Mitäpä jos (30.4)

Mitäpä jos,
valinnat olisin toisin tehnyt
sitä miettii ajoittain
- mutta
tämä elämä on entisten valintojen mukaan saneltu
Ihan hyvä elämä ;)

Kyllähän sitä aina välillä miettii päässään että mitä jos jossain elämän käännekohdassaan olisikin valinnut toisin, mutta sitten aina ajattelen, että tuskinpa olisin toisenlaisia päätöksiä tehnyt. Elämän valinnat ovat minusta muovanneet sen mikä tällä hetkellä olen...

++++++++

Vappuaattomeiningit vaiheessa - juuri äsken tulin kaupan kautta kotiin. Pääasiassa tuoretavaroita ostelin. Näytti siellä muutama olevan jo aika vahvassa vapputunnelmassa ;) Me ollaan kamun kanssa mietitty jos lähdettäisiin äitiään moikkaamaan (huomenna ehkä tyttöjen kanssa päiväajelulle kotopuoleen iskää kattomaan), mutta se päätös vahvistuu tunnin sisällä - tai sitten mennään vaan syömään jonnekin. Mun tytöt on Vappugospelissa vapaaehtoisina, toinen lipunmyynnissä ja toinen lastenhoidossa. Sieltä joskus yöllä kotiutuvat.

Exäkin soitteli ja toivotteli molemmille hyvää vappua - ihmettelen et kenelle molemmille ???. Kuulemma mulle ja mun poikaystävälle? Sanoin et sellaista ei kyllä ole tällä hetkellä . Sanoi et joku oli nähnyt mut jonkun kanssa... no se siitä

Kävin tossa taas maksamassa kasan laskuja - vapun kunniaksi. Tytölle siirsin vakuutusrahat tietokonetta varten - olivat jo tulleet. Eli sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Seuraavaan kertaan - siis laskunmaksu, niitä kyllä kummasti riittää...

mutta nyt alan valmistautua vapunviettoon. Mukavaa VaPpUa kaikille =)

Saviruukku (29.4)

menee helposti rikki samoin kuin kaikenmoiset elektroniset härpäkkeet. Viime päivinä on perheessämme koettu ilman tietokonetta olemisen tuskaa. Tytön kone meni rikki - ja joutui - tai sai - minun konettani käyttämään. Ehkä pikkasen minunkin oma olemiseni häiriintyi, en päässyt koneelleni silloin kun halusin - ja kun pääsin, en tiennyt mitkä asetukset ovat muuttuneet - ja kuinka monta välilehteä avautuukaan kun avaan netin :)

Tyttö sai tänään tarpeekseen koneiden vertailusta - sanoi et haluaa sen heti, joten painallettiin Anttilaan - ja tultiin kone kainalossa kotiin. Tuolla hän nyt tutustuu Windows8:n saloihin.Välillä huutelee auttamaan kun ei jotain englanninkielistä sanaa tunne tai muuta häikkää.

Tottahan se on että itsekin tässä on tottunut omaan koneeseen - ja omiin asetuksiinsa. Tytöllä vielä lopputyön teko loppuvaiheessa, niin konettahan tuo tarvitsi - ja sit kun minä en anna omaan koneeseeni mitään simsejä sun muitakaan pelejä asennella. Alkoi vissiin olemaan pelittömyydestä vieroitusoireita :) Itse en pelaa edes Naamakirjan pelejä - ei tunnu mun jutulta. Minä käytän nettiä kirjoittamiseen, yhteydenpitoon, tietojen etsintään ja esim. blogien lukemiseen, pankki- yms asioihin...

Painonhallinnasta sen verran, että tänään tuli 8 viikkoa elämäntavan opettelua täyteen. Nyt tulos on 5,5 kiloa - ihan aikataulussa mennään enkä tosiaankaan ole tätä kulmat kurtussa noudattanut vaan välillä nauttinut hyvällä omalla tunnolla... Tästä on hyvä jatkaa taas, ja muistaa että tulee mutkia ja pysähdyksiä matkaan. Lueskelen tällä hetkellä Australiaisen Shaun Reidin kirjaa "Dieettitytön huimat seikkailut" - tosikertomus onnistuneesta laihdutuksesta lähes 160 kilosta alle 80 kiloon kuudessa vuodessa...välillä epäonnistuen ja sitten taas jatketaan... Perustuu hänen blogiinsa. Minun taisteluni kilojani ei ole noin hurjaa mutta samojen asioiden kanssa kamppaillaan - ja ratkaisu on elämänmuutos...

