

Viime aikoina olen käynyt isän luona pari kertaa viikossa - auttamassa peseytymisessä. Eilen käytiin myös sukulaisia kylällä kattomassa - isän tätiä ja enoa - reilusti yli 8-kymppisiä. Heiän luonaan mukava aina käydä.

Tänään sain itseni kirjastoon - no palauttelin kirjoja - uusia en ottanut - vain siitä syystä että kirjastokortti oli kotona  - on kyl lainattuja kirjojakin - ehkä tää oli merkki eli lue ne ensin... Sitten pari verkkokauppapalautusta (mm. mekkoja jotka eivät käyneetkään) ja yksi uusi paketti mekkoja - sovittamista odottamassa. Kävisköhän tänään saunassa... Jaksaiskohan vielä pienelle lenkille...

klo 22.30
Ps. Taisin onnistua hankkimaan mekon häihin :) Ei tarttekaan mennä samassa koltussa kuin sulhasen äidin viiskymppisille (vaikka se onkin mun tyylinen mekko), olivat ihan äskettäin...  Ei se mikään unelmamekko ole mutta sopii ihan kohtalaisesti... ainakin mun mielestä.Tosin niin mulle aina käy, sen vaan näkee mikä sopii - ei röyhelöitä minulle, yksikertainen rules...
muuten saunassa kävin, mutta en lenkillä :)

Kesä lähenee

Kävin tänään isää taas moikkaamassa kera Monikan -  ja auttamassa peseytymisessä, koneellinen pyykkiäkin tuli pestyä - ei hän sitä itse pysty tekemään - ainakin ripustaminen olisi hankalaa. Sisko tai veli sitten keräilee ne naruilta kun ovat kuivia... Ruokaakin vein alkuviikoksi. Tosin sisko huomenna luultavasti menossa ulkokukkia sinne laittamaan

Kun mentiin niin isä oli just laittamassa cocktailpiirakoita uuniin - ja suunnitteli kahvin keittämistä. Illansuuhun me siellä oltiin, sitten kaupunkiin ja Monika junaan... käytiin nakkarilla salaatit tosin ensin nauttimassa. Hieman oli nälkä - eipä sitten iltapalaa paljon tartte

Kotiintultua kahvit ja pyykkikone laulamaan. Sitten soittelin Pk-miehelle. Nyt näyttää siltä että hän tulee vasta juhannuksena. Oikeastaan se sopii minulla paremmin kuin hyvin - saan omia asioitani hommailla. Pitäisi esim. häihin puku löytää ja korujakin yrittää väsäillä. Niiden tekeminen on ollut viime aikoina aika vähissä. Viime viikolla kyllä suunnittelin ennen Kälyn synttäreille lähtöä että kerkeiskö tehdä uudet korvikset mutta päädyin sitten vanhoihin... ei ollut oikein selvää suunnitelmaa mielessä

Eilen seurailin netin kautta Tukhoman maratonia, käly siellä juoksi. Ihan mukavan ajan mutta tämähän oli hänelle jo kahdeksas maraton - eli kokemusta löytyy. Kuulemma oli satanut koko ajan (sitä ei netin kautta seuratessa nähnytkään vaikka säätiedotuksia kattelinkin ja tiesin että mahdollisesti niin olisi)

Kai sitä pitäisi alkaa miettimään huomista päivää - ehkä vielä jotain pientä tiirailen töllöstä tai lueskelen Danielle Steeleä.

50-kriisiäkö se pukkaa...

Äh - en minä tiedä. Elämän ruuhkavuosia tässä vielä vietellään vaikka lapset onkin jo lentäneet pesästä - muttei ne siivet vielä täysin kanna :) Kun lapset saa maailmalle, alkaa vanhemmasta huolehtiminen.

Velvollisuus kutsuu - mutta en sano sitä pakkopullaksi vaan vapaaehtoiseksi velvollisuudeksi... Saimmehan isän vielä täällä pitää vaikka pahinta jo tuossa alkuvuonna pelättiin. Nyt hän on ollut jo usean viikon kotona. Olen pari kertaa viikossa käynyt auttamassa peseytymisessä. Voipi sanoa että oikeastaan ainoa missä selkeästi tarvitsee apua.. kun kun on sen verran hankalaa mennä pesuhuoneeseen (ja liukkauskin pelottaa, ainakin mua) Parran pystyy ajamaan itse, hakee pikkupöydän lavuaarin viereen ja hoitaa homman... Nykyään pääsee jo pyörätuoliin ilman proteesia eli jäljellä oleva jalka on vahvistunut - ja voi käydä yöllä vessassa (aiemmin astia sängyn vieressä). Autolla ei tietenkään voi ajaa joten tarvitsee kuskia, autoon pääsee ja portaita ylös ja alas kunhan on kaide tai muuta tukea

Vähän olen miettinyt että riittääkö minulla aikaa edes etäsuhteelle. Jotenkin tuntuu painostavalta se että toinen tulee tänne mun huusholliin lähes viikoksi - ja on koko ajan siinä. Itse käyn töissä päivät - ja illalla pitäisi jaksaa olla toisen kaa kun haluisi vaan tehdä omia juttujaan.

