uusi vuosi ja uudet kujeet

Niinhän sitä tavataan sanoa - eiks niin... No joo tällä hetkellä ainakin näyttää, että elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Mitään järisyttäviä muutoksia ei ole tulossa - edelleen kotosalla töissä. Vajaa kuukausi kerettiin kokeillä hybridityöskentelyä. Ei mulla tosin mitään tätä etätyötä vastaankaan ole, kaikkeen tottuu... mutta tartteeko sitä mitään ihmeellista tapahtuakaan

Tänään on loppiainen - muutama elämän virstapylväs siinäkin: Vuonna 1989 tapasin tulevan mieheni/exäni -  ja lasteni isän - molemmat tyttäreni ovat muuttaneet kotoa pois loppiaisen tienoilla (eka 8 ja toinen 7 vuotta sitten). Miten nää vuodet kuluukaan - vuosia ja silti moni asia tuntuu siltä, että vastahan se tapahtui. 

Vajaa kuukausi

ehdittiin olla toimistolla - tai siis noudattaa hybridimallia. Meiän kohdalla se oli kaksi päivää toimistolla ja loput halutessaan etänä. No meistä taisi suurin osa haluta. Keskiviikkona oli ns. pakollinen toimistopäivä, toisen sai itse valita.

Nyt ollaan siirrytty takas kokonaan etätöihin ainakin puoliväliin tammikuuta. Mä olen nyt saanut itselleni työhuoneen laitettua eli enää ei tarvitse keittiön pöydän ääressä työskennellä - ja siirrellä työvälineitä viikonlopuksi pois vaan ne saavat olla paikoillaan. Olen ostanut itselleni kaksi näyttöä, näppäimistön sekä hiiren - telakkaakaan ei tarvitse töistä kannella kun hankin itselle telakointiaseman - tai miksi sitä sanoiskaan. Eli siirtyminen toimistoon ja kotitoimistoon sujuu suht vaivattomasti, 

Toin kotitalolta äidin käsityöhuoneesta vanhan lundiahyllyn,  jonka siskon mies kasasi (ja purki). Toin muuten toisenkin (matalan) hyllykön omaan ruokailuvälikköön - se koottiin Iinan kanssa myöhemmin. Vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan - mutta mikä kiire tässä... kaikenmoista touhua ollut. 

Oli yhdet pikkujoulutkin - tuli oltua viihteellä - koronapassi käytössä. Sen jälkeen tautitilanne onkin taas pahentunut. Mutta olen kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aikoihin - tänä syksynä. Pienet synttärikahvittelutkin järjestin viime sunnuntaina. Heinolassa olen käynyt silloin tällöin tsekkaamassa kuinka Monikan koiranpentu on kasvanut. Monika ei ole vielä rohjennut tulla pennun kanssa täällä käymään - haluaa että olisi melko sisäsiisti ym. Mutta kyllä tytöllä ikävä on tännekin vaikka muutenhan hänen elämänsä on siellä. Mies, koira ja työ. 

Ensilumikin on satanut, tällä hetkellä on pieni lumikerros maassa. Eipä tartte aamuisin sitä miettiä että millainen ilma siellä on - siirtyy vaan aamupalalta työpöydän ääreen. Huomenna on jo joulukuu. Tämä vuosi on loppujen lopuksi mennyt aika nopeasti. Miten nää vuodet nykyään tuntuu sujahtavan nopeasti ohi

Toimistolle

 Vein tänään työvälineet työpaikalle. Huomenna tarkoitus siirtyä takaisin toimistolle. Tosin meillä tulee olemaan käytössä hybridimalli, joka meille tarkoittaa sitä, että kaksi päivää viikossa on oltava toimistolla, kolme päivää saa olla halutessaan etänä. Sovittiin, että keskiviikko on se päivä, jolloin kaikki ovat paikalla. Muuta päivät saa valita pois lukien tilanteet jolloin pomo edellyttää paikallaoloa. 

Rutiinihommien jälkeen aloin kotona pakkaamaan. Tuossa kuvassa isommassa kassissa on kaksi näyttöä sekä näppäimistö ja rullahiirim- pehmusteena voimapaperia ja pahveja. Sain ehjänä perille.  

Tietokonelaukussa kaksi läppäriä (viime viikolla saimme uudet työläppärit, vanha pitää palauttaa - ollut vähän nk backupp'na hetken aikaa) sekä kaikenmoista sälää

Huomenna vielä vasta paperit mitä täällä on - ei sitä kaikkea kerralla jaksa...  

