Aamukahvi parvekkeella

Eipä ole tänä kesänä pahemmin parvekkeellaoloa harrastettu. Nyt "raahasin" koneenikin tänne (ja toivon ettei naapurit kovasti tupruttelisi, ettei tartte sisätiloihin karata). Tosin en kauaa kerkeä istuskella. Ollaan siskon kanssa lähdössä kotipuoleen isää moikkaamaan ja äidin haudalla käymään. Tänään tulee äidin kuolemasta kolme vuotta.

Muistan elävästi kolmen vuoden takaisen päivän. Edellisenä iltana olin äidin kanssa jutellut puhelimessa. Leikkaus oli tehty edellisenä päivänä ja se oli onnistunut. Töissä olin - ja ruokatunnilta tulin. Mun puhelin oli mennyt ihan sekaisin - ja hävittänyt kaiken tiedon, numerot, viestit... (kuvat jäi). Kun sain sen auki - tuli viesti siskolta: "Onko isä soittanut sinulle äidistä?" Äiti oli aamulla saanut sydäninfartin ja oli teholla. Sain isän kiinni, hän odotteli lääkärin kanssa juttelua... kysyin että pitäiskö tulla. Isä oli sitä mieltä ettei tartte... ei ollut mulle soittanut kun ajatteli että olen töissä. Töistä ajelin sitten kotiin kun sisko soitti, ajoin tiensivuun ja soitin takaisin. Hän kysyi haluatko tietää nyt vai ajatko kotiin ja soitat sitten .. Vähän aikaa meni kunnes pystyin kotiin ajamaan

Aika parantaa haavat - tai ainakin lievittää... Tänään on Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä, liputuspäivä. Mutta nyt ruvettava miettimään mitä söis ennen lähtöä..