Kevät on täällä jälleen

 

Oikeastaan pitäisi olla tuolla luontopoluilla, mutta... päätin sitten tehdä parit rästissä olevat pöytäkirjat (yhdistyksen hallituksen kokous ja kevätkokous) - ettei jää viime tippaan niinkuin aika usein valitettavasti tuppaa jäämään. 

Hallituksen kokous oli mun lomaviikolla heti maanantaina. Loma meni ihan mukavasti - paljoa en ollut suunnitellutkaan. 

Piti aloittaa loma teatterissa tyttären kanssa mutta valitettavasti esitys peruutettiin (ollaan menossa parin viikon päästä kokeilemaan uudelleen ) - sen tilalla sitten käytiin Poikilomuseossa kattomassa teatterinäyttelyä - kerettiin opastukseenkin, Samalla käväistiin taidenäyttelykin kattomassa. Seuraavana päivänä vein tytön sitten kotiinsa Heinolaan - tulihan sitä käytyä sitten lenkillä koirapuistossa ja rannallakin - joutsenia ja sorsia - joista koira ei ollut moksiskaan... 

Kotokylässäkin käväisin. Tosin en viitsinyt lähteä rämpimään kotitalolle - lunta oli ihan tarpeeksi. Kävin sitten veljen ja vaimonsa luona kylässä. Haudoillakaan en sitten käynyt. Lomasäät olivat aika lumiset - takatalvi iski, ainakin tänne kaakkois-Suomeen.

Kirjastolla kävin pitkästä aikaa kirjailijatapahtumassa - Pate Mustajärvi esitteli kirjaansa. Sen jälkeen kaverin kanssa Amarillloon syömään, itsellä lomanlopettajaiset, hänellä aloitus.

11.4. oli sukututkimuksen päivä. Ensimmäinen laatuaan. Meiänkin yhdistys oli järjestänyt kirjastoon tapahtuman. Sattuu muuten olemaan mummuni syntymäpäivä - syntynyt v. 1916, eli kuitenkin lähes 94-vuotiaaksi.

Kevät on myös kokousten aikaa - yhdistyksen kevätkokouskin saatiin pidettyä (yhden kerran siirrettiin päivää) ja ensi viikolla on sitten vuorossa taloyhtiön kokous - tänään tupsahtikin postiluukusta oikein hieno, vihkoksi sidottu esityslista liitteineen. Luulenpa että tulee paremmin säilytettyä vaikka löytyyhän ne toki sähköisistäkin palveluista.

Pääsiäinenkin tässä ollut. Tyttäret pitkänäperjantaina iltaa viettämässä. Lauantaina vein tyttäen kotiinsa Heinolaan, toinenkin tytär vaihteeksi mukaan - kyllähän me sit lenkkeiltiin koiran kanssa. 

Olen todella huonosti ulkoillut viime aikoina. Helposti jää sisälle kun ulkona ollut jotenkin huono sää - tekosyitähän ne - tosin viime aikoina kävely on jotenkin ärsyttänyt tota alaselkää. 

Kävin mä yks päivä viime viikolla lammella kattomassa miten kevät etenee - silloin siellä oli kyl liikaa lunta - nyt vois olla toisin - kevät on edistynyt kohisemalla. Ehkä mie tästä saan itseäni vähitellen niskasta kiinni - ja taas suuntaan kävelylenkeille

Sunnuntaina kävin kaverilla kylässä pitkästä aikaa. Pitäis käydä useamminkin

 Haudoilla käynti jäi - muistelin sitten kotona sytyttämällä kynttilän (isän kuolemasta tuli 3v)

Ollaan vielä oltu etätöissä - tämän hetkisen suunnitelman mukaan aloitetaan toukokuussa hybridityöt - toimistolle saa kyllä mennä jo - ei tartte lupaa kysellä jos siellä tarttee käydä. 

Muuten lauantaina Heinolasta tullessa  - käytiin Iinan kanssa muutamalla kätköllä. Oli aikaa ja valoisaakin oli. Yksi jäi hakematta - liikaa lunta. Kyl mä sain kenkäni ja jalkani märäksi rämpiessä - mut toisaalta se kuuluu harrastuksen luonteeseen :)

Sukututkimustakin olen muutamana päivänä tehnyt - tuppaa vaan silloin menemään puolille öin. Kun innostuu niin helposti käy. Tällä hetkellä olen innostunut suorasta isä- sekä äitilinjasta. Tosin tässä yks päivä yritin etsiä tietoa mummun isoäidin isoisästä - ei ole siinä ollut onnea - ilmeisesti kirkonkirjat tuhoutuneet. No ehkä sekin arvoitus selviää joku kerta

Ristipistoiluakin on tullut harrastettua - sain lammastaulun valmiiksi - ja aloitin heti uuden. Nyt mulla on suunnitelmana tehdä kolme kasteluun tai veteen liittyvää taulua, ensimmäisessä on kaivo, toisessa kastelukannu ja kolmannessa lintujen juottoallas (vai mikä lie) - yhdistävänä tekijänä köynnösreuna ja perhonen. Ovat odottaneet vuoroaan vuosia - en edes muista koska ne ristipistopakkaukset olen hankkinut. 