Työpaikalle  ja koneet paikalleen. Eipä oikeastaan huomannut, että on ollut noin puoltoista vuotta pois. Tavarat oli paikoillaan. Ihmettelen kyllä että mihin minun langattomat kuulokkeet on hävinneet. Kukaan ei tiedä. Työkaveri on kuulemma vienyt pöytäpuhelimet pois - ei enää tarvita. Ollaan tänä aikana siirrytty  nettipohjaiseen puhelimeen. Eipä ole tarvinnutt asennella koneelle enää puhelinta. Siinä oli aina oma kommervenkkinsä. Siis katsoin että kaikki toimii ja lähdin kotiin - ensin Gigantin kautta - ostin langattoman näppäimistön ja hiiren etätöitä varten - sitten kauppaan lähes viikon ruokaostokset. Ainakin siltä taas tuntui. 

Kotiin tullessa laitoin saunan päälle - ja sinne suuntaan nyt. Mukavaa illan jatkoa...

Lisää sotajuttuja

Tänään pikkasen jatkoin tutkimusta. Kuten sanoin en paljoakaan ole tutkinut sotajuttuja - jotenkin vasta nyt oman ikääntymisen myötä nekin ovat alkaneet kiinnostamaan. Tänään kattelin taas hieman sotapäiväkirjoja. 

Tämä sukulaismieheni (mummun veli, isäni eno) oli jatkosodassa sillanrakennushommissa Aunuksella ja Syvärillä (18.6.1941 - 27.9.1944), kantakortissa luki että palvellut ryhmänjohtajana, sirkkelisahan esimiehenä ja sit vielä jotain autoon liittyvää (autoam:na?) - hän kuoli 27.9.1944 astuttuaan miinaan - siitä maininta sotapäiväkirjoissa - olen tosi tiennyt tämän ennenkin mutta jollain lailla sykähdyttävää nähdä se todennettuna:

"Ristijärveltä 15 km Puolangalle päin meni kers. (nimi mainittu) miinaan. Vietiin henkilöautolla kenttäsairaalaan. Kers. (nimi mainittu):lta katkesi jalka nilkasta poikki ja haavoittui muutenkin vaikeasti"  Hän kuoli samana päivänä. 

Muistan mummuni surreen tätä veljeään oikeastaan loppuikänsä, tai hänestä aina välillä puhuikin - heillä ikäeroa vain vajaa kaksi vuotta - mummuni oli syntynyt huhtikuussa1916 ja veljensä tammikuussa 1918. Valokuvien perusteella - mitä minulla on - vaikutti iloiselta ja sympaattiselta mieheltä.

Talvisodassa kantakortin mukaan 15.12.1939 - 6.3.1940. Kantakortin mukaan osallistunut taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä, Pitkärannassa sekä Maksiman saaressa. Se päättyi hänen osaltaan haavoittumiseen Maksimansaaressa. Sitä en tiedä miten pahasti haavoittui mutta oli kuukauden verran Kristiinankaupungin sotasairaalassa.

Tänään vähän haeskelin tietoja - tuo päivä 6.3.1944  oli lukemani mukaan talvisodan verisin päivä, jolloin kaatui 812 Suomalaista. 

------------------------------

Mutta nyt taidan siirtyä tähän päivään ja lähden ajelemaan kotopuolessa. 

Aina välillä pitää käydä, vaikka sisko kävikin eilen. Meni yksin koska mahdollisesti oli työpaikalla altistunut koronalle. Vaikka olemmekin (suurin osa) saaneet molemmat rokotukset, niin ei ehdoin tahdoin halua altistuttaa läheisiä. Käyn vähän tyhjentämässä kaappeja - vähän kerrasssaan sitäkin tehtävä. Isän kuolemasta on noin 2½ vuotta, ennemmin ei olla paljon sitä tyhjentämistä tehty - kunnei ole mikään kiire. Luultavasti ei saada taloa myydyksi (pieni paikkakunta, korjattavaa riittää, ei järveä, suht iso tontti kylläkin), eikä meillä kenelläkään ole sitä varaa korjatakaan. Mutta aika näyttää miten siinä käy... Kyllä se järjestyy tavalla tai toisella.

Parin viikon siirtymäaika

Tänään saimme tiedon että marraskuun alkuun mennessä viimeistään toimistolle - saa mennä jo ensi maanantaista lähtien. Jatkossa saisi olla osittain etätöissä mutta käytännössä varmaan - vaikuttaa siltä - enimmäkseen toimistolla jossen saa hankittua työvälineitä kotiin  - pääasiassa kyse näytöistä - mutta toisaalta tarttis niiden lisäksi myös näppäimistön yms ja telakan - en mä ainakaan pärjää pelkällä läppärillä meiän hommissa. Aika tihrustamista olisi... 

