Välttää kauppaa

Kävin sunnuntaina Prismassa, voi sanoa, että ostin koko viikon ruuat. Tosin tuoretavarat, salaatit/hedelmät alkaa olla vähissä. Mutta nykyisin mun periaatteena on, että yhden eikä kahdenkaan tavaran takia lähde kauppaan. Varsinkin jos puuttuva on esimerkiksi salaatinkastike :) Tuoretavaroita ei oikein meillä pysty varastoimaan kun jääkaappi on pieni, ei ne oikein huoneenlämmössä säily pitkään... syksyllä parveke on hyvä paikka.

Mulla on perjantaina pekkaspäivä, ehkä sulatan pakastimen silloin. Ties mitä aarteita sieltä löytyy :) Eli se on sitten perjantain tai lauantain homma. Sunnuntaina lähdetään kotopuolessa käymään. Monika pääsee taas vanhojentanssipukuaan kokeilemaan. Samalla käydään vaariakin moikkaamassa. Päästään tosin vasta iltapäivällä liikkeelle kunhan Monika pääsee tanssitunniltaan. Lauantaina pitäisi kai käydä rintsikoita ja kenkiä kattomassa...

Taas totesin eilen laskuja maksaessa että eipä sitä paljoa ylimääräistä jää. Mutta saa maksettua... Meillä oli isompien pomojen info. Vähän väläyteltiin että saataisiin viime vuodesta jotain bonusta. Ilmeisimmin viime vuosi on mennyt edellistä paremmin eli meillä tänä tai siis viime vuonna kun siirryttiin toiseen organisaatioon,  mutta mitään ei ole vielä vahvistettu. Sen näkee sitten...

Tällä hetkellä töissä menee hyvin, kai mun yksityiselämäni on selkeytynyt kun isänkin leikkaus onnistui, Jimi on unohdettu tai ainakin käsitelty. Tällä hetkellä viihdyn hyvin yksikseni. Ei ole huvittanut viihteellekään lähteä pitkään aikaan, jotenkin laiskottaa. Ei huvita tuonne pakkaseen tai vaihtoehtoisesti loskakeliin lähteä. Kiva kotona viettää aikaa, kun kerta on koti... viihdettä ihan tarpeeksi suvun synttäreillä yms. Ensi viikonlopuksi luvattu kireämpää pakkasta, ehkä en lähde minnekään. No kauppaan varmaan tarttee... sunnuntaina on leudompaa ajella kotikylään.

Mun autonpistoke temppuilee edelleen eli en ole autoa lämmittänyt tälläkään viikolla. Hyvin on käyntiin lähtenyt. Mutta en sen anna enempää häiritä. Nää kelit nyt vaan on tänä vuonna tämmöisiä, vaihtelevia...

Yhdistysjutut vähän mietittää. Viime aikoina olo, että en enää saa siitä mitään. Ajattelin tänään, että jos vielä tämän vuoden olis mukana, muistaakseni olin viime vuonna erovuorossa. Mutta mietin vielä. Jotenkin vaan tuntuu ettei ole mun juttu enää. Pitäisi löytää jotain muuta, uutta...  Olen tässä ko yhdistyksessä toiminut yli kymmenen vuotta, yhdistys on muuttunut vuosien saatossa. Välillä tuntuu että liian suureksi mun makuun - ja nykyinen pj tuntuu haluavan vaan laajentaa toimintaa, ja ehkä vaatiikin enemmän. Kyse kuitenkin vapaaehtoistoiminnasta  - eihän sen ole tarkoitus tuntua pakolta, eihän? Kuitenkin ymmärrän myös sen, että jos sitoutuu niin sen myötä tulee ns. velvollisuuksiakin. Eli asiaa tarttee harkita. Onko minulla itselläni enää annettavaa? Onko mulle sillä annettavaa?