Ajattelin ne tehdä ruokailuvälikön seinälle  - nyt siinä kolme talviaiheista ristipistovuositaulua -

Tekeillä

_

Lomaa odotellessa

Enpä ole oikeastaan edes työpaikalla kerinnyt ensi viikon lomaa hehkutella. Töitä on riittänyt kun porukkaa sairaslomalla. Mitään erikoistakaan ei viime aikoina ole tapahtunut. Etätyöt jatkuneet edelleen - tämän hetkisen tiedon mukaan pääsiäisen jälkeen alkais hybridityöt - mutta kuten työkaveri tänään laittoi keskusteluun "Uskon vasta kun näen", on niin monta kertaa suunnitelmat muuttuneet. Mulle toisaalta ihan sama - voin olla kotonakin.

Aika kuluu rattoisasti ristipistelyn parissa - tuon lammastaulun sain viime viikolla valmiiksi. En tosin tiedä kehystänkö edes (mulla on noita valmiita aika paljon jemmassa. Aloitin tänään uuden työn - se on yksi kolmesta, jotka olen suunnitellut ruokailuvälikön seinälle (nyt siinä on talviaiheiset ristipistotaulut olleet jo vuosia). Sitä en tiedä koska ne siihen seinälle päätyy ;) mut onhan ihmisellä hyvä olla jotain tavoitteita 

Toinen mielenkiinnon kohde on sukututkimus - siihen uppoudun ajoittain. Pari huonekaluakin pitäisi ehtiä koota.

Niin - se loma - kolme työpäivää vielä. Lauantaina tulee nuorempi tyttö. Ollaan menossa teatteriin illalla. Sunnuntaina luultavasti kuskaan kotiin (pitäähän koiruliakin käydä tervehtimässä). Hän on suunnittelut tulevansa sitten myös pääsiäisenäkin. 

Koronarajoitusten lieventyessä alkaa menojakin tulla. Yhdistystoimintaa, kirjailijailtoja... Maskia itse pidän kyllä vielä esim. kaupassa ja kirjastossa. Välillä tosin jo melkein pelkäsin et jos erakoidun kokonaan etten enää osaa / haluisi lähteä minnekään. Mutta eiköhän se tästä taas... Toisaalta huomaan viihtyväni kotona erittäin hyvin. Ulos pitäisi saada itsensä, edes lenkille, vaikka kätköilemään. Kevättä odotellessa - takatalvi yrittää iskeä mutta kyllä se kevät sieltä aina tulee...

Eilen illalla oli aivan poikki. Ilmeisesti taas kellonsiirto lauantaina vaikuttaa. Sunnuntaina en malttanut ajoissa nukkumaan, kuitenkin aamulla piti herätä töihin. Joten illalla menin jo kymmenen jälkeen nukkumaan ja hyvin nukutti vaikka yöllä vessakin kävin - heti tuli uni uudestaan ;) 

Helmikuun loppu

Ei paljonkaan uutta kerrottavaa - edelleen etätöissä - tän hetkisen tiedon mukaan ainakin maaliskuun loppuun - saatiin viime viikolla virallinen vahvistus.  No eihän meidän tarkoitus ollutkaan kokonaan siirtyä toimistolle  muutenkaan vaan jatkaa hybridityöskentelyä jota päästiin marraskuussa kokeilemaan. Itselle tämä etätyön jatkuminen ei ole mikään ongelma - hommat sujuu näinkin.

Koronauutiset ovat vähentyneet - tai siltä ainakin tuntuu. Maailmalla on muuta ajateltavaa... Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Miten yksi ihminen pystyy tuollaiseen - tai no - onhan se ennenkin nähty - pystyy... Ei siitä sen enempää tällä kertaa. 

Viime viikonloppuna Monika oli täällä. Alunperin hänen piti kavereitaan nähdä, mutta tuli sairastumisia ym joten hän vietti aikaa mun kanssa. Lauantai aloitettiin lounaalla - kaveriakin nähtiin. Käytiin myös kirpparilla - siskontyttö tuli iltapäivällä meile ja illemmalla toinen ja siskokin. Mukava pitkästä aikaa rupatella. 