Olen kyllä vähän silmäillyt käytettyjä näyttöjä - olis se mukava omien harrastustenkin parissa katella isommalta näytöltä esim. kirkonkirjoja. Sit pitäis toi ylimääräinen huone saada tehtyä työ- (ja vaikkapa askartelu)huoneeksi. Viimeiset puoltoista vuotta olen väliaikaisesti ollut ruokapöydän ääressä :) kun ei tämän todellakaan pitänyt jatkua näin pitkään 

Mutta aika näyttää senkin... ei vaan olis varaa paljon niihin sijoittaa... Mun täytyy kyl sanoa että aika mielelläni olisin kotonakin

Ostin (tilasin netistä )itselleni eilen airfryerin, tuttavallisemmin pöhöttimen. Yksinkertainen malli ilman mitään erikoistoimintoja - vain vääntimet asteille ja ajalle.  Ensimmäisen testasin kananmunia -ihan syötäviä tuli, ei tarvinnut vettä vahtia. Sitten tein lämpimiä tonnikalaleipiä iltapalaksi. Enempää en ole vielä testaillut. En viitsinyt tänäänkään vielä lähteä kauppareissulle - huomenna sitten  

Auto kävi eilen korjaamolla - etujarrulevyjen vaihto - olihan se sellainen lähes parin sadan euron meno, mut nyt ei ainakaan tartte jarruttamista pelätä - tosin kyl ne mun mielestä pelasi tähänkin asti - katsastusmies vaan oli eri mieltä. Pitänee joku päivä käydä näyttämässä että on korjattu. Kaverin kanssa käytiin kahvittelemassa sillä välin kun auto oli korjaamolla - reilun tunnin homma.

Tänään tuli mieleen et varmaan on talvirenkaat vaihdettava ennen toimistolle siirtymistä - kun joutuu taas aamuisin liikkelle lähtemään  - ehkä lämmityskin pitäisi laittaa päälle.

Pari viikkoa sitten käväistiin Iinan kanssa Monikalla Heinolassa. Kyllä oli pentu kasvanut, nopeasti se käy. Mukava päivä - iltaan saakka oltiin - lenkilllä metsässä ja saunassa käytiin. Vävy oli tehnyt ruuan kun tultiin. Hän lähti sitten kaverille iltaa viettämään. Kyllähän siellä mielellään kävisi useamminkin.

Sukututkimuksen parissakin hieman viettänyt aikaa. Tällä viikolla jäsenillassa käsiteltiin kantakortteja. Innostuin sitten illalla kotona tilaamaan isoisien kortit - saa nähdä koska tulevat. Tutustuin myös sotapäiväkirjoihin  - ja löysinkin sukulaista koskevan merkinnän (mummun veli joka kaatui jatkosodassa v.1944 pari kuukautta ennen sodan loppua, astui miinaan). Aika vaan ei  tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 

Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 

Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.

Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 

Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 

Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 

Loman jälkeen

Viikko töitä taas takana - muutama päivä meni totutellessa taas työmoodiin - olihan sitä muutaman viikon nukkunut aamuisin pidempään. Nyt ajattelin vähän käydä läpi mitä lomalla tulikaan tehtyä. Oikeastaan heti ensimmäiseksi kerron ettei minulla luultavasti ole vuosiin ollut lomaa jolloin ei tarvitse ajatella kuin itseään - ja tänä vuonna ei tarvinnut miettiä terveyttäkään (viime vuonna loma meni syksyn leikkausta odotellessa - vaikka kyllähän minä silloinkin yritin nauttia vapaajasta)Luppopäiviäkin oli. 

Ensinnäkin sain Monikan häälahjan kehystettyä ja vietyä hänelle. Ystävän kanssa käytiin heidän  luonaan Heinolassa, käytiin lounaalla ja juotiin vielä kahvit vävyn kanssa ennen kotiin lähtöä. Vein nimittäin taulun kehystettäväksi edellisenä päivänä, kehystäjä sanoi että viimeistään viikon päästä on valmis ja tulee tekstiviesti - kun pääsin kotia, tuli viesti että taulunne on valmiina. Hän sanoi että päätti tehdä sen heti kun olin maininnut lähteväni seuraavana päivänä tytön luona. Mukavasti tehty :) 

Tähdenlentojakin yritettiin ystävän kanssa nähdä. Mentiin yöllä järven rannalle tiirailemaan. Tosin ei jaksettu olla ehkä tarpeeksi pitkään mutta muutama nähtiin k.uitenkin. Lomalla jaksoi vähän valvoakin keskellä viikkoa.