Ihmettelee tilinauhaa

Huvittaakin... mulla oli n.1½ tuntia ylitöitä. Mun periaate ollut että otan rahana, jos vaan annetaan, näkyy edes jossain. No eihän tuosta mitään jäänyt... ei se paljoa ollutkaan (enkä odottanut) -  mutta ylityön vaikutus oli, että käteen jäävä netto oli pari euroa vähemmän kuin yleensä. ???? Kun brutto nousi, niin menee enemmän veroa ja muita vähennyksiä eli... ei niitä ylitöitä rahan takia ole tullut tehtyäkään - vaan siksi että työn luonne silloin tällöin vaatii

Oikein konkreettisesti näkee, että ylitöistä sakotetaan... sinänsä ehkä viisaampaa olisi ottaa vapaana. Mutta - ei meillä niitä saa pidettyä.... mulla nytkin noin kymmenen tuntia liukumia, muttei kerkeä pitämään (kokonaisia päiviä ei saada ainakaan - mut ei nyt ole päässyt liukumaankaan. Ensi perjantaina pidän kyllä pekkaspäivän - viime vuodelta!

Kävin töiden jälkeen hakemassa uudet silmälasit. Vanhat olikin yli 4 vuotta käytössä olleet - aikakin vaihtaa.Väriäkin vaihdoin, sangat on valkoiset (muovia), kehys metallia. Aika yksinkertainen malli. En haluakaan silmälaseillani "hyökätä". Lasit on mulle aina olleet pikemminkin työväline kuin asuste - kun ei ole varaa ostella useampia yhtä aikaa käyttöön... Aiemmat oli vihreät, valkoisia mulla ei muistaakseni ole ollut aiemmin, tosin lasit mulla on ollut iät ja ajat - ala-asteelta lähtien. Onhan noita ollut monia. Kaikkia ei välttämättä halua muistella. Nuorena käytin enimmäkseen piilareita kuten Monika nykyään

Lueskelin vanhaa päiväkirjaa

Sattui käteeni pieni musta päiväkirjani syksyltä jolloin olin vielä alle 18v. Olin mm käynyt jossain ammatinvalintatesteissä työkkärissä. Niiden mukaan olin tunneihminen, suurpiirteinen ja sopisin hoitoalalle - suosittelivat farmasiaa....

Luulenpa että tämä kirja on hävitettävien listalla, mutta toisaalta mielenkiintoista nähdä "oma itsensä" vuosien takaa.

Mulla oli tapana kirjoitella runoja (muiden, en itse osaa kiteyttää niin asioita, tuppaan jaarittelemaan) talteen. Tämä kolahtaa vieläkin - lähes 30 vuotta myöhemmin:

Mitä osaat
mitä luet
kuinka valitset
ja säästät
           mitä varten
Näin kysyvät kaikki
Kuka kysyy:
millainen ihminen
          sinussa piilee?
milloin
          tulet ilmi?
                    (Terttu Tupala)

Arki alkamassa

Viikonloppu ollutkin yhtä juhlintaa. No ei sentään. Perjantaina illalla olin serkun synttärikahveilla - ja siinä meni suvun kanssa seurustella ilta. Lauantaina vein aamulla Monikan koululle - heillä oli näytelmäharjoitusta koko päivä. Päivällä kerkesin kaupassa käymään ja Iinalle ja itselleni ostin nakkarilta syömistä - hän söi kasvishampparin ranskalaisilla, minä kanasalaatin. Tarkoitus oli kyllä kaupasta ostaa jotain muttei löytynyt mitään valmista kala-annosta tai kasvisruokaa, Monika sai ruuan koululla

Kolmen aikaan lähdettin sitten maalle. Veljenpojan synttäreille. Veljenvaimo  olikin Monikan vanhojentanssipuvusta saanut lakanaversion tehtyä - pääsi sitäkin kokeilemaan. Sieltä sitten vielä iskälle joulukuusi riisumaan. Verhot saivat vielä jäädä ikkunoihin - ei ne niin jouluisia...

Illalla katsottiin vielä yksi elokuva digiboksista. Nyt tai ei koskaan, pääosissa Jack Nicholson ja MorganFreeman. Tykättiin kaikki. Ensin halusin jotain romanttista komediaa mutta sitten päätettiin että katotaankin tuo eikä sitten voinut jättää kesken - Monika meinas mennä nukkumaan mutta katsottava oli.