No nää on asioita joita mun pitää miettiä, hyvät/huonot puolet - ja sitten jossain vaiheessa ehkä tehdä päätös. Tiedän että hän haluisi tehdä kesälomasuunnitelmia (mulla loma heinäkuussa), minä oikeastaan haluisin olla suunnittelematta mitään - ja tehdä juttuja mieleni mukaan. Yks juttu on kyl tiedossa: Pyynikin kesäteatteri heinäkuun alussa. Tosin ei mulla paljoa ole ylimääräistä rahaa lomailuun käyttää.

Olenko siis itsekäs jos haluisin oman lomani niinkuin itse sen haluan, kiireettömän/paineettoman.. Tiedän että siihen kuuluu myös tyttäreni ja isäni - he kuuluvat mun elämään enkä muuta haluaisikaan. Mutta riittääkö mulla aikaa tai haluakaan miettiä aikataulujani vielä jonkun toisen (tai siis neljännen) mukaan... viekö liikaa energiaa. Tykkään viettää aikaa  myös yksin - omassa seurassani. Osaan mennä etsimään sosiaalista elämää jos siihen koen tarvetta. Isäni miettii että kun olet siellä yksin... mulle se ei ole ongelma... Kai mä vaan olen jonkinverran sitoutumiskammoinen - en enää tässä iässä ole perhettä perustamassa. Oma mummoni pärjäsin 30v yksin miehensä kuoleman jälkeen - ja oli tyytyväinen - mietti että jos vaikka hurahtaa - ja ottaa jonkun ukon siihen vaivoikseen...

No se siitä - sainpahan purettua ulos. Nyt taas jaksaa... eiköhän nää seurustelukuviotkin ainakin toistaiseksi jatku ennallaan.

Eilen kävin töiden jälkeen kotopuolessa isää auttamassa ja käytiin veljen luona kahvilla. Kummipoikakin (joka kesäkuussa menee naimisiin) sattui olemaan paikalla. Käly muuten on matkalla Tukholman marathonille - huomenna seuraillaan miten juoksu sujuu...

Ainiin nappasin muutaman raparperinvarren. Jos tekis vaikka kiisseliä kun Monikakin huomenna tulossa. Vaikka pakastevadelmaa siihen sekaan - Nam... 

En minä ole kadonnut...

muuten vaan ollut jotenkin niin kiirettä...

Isä tosiaan päässyt kotiin ja toipuminen edistyy. Veli käy päivittäin vilkaisemasssa. Siskon kanssa käymme kumpikin suunnilleen kerran viikossa - viedään ruokaa yms autellaan peseytymisessä. Isällä käy aamuisin hoitaja auttamassa puseroa päälle (ei saa käsiä nostettya kyynärvarsia ylemmäs), riisumaan pystyy jotenkin. Samalla tarkistavat tyngän ja toisenkin jalan ettei haavaumia. Isä itse pystyy hoitamaan verensokerin seurannan sekä lääkkeet - ja lämmittämään ruokaa. Ruuanlaittokin onnistuisi tosin hidasta joten olemme päätyneet valmisruokiin, joita helppo lämmittää. Hän syö sitten lisäksi salaattia, vihanneksia sekä hedelmiä....

Kotona kuljeskelee pyörätuolilla ja rollaattorin avulla, muualle saattaa lähteä kyynärsauvojen kanssa. Jossei paljon tarvitse kävellä (jos tarttee niin rollaattori mukaan). Proteesiin tottuminen on sujunut hyvin.

Muutenkin elämä menee omia ratojaan... tytöt asuvat muualla ja molemmilla on poikaystävät. Monikan kaveriin olenkin jo tutustunut, Iinan tulee tällä viikolla visiitille. Kumpikin tyttö on jo tutustunut pojan perheisiin - ja ymmärtääkseni olleet mukavia uusia tuttavuuksia. Näinhän tämän elämän kuuluukin mennä

Äitienpäivänä olivat molemmat täällä. Kävin lauantaina viemässä äidin haudalle ruusun samalla kun isää kävin auttamassa peseytymisessä. Iinan kanssa siellä käytiin. Monika tuli sitten iltasella.