Sunnuntaina vietiin Iinan kanssa Monika kotiinsa. Tuli sitten Pressuakin nähtyä. Olikin aika vilkkaalla päällä. 

Alkaa jo ehkä olla aika lailla täysikasvuisen kokoinen (7kk )

uusi vuosi ja uudet kujeet

Niinhän sitä tavataan sanoa - eiks niin... No joo tällä hetkellä ainakin näyttää, että elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Mitään järisyttäviä muutoksia ei ole tulossa - edelleen kotosalla töissä. Vajaa kuukausi kerettiin kokeillä hybridityöskentelyä. Ei mulla tosin mitään tätä etätyötä vastaankaan ole, kaikkeen tottuu... mutta tartteeko sitä mitään ihmeellista tapahtuakaan

Tänään on loppiainen - muutama elämän virstapylväs siinäkin: Vuonna 1989 tapasin tulevan mieheni/exäni -  ja lasteni isän - molemmat tyttäreni ovat muuttaneet kotoa pois loppiaisen tienoilla (eka 8 ja toinen 7 vuotta sitten). Miten nää vuodet kuluukaan - vuosia ja silti moni asia tuntuu siltä, että vastahan se tapahtui. 

Vajaa kuukausi

ehdittiin olla toimistolla - tai siis noudattaa hybridimallia. Meiän kohdalla se oli kaksi päivää toimistolla ja loput halutessaan etänä. No meistä taisi suurin osa haluta. Keskiviikkona oli ns. pakollinen toimistopäivä, toisen sai itse valita.

Nyt ollaan siirrytty takas kokonaan etätöihin ainakin puoliväliin tammikuuta. Mä olen nyt saanut itselleni työhuoneen laitettua eli enää ei tarvitse keittiön pöydän ääressä työskennellä - ja siirrellä työvälineitä viikonlopuksi pois vaan ne saavat olla paikoillaan. Olen ostanut itselleni kaksi näyttöä, näppäimistön sekä hiiren - telakkaakaan ei tarvitse töistä kannella kun hankin itselle telakointiaseman - tai miksi sitä sanoiskaan. Eli siirtyminen toimistoon ja kotitoimistoon sujuu suht vaivattomasti, 

Toin kotitalolta äidin käsityöhuoneesta vanhan lundiahyllyn,  jonka siskon mies kasasi (ja purki). Toin muuten toisenkin (matalan) hyllykön omaan ruokailuvälikköön - se koottiin Iinan kanssa myöhemmin. Vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan - mutta mikä kiire tässä... kaikenmoista touhua ollut. 

Oli yhdet pikkujoulutkin - tuli oltua viihteellä - koronapassi käytössä. Sen jälkeen tautitilanne onkin taas pahentunut. Mutta olen kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aikoihin - tänä syksynä. Pienet synttärikahvittelutkin järjestin viime sunnuntaina. Heinolassa olen käynyt silloin tällöin tsekkaamassa kuinka Monikan koiranpentu on kasvanut. Monika ei ole vielä rohjennut tulla pennun kanssa täällä käymään - haluaa että olisi melko sisäsiisti ym. Mutta kyllä tytöllä ikävä on tännekin vaikka muutenhan hänen elämänsä on siellä. Mies, koira ja työ. 

Ensilumikin on satanut, tällä hetkellä on pieni lumikerros maassa. Eipä tartte aamuisin sitä miettiä että millainen ilma siellä on - siirtyy vaan aamupalalta työpöydän ääreen. Huomenna on jo joulukuu. Tämä vuosi on loppujen lopuksi mennyt aika nopeasti. Miten nää vuodet nykyään tuntuu sujahtavan nopeasti ohi

Toimistolle

 Vein tänään työvälineet työpaikalle. Huomenna tarkoitus siirtyä takaisin toimistolle. Tosin meillä tulee olemaan käytössä hybridimalli, joka meille tarkoittaa sitä, että kaksi päivää viikossa on oltava toimistolla, kolme päivää saa olla halutessaan etänä. Sovittiin, että keskiviikko on se päivä, jolloin kaikki ovat paikalla. Muuta päivät saa valita pois lukien tilanteet jolloin pomo edellyttää paikallaoloa. 

Rutiinihommien jälkeen aloin kotona pakkaamaan. Tuossa kuvassa isommassa kassissa on kaksi näyttöä sekä näppäimistö ja rullahiirim- pehmusteena voimapaperia ja pahveja. Sain ehjänä perille.  