Mutta olen minäkin kilojeni kanssa taistellut lähes koko aikuisikäni. Vuosituhannen vaihteessa onnistuin itseni laihduttamaan normaalipainoon ja PV:n kunniajäseneksi. Sen virheen tein että lakkasin käymästä siellä tai ainakaan enää en vaa'alle mennyt. Sitten tuli ero, opiskelu ja kaikkea muuta. Kilot ovat kertyneet sillä lailla huomaamatta että mulla sitä tulee suht tasaisesti koko kehoon - eli ei välttämättä heti tajua. Sisareni on normaalipainoinen mutta hänellä tulee vatsamakkarat, sanoi et mielellään ottaisi jalkoihin ylimääräistä. Tasan ei mene kilotkaan :)

Pehmolelu (28.4)

Nalle nimeltä ruusu

Mun ensimmäinen pehmolelu, jonka itse muistan ja joka edelleen on tallella - oli nalle, jolle annoin nimeksi Ruusu (kun sellaisesta nimenantamisesta jotain ymmärsin). Sain sen suunnilleen ollessani vuoden ikäinen. Isä sen taisi ostaa mustalaistytöltä joka sanoi että tarvitsee rahaa että voi ostaa maitoa lähikaupasta - karkkia taisi mennä ostamaan :)

Kuten kuvasta näkyy, sitä on halattu paljon - ja rakastettu - sen verran kulunut on. Tätä nallea en ole antanut lasteni käsiin ;). Toinen minkä muistan on leijona. Isä osti samanlaiset mulle ja siskolleni - hänelläkin taitaa olla omansa tallessa - ja löytyy minultakin. Onhan niitä vuosien varrella tullut saatua aikuisenakin mutta ne olen tainnut luovuttaa omien tyttöjeni käyttöön vuosien varrella

Omilla lapsillani on pehmoleluja ollut kasoittain, kaikkia eivät varmaan itsekään muista.


Tänään muuten ollut suht meno-päivä. Kamu tuli heti kymmenen jälkeen - "uudella" käytetyllä autollaan. Kahvit juotiin ja lähdettiin Kouvolan museokortteliin Käsityö- ja taitopäiville. Paljon oli uutta minulle -  kuten huovutettu saippua eli saippua huovutettuna sisään - pesulappu ja saippua samassa, pellintaivuttajan töitä : koruja ja tuikkuja sekä kuultokuvikortteja (pssst. ostin Monikalle synttärilahjaksi  pienen kuultokuvakortin Chaplinista).

Kaverin kanssa päätettiin että joku päivä mennä kokeilemaan kivien hiomista Kivipajalle. Saas nähdä tuleeko siitä uusi harrastus.

Sitten kotiin syömään ja klo 16 alkavaan Studio Dance Pit'n kevätnäytökseen, Monikan siellä esiintymässä.  Tanssia (nykytanssia, showjazzia, MTV/Street'ä) sekä musiikkiteatteria tarjolla, upeita esityksiä aivan nuorimmista aikuisiin.

Sisko tuli siskontytön kaa käväisemään,  kateltiin kuvia ja juotiin teetä. Sisko lainasi muutaman kirjan kun ei kuulemma viitsi kirjastoon lähteä (mulla aika iso määrä kirjoja).

Monika kotiutui äsken, heillä oli kaksi näytöstä tänään. Nyt pui esitystään, aivan tyytyväinen ei ole -siskonsa oli vähän ottanut kameralla videota (ilman salamaa), siitä sitten näki "virheitään". Me ei kyl huomattu mitään - nautittiin vaan...

Hilpeä (27.4)

Hilpeä päivä tyttären kanssa tietokoneita katsastamassa. Mieluinen olisi jo ekassa kaupassa näkemämme Asus-merkkinen laite. Hinta hieman kyllä liian korkea. Tänään emme siis päätyneet ostamaan, vain katseltiin tarjontaa. Muuta tavaraa kyllä tarttui mukaan esim. uusia arkilaseja, voileipägrilli (entinen mennyt rikki - liian kova käyttö? :)), handsfreet kummallekin, kun edulliset löydettiin, ruokaa Prismasta...

Ulkona tänään mukavanoloinen päivä. Ikävä ettei eilen Muodin Yössä ollut samanlaista vaan satoi vettä. Tosin ei se meitä haitannut kun ei siellä kauaa oltukaan - lähinnä sen verran, että saatiin hiukset leikkautettua. Muutaman entisen opiskelukaverin näin, hetki kuulumisia vaihdeltiin (tänään Prismassa näin  neljännen)

Nyt täytynee luovuttaa kone tytölle

Kattoo nyt

kuinka paljon Iina tätä mun konetta tarvitsee - ja kuinka kauan. Hänen pitäisi saada lopputyö valmiiksi tänä viikonloppuna. Oma koneensa meni rikki. Viime lauantain jälkeen ei saanut sitä enää käynnistymään. Vei sen viikolla vikahuoltoon ja eilen tuli tuomio: eivät olleet siellä saaneet käynnistymään kertaakaan - ja kuumeni. No en ensin tajunnut, ennenkuin työkaveri kysy onks sulla kotivakuutus.