Tänään olen ollut kotosalla. Kamu kävi päiväkahvilla. Meinasin laittaa auton lämmitykseen aamulla mutta se auton töpselinpaikka oli taas jäässä eli enpä sitten laittanutkaan eikä huvittanut mennä kuivaajalla sulattelemaan. Nimittäin vaikka sen olisi saanut lämmitykseen entä jos aamulla ei saisi irti... eli jäätyis uudelleen... No enemmän mua harmittais jos siinä autossa olisi sisätilalämmitin. Mutta kyllähän se autolle olisi parempi.... Jostain kumman syystä se töpseli on tänä vuonna ruvennut temppuilemaan... naapurin kanssakin siitä keskustelin

No keskusteltiin muustakin. Ovat Jehovantodistajia - yleensä eivät paljoa siitä puhu. Nyt sitten jotain rupes kyselemään, sanoin et voin mä jutella mutta lehteä en tartte. Siihen sanoi et saathan sie sit sen J:lta (mun serkku joka on jehovantodistaja) tai heiltä jos tarvitset... Olen ajatellut että parempi heille suoraan sanoa ettei kiinnosta vaikka kyllä mä jutttelen vaikka mistä - vaikka uskonasioitakin mutta en mä mihinkään heidän lehtiinsä jaksa keskittyä - muutakin lukemista on rästissä.

Kävin illalla saunassa kun eilen ei viitsitty. Monika tuli sitten myös, Iina oli käynyt päivällä jo suihkussa. Lakanat vaihdoin kans, kiva mennä nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin. Kun tästä malttaa sänkyyn mennä.

Tänään muuten on 1½ vuotta äidin kuolemasta. Jonkinlainen merkkipäivä sekin. Aika on mennyt nopeasti - ja paljon on tänä aikana kuitenkin tapahtunut. En tiedä olenko vielä edes saanut kunnolla surettua loppuun. Tai en mä tiedä, ainahan se tulee suru - silloin tällöin.

Toinenkin merkkipäivä. Tänään tuli 24 vuotta siitä kun tapasin tyttöjeni isän - eikä siitäkään tunnu olevan hirmu kauan. Kihlohin mentiin seuraavassa marraskuussa - naimisiin vasta -92 kun odotettiin Iinaa... sitä avioliittoa kesti 9 vuotta. Surullista sekin, että päättyi. Nimittäin kun tapasin tyttöjen isän, melko pian tiesin että voisin tehdä hänen kanssaan lapsia - mikä sen muutti. No monia syitä, lama, työttymyys, väsynyt, alkoholi... olivat ainakin osasyitä. Se ihminen jonka tunsin silloin, ei ole enää sama ihminen nykyisin. Vaikka hän meiän elämässämme onkin - en ole koskaan kieltänyt tyttöjään tapaamassa, itse hän on enimmäkseen pysynyt poissa. Sitten ihmettelee kun tytöt eivät varauksetta halua luottaa... Tytöt ovat aikuisia jo, joten itse saavat päättää mitä isänsä suhteen tekevät. Exä välillä tuntuu sen unohtavan - että ovat jo isoja.

En mä tiedä, en minä ole katkera. Mutta joskus miettii mitä jos... miten olis nyt... Kuitenkaan en vaihtaisi oikeastaan päivääkään pois enkä valintojani, varmasti tekisin samoin...

no joo

nukkumaan pitäis tai ainakin sänkyyn. Jos lukis hieman ja yrittäisi nukkua. Viime yönä jostain syystä ei nukuttanut kovin hyvin. Tällä hetkellä luettavana Coelhoa - sinänsä yllättävää, tämä kirja Alef on hyvä. Aiemmin olen häneltä lukenut vain Veronica tahtoo kuolla - enkä tykännyt. Siinä saattaa olla syy miksen olen ko herran muihin kirjoihin tarttunut. Oli ehkä väärä valinta ensikirjaksi.

Kirjailijaan tuotantoon tutustumisessa päteeä aika lailla kuten muuallakin elämässä. Ensivaikutelma vaikuttaa tosi paljon. Jos kirja jota lukee on hyvä niin yleensä haluaa lukea muitakin saman kirjailijan teoksia - eikä se välttämättä ole suuri juttu jossei joka kirjasta tykkäisikään - jos ensimmäisestä kirjasta ei pidä niin ei halua ainakaan heti tarttua seuraavaan. Saattaa jäädä kokonaan tuotanto lukematta. Coelholle halusin kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden tosin pitkään siinä kesti.