Tietokonelaukussa kaksi läppäriä (viime viikolla saimme uudet työläppärit, vanha pitää palauttaa - ollut vähän nk backupp'na hetken aikaa) sekä kaikenmoista sälää

Huomenna vielä vasta paperit mitä täällä on - ei sitä kaikkea kerralla jaksa...  

Työpaikalle  ja koneet paikalleen. Eipä oikeastaan huomannut, että on ollut noin puoltoista vuotta pois. Tavarat oli paikoillaan. Ihmettelen kyllä että mihin minun langattomat kuulokkeet on hävinneet. Kukaan ei tiedä. Työkaveri on kuulemma vienyt pöytäpuhelimet pois - ei enää tarvita. Ollaan tänä aikana siirrytty  nettipohjaiseen puhelimeen. Eipä ole tarvinnutt asennella koneelle enää puhelinta. Siinä oli aina oma kommervenkkinsä. Siis katsoin että kaikki toimii ja lähdin kotiin - ensin Gigantin kautta - ostin langattoman näppäimistön ja hiiren etätöitä varten - sitten kauppaan lähes viikon ruokaostokset. Ainakin siltä taas tuntui. 

Kotiin tullessa laitoin saunan päälle - ja sinne suuntaan nyt. Mukavaa illan jatkoa...

Lisää sotajuttuja

Tänään pikkasen jatkoin tutkimusta. Kuten sanoin en paljoakaan ole tutkinut sotajuttuja - jotenkin vasta nyt oman ikääntymisen myötä nekin ovat alkaneet kiinnostamaan. Tänään kattelin taas hieman sotapäiväkirjoja. 

Tämä sukulaismieheni (mummun veli, isäni eno) oli jatkosodassa sillanrakennushommissa Aunuksella ja Syvärillä (18.6.1941 - 27.9.1944), kantakortissa luki että palvellut ryhmänjohtajana, sirkkelisahan esimiehenä ja sit vielä jotain autoon liittyvää (autoam:na?) - hän kuoli 27.9.1944 astuttuaan miinaan - siitä maininta sotapäiväkirjoissa - olen tosi tiennyt tämän ennenkin mutta jollain lailla sykähdyttävää nähdä se todennettuna:

"Ristijärveltä 15 km Puolangalle päin meni kers. (nimi mainittu) miinaan. Vietiin henkilöautolla kenttäsairaalaan. Kers. (nimi mainittu):lta katkesi jalka nilkasta poikki ja haavoittui muutenkin vaikeasti"  Hän kuoli samana päivänä. 

Muistan mummuni surreen tätä veljeään oikeastaan loppuikänsä, tai hänestä aina välillä puhuikin - heillä ikäeroa vain vajaa kaksi vuotta - mummuni oli syntynyt huhtikuussa1916 ja veljensä tammikuussa 1918. Valokuvien perusteella - mitä minulla on - vaikutti iloiselta ja sympaattiselta mieheltä.

Talvisodassa kantakortin mukaan 15.12.1939 - 6.3.1940. Kantakortin mukaan osallistunut taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä, Pitkärannassa sekä Maksiman saaressa. Se päättyi hänen osaltaan haavoittumiseen Maksimansaaressa. Sitä en tiedä miten pahasti haavoittui mutta oli kuukauden verran Kristiinankaupungin sotasairaalassa.

Tänään vähän haeskelin tietoja - tuo päivä 6.3.1944  oli lukemani mukaan talvisodan verisin päivä, jolloin kaatui 812 Suomalaista. 

------------------------------

Mutta nyt taidan siirtyä tähän päivään ja lähden ajelemaan kotopuolessa. 

Aina välillä pitää käydä, vaikka sisko kävikin eilen. Meni yksin koska mahdollisesti oli työpaikalla altistunut koronalle. Vaikka olemmekin (suurin osa) saaneet molemmat rokotukset, niin ei ehdoin tahdoin halua altistuttaa läheisiä. Käyn vähän tyhjentämässä kaappeja - vähän kerrasssaan sitäkin tehtävä. Isän kuolemasta on noin 2½ vuotta, ennemmin ei olla paljon sitä tyhjentämistä tehty - kunnei ole mikään kiire. Luultavasti ei saada taloa myydyksi (pieni paikkakunta, korjattavaa riittää, ei järveä, suht iso tontti kylläkin), eikä meillä kenelläkään ole sitä varaa korjatakaan. Mutta aika näyttää miten siinä käy... Kyllä se järjestyy tavalla tai toisella.