Kätköilemään en ehtinyt kuin yhden kerran. Kävin yhden lähikätkön etsimässä ja samalla katsomassa miten mielimaisemani muuttuu. Tuolla kilometrin päässä on lampi jonka ympäri meni pitkospuut, siinä sai pikkasen vaellustunnelmaa kun sitä kaipasi. Nyt siitä tehdään esteettömämpi ja polut on leveämpiä (tais olla 1,3 m). En välttämättä itse pidä siitä mutta on sitten useamman ihmisen tavoitettavissa. Minä siirryn ehkä sitten noihin lähimetsiin.

Tehosterokotteenkin kävin hakemassa. Ei tullut oireita kuin niitä tavallisia eli vähän käsi kipeä. Mustelma pistoskohdassa kesti kyllä pari viikkoa.

Täällä oli tehty Lottakanttiini muutamaksi viikoksi 100-vuotiaan Lotta Svärd-säätiön kunniaksi. Siihen käytiin tutustumassa. En oikeastaan ollut edes tietoinen, että mummu oli ollut viestilotta. Löysin hänen tietonsa (ja parin muun sukulaisen) lottamatrikkelista. Juttelin asiasta tätini kanssa ja hän kertoi kuinka mummu ja sisarensa keskustelivat lotta-ajoista keskenään - ja hän vähän ikäänkuin huomaamattomana kuunteli.

Yksi lauantai meni Repovedellä. Veneellä Mustalammen näkötornin lähellä olevalle kodalle, jossa meille oli tarjolla kanakeittoa ja halukkaat voivat saunoa telttasaunassa. Käytiin myös näkötornilla jonne oli tarpeeksi rankka kiipeäminen. Osan aikaa satoi mutta sekään ei haitannut. En ollut moneen vuoteen käynyt - viimeksi taisin käydä nelisen vuotta sitten tytön kanssa, jolloin mun jalka jo vähän oireili mutta en tiennyt vielä että se olisi nivelrikkoa. .

Yhtenä iltana siivottiin Iinan kanssa varasto. Hän tuli pesemään pyykkiään. Käytiin varastosta etsimässä hänelle wokkipannu, jonka olin luvannut. Keksinkin sitten, että siivotaan samantien koko varasto.  Pari tuntia siinä meni - varaston siivouksessa. Sitten olikin mukava mennä saunaan.

Taloyhtiössä oli siivoustalkoot lauantaina ja veivät kaatopaikalle turhat tavarat. Sen jälkeen nautittiin virvokkeita ja grillattiin. Siihen en valitettavasti ehtinyt jäämään. Osallistuin yhteen sukututkimustapahtumaan. Pari luentoa: Tiina Miettinen kertoi Hämeenkylän kartanon piioista 1799-1801 ja Juha Vuorela sukututkimuksesta harrastuksena. Liityin muuten tässä yhtenä päivänä paikalliseen sukututkimusyhdistykseen.

Sukututkimustakin tein muutamana päivänä. Se vie todella mennessään. Pidän siitä kun löytää jonkun tiedon ja tavallaan taas yksi palanen loksahtaa paikoilleen. Loman aikana tutkin mummuni (isänäiti, tuo lottanakin toiminut) isoäidin elämänvaiheita sekä pappani (äidinisä) isoäidin vaiheita. Yllättävän paljon sitä saa tietoa kirkonkirjoja tutkimalla. Tavallaan ne ihmiset saavat lihaa ympärilleen... 

Kävin myös taas siistimässä pensaan kotitalon edessä. Keräsin omenoita joista sitten kotona tein piirakan ja keitin hieman omenahilloa pakkaseen. Veljen luona käväisin myös ja haudoilla kattomassa missä kunnossa kukat ovat. 

Tässä siis lyhykäisyydessään kolmen viikon loma. Nyt jo syksy tulossa. Huomenna menen siskon kanssa vähän raivaamaan tavaroita. Homma, joka on pitänyt tehdä muttei sillä edelleenkään mikään tulipalokiire ole. Vähän kerrassaaan, luopumista...

Monika hakee huomenna miehensä kanssa koiranpennun kotiin <3

Ensi viikolla olis tarkoitus jatkaan kirjallisuusterapiaharrastusta - tän syksyn aiheena on Itsemyötätunto Ronnie Grandellin kirjan mukaan (kirjaston tietokirjalukupiirissä). Tiedossa on myös yhdistystoimintaa, ehkä kirjaston kirjailijailta tai sitten sukututkimusyhdistyksen etäluento siirtolaisuudesta (mutta sen voi katsoa kyllä tallenteena myöhemminkin). Seuraavana viikonloppuna luultavasti pääsen tutustumaan uuteen perheenjäseneen, koiranpentuun