Hieman ehkä meni eri tavalla kuin suunniteltu... P-k_mies vietti Joulun meiän kaa, tuli ennen Joulua mukanaan Iina (joka tuli joululomaa viettämään) ja lähti tänään kotiinsa. Eli siltä osin meni toisin kuin aiemmin meinasin, mut muilla ei ollut mitään vastaanaanomista hänen mukaantuloa meiän joulunviettoon (eli vain mun omassa päässä)
Isäni, lähes 8-kymppinennjoutui sairaalaan Joulua edeltävällä viikolla - se oli keskiviikko. Oli käynyt kipeää jalkaansa näyttämässä edellisenä päivänä. Jalkaterä tai varpaastahan se lähti alunperin. Sitä oli käynyt moneen kertaan terkkarilla ja lääkärilläkin, jotenkin tuli olo ettei otettu todesta, kyseessä kuitenkin diabeetikko....
Niin ke:na veljeni illalla meni vaimonsa leiponaa lämpimäisleipää viemään. Löysi isän sängystään, tämä ei ollut syönyt koko päivänä eikä ollut sängystään liikkunut... Veli soitti ambulanssin, isällä oli kuumetta yli 40.
Torstaina käytiin siskon kanssa sairaalassa, silloin oli suunnitelmana alkuviikosta leikkaussaliin. Tilanne muuttukin äkisti perjantaina. Tulehdusarvot olivat vahvoista antibiooteista huolimatta 400:aan. Isä itse soitti aamulla ja sanoi et tehdään joku toimenpide. Soittelin sit hoitajalle joka kertoi samat jutut. Hän sitten soitti melkein heti uudestaan että tilanne on huono ja pitää varautua sääriamputaatioon hengen säästävästä toimenpiteestä oli puhe. Sehän se sitten tehtiin perjantai iltapäivällä...
Joulupyhät ehkä olleet jollain lailla sopeutumista tilanteeseen meillä kaikilla. Tällä hetkellä ilmeisesti odotellaan siirtoa isosta sairaalasta toiseen hoitopaikkaan proteesia odottelemaan. Huomenna ehkä saadaan lisätietoja. Isä itse soitteli tänää että on "huristellut" pyörätuolilla paljon ja kahvioonkin kerinnyt. Eräs sukulainen kyseli vointiaan, kerroin et huumori on ainakin entisensä. Fysioterapeutille oli sanonut kyn tämä oli sanonut et huumorintajua teillä on (tai jotain sellaista) et ainoa taju mikä on jäljellä
Eli tälläinen joulu meillä. Aattona ajeltiin kotikylän kautta hautuumaille kynttilöitä viemään ja sieltä sairaalan kautta kotiin aattoiltaa viettämään, ensin syötiin sitten saunottiin vasta. Joulupäivänä veljen luokse syömään, Tapanina siskon luo iltaa viettämään.... Eilen sairalareissu, tänään kotipäivä, huomenna töihin..
Sain muuten tytöiltä uunipadan lahjaksi, sitä olinkin toivonut :-) Muutenkin oli uusi tilanne kun p-k_mies oli täällä n. puoltoista viikkoa. Enpä ole oikein tottunut että kodissani häärää mies
Nyt unten maille että jaksaa taas töitä painaa
Ps. Muuten Monika muuttaa kotoa omilleen ja aloittaa vuoden alussa opiskelut. Muutosta luvassa siis mullekin
Olipa teilläkin sitten erilainen joulu! Minun papaltani jouduttiin aikoinaan myös amputoimaan ensin toinen jalka polven yläpuolelta ja toinen ihan reidestä saakka myöhemmin. Hän kun ei koskaan mennyt lääkäriin ajoissa, vaikka nuo jalkavaivat diabeetikoille ovat todella vaarallisia. Ja siinä olikin sitten sopeutumista. Hän kun pisti asiassa vastaan viimeiseen saakka. Yritti jopa karata sairaalasta ettei jalkaa viedä. Mutta niin hän vain oppi kävelemään uudelleen, vaikka oli molemmissa jaloissa proteesi ja autonkin osti käsihallintalaitteilla. Joten kyllä sitä jaloittakin pystyy elämään ihan täysipainoista elämää. Seurailkaa isäsi mielentilaa, sillä masennus varmasti jossain vaiheessa pukkaa päälle. Pyytäkää sitten heti hänelle apuja asiassa.
VastaaPoistaSinulla alkaa sitten ihan erilainen elämä, kun jäät yksin asuntoonne. Minä harjoittelen sitä tammikuun, kun toinen poika lähtee armeijaan ja toisen työharjoittelu jatkuu vielä kuukauden Forssassa. Esikoinen palailee taas vuoden alussa sinne Kajaanin suuntaan ja mies on viikot Helsingin seudulla. Kotona siis minä ja koira.
Mukavia työpäiviä!
Oliko sun pappa kuinkakin vanha kun häneltä jalat amputoitiin? Äidinäidiltä amputoitiin toinen jalka, hän ei oppinut proteesia käyttämään, pyörätuolissa oli.
VastaaPoistaIsän uskon kyllä vielä kävelevän. Hänet siirretty toiseen sairaalaan. Huomenna ajattelin käydä siellä ajelemassa, on vaan hivenen pidempi matka. - noin 70 km - reilussa tunnissa toki sinne ajelee
Sisko kävi perheineen eilen katsomassa, pääsivät lähtemään jo aikaisin iltapäivällä. Mulla menee töissä kuitenkin neljään, eikä tuo ilta ole kovin pitkä'
Mutta tänään menen siskon luo kyläilemään ja vähän juhlistamaan uutta vuotta, joka kaikille olkoon hyvä vuosi :)
Mun pappa oli varmaan siinä 75 vuoden paikkeilla. Uskon, että miehet ovat niin sisukkaita, että haluavat oppia sen kävelyn vielä uudelleen. Mun papalla oli sama tilanne kuin isälläsikin on eli hän oli leski. Ei olisi oikein onnistunut se tuoliin jääminen ja passuuttaminen, kun ei ollut ketään sitä tekemässä. Ehkä sekin hänellä vaikutti.
VastaaPoistaOikein mukavaa alkanutta vuotta!