Äitienpäivän iltapäivä meni jo muutaman vuoden perinteen mukaisesti meedioistunnolla (kansalaisopiston juttuja). Kuulostaa ehkä hihhulimeiningiltä mutta oikeastaan siellä on mukava lämmin tunnelma - jos mahdollisuus kokeilla niin suosittelen. Itse en ole saanut viestejä - luulen että mun asiat on aika lailla järjestyksessä eikä musta olla huolissaaan ;) - ystäväni on saanut pari yhteydenottoa näinä vuosina. Taisi olla neljäs vuosi kun siellä on käyty, aiemmin en sinne ollut kerinnyt kun mun äitienpäivä meni kotokotona äidin luona.

Loma lähellä

-  kaksi työpäivää, sitten pääsiäinen - virallisesti loma alkaa sitten tiistaina. Tarkoitus on lähteä luultavimmin maanantaina Savonlinnaan - viedä Iina kotiinsa - ja sitten jatkaa pariksi päiväksi
P-Karjalaan. Takaisin samaa kautta. Hänellä kuulemma täällä Kymenlaaksossa joku kokous seuraavana viikonloppuna

Kaikenmoista onkin tapahtunut. Viime viikonloppuna Monika vaihtoi asuntoa - kaupungin keskustaan, lähemmäksi koulua. Iina meni sinne jo torstaina ja minä perjantaina töiden jälkeen. Onnistuin jäämään kotitalon hissiin lähtiessäni. Rinkan nauha jäi hissin oven väliin - ja kohta katon roikkuvaa rinkkaa, hissi jumissa.  No soitin sitten hissin seinäällä olevaan päivystysnumeroon ja melko pian tulikin neljä palomiestä päästämään minut ulos. Rinkkakin saatiin melko ehjänä, nimittäin aukaisivat myös ylemmän kerroksen oven - ja se tippui alas. Hissi jäi sitten jumiin kun lähdin Lahtea kohti. Oli se korjattu lauantai- iltaan mennessä kun tultiin Iinan kanssa kotiin. Kävin perjantaina "tunnustamassa" tapahtuneen naapurille. Hän sanoi heti että hyvä ettei se rinkka ollut selässä...

Reilu puoli tuntia siis myöhästyin lähdöstä. Mutta kerkesimme viedä jonkun verran tavaroita jo uuteen asuntoon - ja vielä tehdä pienen kävelylenkin kaupungilla mm. satamassa.
Sitten vanhalle asunnolle yöksi. Eipä paljon jaksettu enää sielä erikoisemmin mitään tehdä. Aamulla suht ajoissa ylös - ja pakkaamaan. Sisko perheineen tuli muuttoavuksi peräkärrin kanssa - saatiin isommat tavarat sillä vietyä. Reilusti ennen puolta päivää oli muutto tehty. Monikan poikaystäväkin tavattiin ekaa kertaa - hän pääsi heti lampunvaihtohommiin (ylettyi kattoon, muille ei apua taloustikkaistakaan). Varmaan pääsee myös verhoja ripustelemaan :) Mukavalta pojalta vaikutti

Yhdessä sitten syömään Rossoon. Sitten siskon perhe lähtikin kotia kohti - ja me pikakahvin ostoon lähi-Siwasta ( Monika ei ole kahvinjuoja joten hänellä ei kahvinkeitintä - tosin nyt on oppinut juomaan lähiviikkoina). Sitten poikaystävä ja Monika lähtivät minun autolla hakemaan vanhalle asunnolle jätettyä pyörää (ei mahtunut enää peräkärriin) - ja me Iinan kanssa muutamalle kätkölle. Illan suussa lähdimme sitten takaisin Kouvolaan

Isän tilanne on muuttunut paljon paljon parempaan viimeisestä kirjoittelusta. Voisi pitää oikeastaan eräänlaisen  ihmeenä, kun ajattelee miten toivoton tilanne oli alussa. Sen jälkeen on siirretty Loviisaan vuodeosastolle kuntoutumaan. Sieltä kuljetettiin pari viikkoa dialyysiin sairaalaan. Nyt ei enää tarvitse, munuaiset alkoivat toimimaan. Isä jaksaa istuskella pyörätuolissa ja proteesin käyttöä suunnitellaam, tämän  hetkisten kaavailujen mukaan pääsee kesäksi kotiin. Ensin on tosin hänen voimistuttava että pääsee tuoliin ja takas, kädet ilmeisesti hieman voimattomat... pystyy kyllä tuolia kuljettamaan. Hänelle hankittiin uusi isompinäyttöinen puhelin. Nyt on mukava kun saa "yhteyden" suoraan häneen ja itsekin soittelee usein. Kyllähän se kieltämättä keljuttaa häntä, kotiinhan haluaisi, mutta... ymmärtää kuitenkin realiteetit. Sitten melkein samaan syssyyn sanoi et ehkä hän vielä viisi vuotta voisi elää. Sanoin sitten ehkä näet vielä lapsenlapsenlapsesikin - nimittäin veljenpoika on kesällä menossa naimisiin (viimeksi käydessä yhtäkkiä tajusi että hän saattaa päästä häihinkin)