Katsoin äsken hömppää Avalta. Hugh Grantin ja Drew Barrymoren tähdittämän Sävel ja sanat. Niitä elokuvia jotka voi katsoa vaan eikä tarvitse sen kummemmin ajatella, sopivaa pääntyhjennysviihdettä :)

Viikonloppu lähestyy, lyhyen työviikon jälkeen.  Sitten alkaakin sitten pyhätön arki. No on mulla parin viikon päästä perjantai vapaa - pekkanen viime vuodelta. Talviloma onkin sitten pääsiäisen jatkoksi joten saan nauttia n. 1½ viikon lomasta. Onhan siihen aikaa - ja kerkeää tapahtua vaikka mitä :)

Jos nyt vääntäytyis sinne sänkyyn, hyvää yötä

Vuosi käynnistynyt

Töihin lähdin vaikka aamulla hieman halju olo olikin. Kyllä se siitä päivän mittaan tasaantui. Toivottavasti nyt meni tuolla pienellä kuumepiikillä tämänkertainen.

Yks työkaveri oli tänä aamuna kaatunut pyörällään. Lähti vasta iltapäivällä lekurille mahdollisia vammojaan näyttämään kun saatiin painostettua - et kannattaa mennä, jos tulee jotain jälkeenpäin - kuitenkin työmatkasta kyse - ja on vakuutukset sitä varten.

Mun pitäis kyllä itteni saada hammaslääkäriin... Luvattoman pitkä aika viime kerrasta... mut minnehän yrittäis saada aikaa - haluisin nyt vihdoinkin saada itselleni vakihammaslääkärin ettei joka kerta eri lekurille saati sitten eri paikassa. Välillä yksityisellä välillä julkisella. Yksityiselle ajattelin yrittää... mut sanovat ettei niihinkään enää meinaa päästä.

Pitäis saada kutsu, nk ennen. Silloin ehkä tulis säännöllisesti käytyä tarkastuksissa.

Julkisesta mulle on jäänyt hieman "huono maku suuhun" kun kerran jouduin odottamaan tarkastusta kaksi vuotta, akuutit ongelmat vaan siinä välissä hoidettiin. Silloin 1½ vuoden päästä soittelin ja kysyin että koska niin puoli vuotta siitä kesti vielä...

Oman terveydenkin takia sitä pitäisi... tiedän. Mutta jotenkin kai sitä on oman itsensä unohtanut - vuosien varrella. Ei ole olevinaan aikaa, rahaa ja kaikkea muuta... no raha on kyl yksi syy, myönnän -vaikkei saisi olla.

Silmälekuritarkastuskin venyi, piti mennä kahden mutta kesti nelisen vuotta... nyt odottelen uusia laseja. Silmäpaineet oli kunnossa, eikä silmälasienkaan vahvuuksia paljon tarvinnut muutella, monitehoja en vielä tarvitse. Sitä optikko hieman ihmetteli.

Uusi vuosi

alkoi sairastelulla, mutta eiköhän tämä tästä. Olin kyllä uudenvuoden aattona töissä mutta hieman puolitehoisena. Mahaa koski ja melkein pyörryinkin, mutta laitoin närästyksen tai muun sellaisen piikkiin. Työkaverin antama Rennie hieman helpotti oloa - jaksoi päivän loppuun, aika tönkkö pää kuitenkin...

Lähdin illalla kuitenkin siskolle, illalla lämpöä 37, ennen puoltayötä yli 38, joten lähdin kotiin. Sisko, miehensä, tyttärensä ja Iina lähtivät kaupungin ilotulitusta katsomaan. Monika jäi vaari ja toisen siskontytön kanssa. Kotona painuin sitten pehkuihin. Tää päivä on mennyt vaan ollessa, kuumetta ei ole ollut, ainakan vielä. Oloa kuulostelen, huomenna pitäis töihin...

Kamu kävi kyllä kahvilla.

Nyt olo - no jaa hikoiluttaa tää kirjoittelukin... ehkä vaan lepää - jos aamulla pääsis liikkeelle. Toivottavasti auratkin ovat olleet liikkeellä. Tänään kuulemma ollut tosi hankalaa autolla liikkuessa.