Hoivaaja

Sellaisen luonnehdin kuulin itsestäni lauantaina - hoivaaja. En ole itseäni sellaisena pitänyt - sai ajattelemaan. Ehkä tavallaan oli oikeassa. Vaikken mä tietoisesti hoivaa ketään niin loppujen lopuksi sen teen. En voi jättää auttamatta kuitenkaan

Vaikea selittää - mutta nuorenakin olin se joka vahti ja hoiti kaverin kotiin jos näytti että on hieman liikaa tullut otettua tms. Yhden kaverin saatoin yleensä pyörällä kuusi kilometriä metsän läpi kun häntä hieman pelotti - ja sitten ite poljin takaisin kotiin... Kun isäni oli sairaalassa, hoidin yhteydenpidon sinne ja sitten viestittelin tilanteesta kaikille muille... ehkä nämä ovat pieniä esimerkkejä asiasta - en mä itse niitä mitenkään ole pitänyt hoivaamisena

Muistan kun äitini kuoli. Juttelin asiasta työterveyshoitajan kanssa (muistaakseni hän oli tullut antamaan rokotusta), hän kysyi multa: entä miten sinä itse voit. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa

No mulla on omat tapani "hoitaa" mielenterveyttäni. Metsässä liikkuminen, päiväkirjaan (blogiin) kirjoittelu, lukeminen, pikku käsityöt - ja jossain määrin myös yksinolo omien ajatusteni kanssa. On mulla toki ystäviäkin joiden kanssa voin asioita käsitellä - kiitos heistä :)

Ihmissuhdeasioissa olen ehkä hieman varautunut. Haluan ensin tavallaan "nähdä" toisen kiinnostuksen vai miten sanoisi. Ehkä hieman vanhanaikainen noissa aloiteasioissa, myönnän. Mutta kyllä mä seksistä pidän - paljonkin - ja mielestäni parhaimmillaan se onkin tutun kumppanin kanssa - kun tuntee toisen ja miten hän suhtautuu asioihin jne
Nuorena sanoin että on miehiä joiden kanssa jutellaan ja niitä joiden kanssa tehdään jotain muuta.. Harvoin tapaa sellaista joka on kaikki mitä voi haluta :) - ja joskus ystävyys on arvokkaampaa kuin seksi ;) Jos pitäisi valita seksi ilman tunnetta vai tunne ilman seksiä - kyl se varmaan sen tunteen puolelle menee   - äh en mä tiedä - senkun jaarittelen. Tää on taas näitä päiviä / iltoja jolloin hieman tuntee olonsa ontoksi näiden seinien sisällä - mutta se menee ohi - ja taas jatketaan niin kuin ennenkin.
Joskus pitää vain sanoa miltä tuntuu.... mutta halaajatyyppi en ole, en oikein ole tottunut. Tosin kyllä minä nykyään enemmän kuin ennen, oikeastaan äidin kuoleman jälkeen enemmän - ja äitiäkin loppuaikoina - ja tietenkin lapsiani. Ehkä mä vaan suojelen omaa reviiniäni enkä välttämättä halua kaikkien tulevan niin lähelle

Miksi muuten on vaikea myöntää että​ välillä olis mukava herätä toisen vieressä...ja ettei olis kiire mihinkään

Pelkkä seksi  - hetken ilo, usein jää tyhjyys

Tunne ilman seksiä - ainekset ystävyyteen

Tunne ja seksi - siinä on kaikki

Mutta - riittääkö se?

************************************************

Etkö kaipaa koskaan kaipaa hellyyttä, kysyi eräs

 - mikä kysymys - eikö jokainen

*********************************************
tommosia mä mietin joskus viime syksynä ;) eli eivät aivan tämän hetken tunnelmia...

- ja sitten mukavampiin asioihin

Olin lauantaina Haminan yössä - oli aikamoinen kattaus artisteja - lehdestä luin että siellä oli yli neljä tuhatta katsojaa. En yleensä oikein pidä noista massatapahtumista mutta tämä oli mukava poikkeus. Suzi Quatro ylitti kyllä odotukseni (en paljon odottanut)

Tää viikko ja alkaa neljän viikon loma. Kyllä mä alan olla jo sen tarpeessa. Hyvää yötä