Töissä ollut kiireinen alkuvuosi -ja yhtä kiireisenä tuntuu jatkuvan. Tällä viikolla en millään meinaa päästä kiinni tästä kesäajasta. En muista milloin se olisi aiemmin näin voimakkaasti vaikuttanut., Ehkä on jonkin verran stressiä tms. Mutta kohta luultavasti helpottaa...Joten jos yrittäis tänään mennä aikaisemmin nukkumaan - ettei ihan puolille öin kukkuis

Kevättä kohti

vaikkei tänä vuonna kunnon talvea ole tullutkaan. Minulla vielä loma edessä: pääsiäisen jälkeen viikko eli saa tavallaan pitemmän loman kun pääsiäiseltä alkaa. Kyllä sitä on sen ansainnutkin... Tosin vielä kuukausi töitä edessä. Tämä alkuvuosi on ollut aika rankka töissäkin saati sitten yksityiselämän puolella...

Isä on edelleen sairaalassa, nyt osastohoidossa - teholta pääsi kaksi viikkoa sitten. Dialyysihoidot jatkuu eli munuaiset ei toimi edelleenkään. Hänellä on ollut myös keuhkoissa ongelmaa, ja tämän takia nesterajoitus ettei keuhkopöhö pahene. Tilanne keuhkoissa ilmeisesti parempi, viimeisimmästä rtg-kuvasta ei vielä ole saatu tietoa. Tulehdusarvot ovat normaalistuneet, samoin muutkin - paitsi munuaisarvot ovat koholla. Viime viikonloppu oli hyvä - kävin tyttäreni kanssa lauantaina vaaria moikkaamassa - ja hän jaksoikin katsoa Falunin naisten 30km hiihdon (oli kuin kotona ennen kun tuijotettiin hiihtoa) ilman torkahtelua... Todella toipumista sillä hän ei aiemmin jaksanut millään katsoa telkkariakaan eli oikeastaan vaan "ollut" ja maannut. Hänhän ei vielä toistaiseksi pysty tekemään itse paljon mitään esim.vaihtamaan asentoa sängyssä. Kädet ovat alkaneet hieman voimistua, pystyy mukista juomaan ja ilmeisesti hampaita itse pesemään. Sisko oli perheineen käynyt sunnuntaina ja isä oli ollut itsekin sitä mieltä että on parempi olo kuin pitkään aikaan... he katsoivat miesten 50km hiihdon isän kanssa.

Ehkä mielialalääkekin alkaa vaikuttamaan - sehän aloitettiin muistaakseni viimeisellä teho-osastoviikolla. Eilen soittelin kuulumisia - siis osastolta vointia kyselin (hän oli dialyysissa eikä tosin pysty puhelintakaan itse pitämään - jossei nyt sitten jo pystyisi...). Hoitaja sitä mieltä myös että sunnuntai ollut paras päivä... Niin munuaisarvot olivat koholla - 562, luultavasti laskevat entiseen tapaan dialyysia seuraavana päivänä ja kohoavat taas siitä sitten... Yksi uusi harmin aihe on nyt: ulosteviljelyssä plussaa, antibioottiripuli eli antibiootit (jota viime viikkoina ja aiemminkin) tuhonneet ns hyvät bakteerit. Hoitaja oli kyllä sitä mieltä että ripuli olisi jo paranemassa. No ollaan huomenna siskon ja tytön kanssa menossa illalla käymään. Nähdään tilanne sitten...

Tänään oli alunperin tarkoitus lähteä elokuviin "Luokkakokousta" katsomaan yhden kaverin kanssa mutta hän olikin päivän muualla reissussa -ja oli sittten niin väsynyt. Tuskinpa mitään menetin vaikken ko elokuvaa nähnytkään. Kävin sitten töiden jälkeen kaupassa ja nyt olen vaan oleskellut kotona - mukavaa tämäkin

Niin töissä - tämän viikon piti olla helpompi kun ei ole poissaolijoita. No kaksi on ollut poissa eilisen ja tämän päivän. Mutta oikeastaan ehkä on hieman leppoisampaa taas. Paitsi että kun tekivät viime viikolla tulostuksiin muutoksia niin nyt printtaaminen on tosi hidasta... menee turhaan aikaa odotteluun - ja saattaa hävitä tulostuskin jonnekin bittiavaruuteen jos erehtyy vastaamaan puhelimeen... mutta eiköhän tämä tästä. Lomaa odotellessa...