Kun pääsin kotiin - soitin vakuutusyhtiöön. Päätös tuli heti. Eihän se paljoa ollut mutta sain vähän nousemaan kun kyselin millaiseen verkkokaupan koneeseen sitä vertaili. No tytön koneessa oli aika paljon enemmän keskusmuistia (joka on aika ratkaiseva asia. Kiintolevyn koko ei niinkään - vaikka hyvähän sitäkin on olla, ja saahan tavaraa ulkoisille tallennuslevyille). Katsoi sitten uudelleen.

Harmittaa se mutta hyvä et vähän saa avitusta. Mutta tarinan opetus on, aina varmuuskopio ajoissa. Iina onneksi oli sen tehnytkin... jonkin aikaa sitten. Monikankin pitäisi varmistaa tärkeimmät  - sillä hänellä meiän vanha ehkä 5-6v, eihän sitä tiedä milloin se "laukeaa".

Sanansäilä (25.4)

Onpas vaikea sana - sanansäilä. Kuvaa kai ihmistä jolta löytyy sanat tilanteeseen kuin tilanteeseen - noin kärjistetysti... tai käyttää sanoja kuin heiluttaisi miekkaa, sivaltaa arkaan kohtaan. Itse pidän kyllä kunnon keskustelusta, on nautinto jutella jonkun sellaisen kanssa joka pystyy "antamaan" ikäänkuin samalla mitalla :)

No sitten päivän kulusta. Alkoi pienellä sähläämisellä. Aamulla onnistuin kaatamaan osan jälkiruuastani (pakastemarjoja ja mangoa) keittiön lattialle. Purkin kansi jotenkin lipsahti. En tiedä onko osansa keskisormen haavalla, joutuu vähän eri tavalla tekemään asioita (huomasin töissäkin että hieman alkoi tuntua kädessä ja olkavarressa kun ei voinut käyttää kaikkia sormia). No sitten lähdin - ajoissa - töihin. Parisen kilsaa ajettuani tajusin että eväät jäi... käännyin takaisin. Iina oli vielä kotona ja lähti samalla oven avauksella hissiin. Alas menessä tajusi että hänen avaimensa jäi - eli uusi keikka kotiin - no loppujen lopuksi olin vissiin minuuttia yli kahdeksan työmaalla - eli en sen enempää myöhässä.

Töissäkin tullut sählättyä, mm. väärä määrä tuotetta tilaukseen. Työkavereillekin sattui saman kaltaisia juttuja. Ehkä ne yhteysongelmat aiheuttivat jonkinlaista häsläämistä myös muutenkin. Eilen kuitenkin oli aika kiirettä kun saatiin vehkeet pelittämään... no näitä sattuu. Huomenna on jo perjantai

Kävin tänään Iinan kanssa kirjastossa. Siellä oli harrastajateatteri-ilta. En minä teatteria harrasta paitsi kattomalla mutta mielenkiintoista oli kuulla miten siellä toimitaan. Olen tosin joskus nuorempana ollut jossain - mutta eiköhän meistä suurin osa. Sanoin kyllä et voin jos tarttee joskus tulla vaikka kahvia myymään tms. Varsinaiseen näyttelemisen harrastamiseen mulla ei rahkeet riitä eikä aikakaan. Se on kuitenkin aika sitovaa hommaa. Just päässyt yhden yhdistyksen jutuista. Kai se on veressä, et jotain tarttis tehrä...

Nyt illalla tein  huomiseksi meiän perheen yhtä lempparia - lihatonta kaalikeittoa -  siis kaalia, sipulia, perunaa, porkkanaa, vähän siirappia yms, tällä kertaa en laittanut riisiä vaan kolmen viljan helmiä, siitä hieman kuitua lisää - saas nähdä maistuuko. Huomennahan sen kuulee... toivottavasti en keittänyt "sohjoksi"
Harvoin teen mitään ihan tarkasti ohjeen mukaan, usein sovellan sen mukaan mitä sattuu kotoa löytymään. Nykyään on kiva kun voi kokeilla kaikkea uutta, vähän nk kehitellä uusia reseptejä, joita ei koskaan saa samalta maistumaan.


Ruuanlaitto on kemiaa. Vättämättä vaikka on samat ohjeet, samat aineet, ei ruuasta tai leivonnaisesta tule samanlaista. Tuntuu riippuvan kokkajastakin :). Minä laitan mielestäni ruokaa joka meille kelpaa mutten välttämättä sitä muille tarjoaisi saati sitten myisin. Olen tosin joskus joutunut tekemään ruokaa myyntiinkin - mutta nuorena sitä tekee kaikkea sen kummemmin ajattelematta. Osasin tehdä suussasulavia, isoja munkkirinkeleitäkin (ohjekin ehkä löytyisi jostain arkistosta vielä - ainakin siihen laitettiin kermaa :) siihen aikaan...

Kukku (24.4)

De va kukku de - kuten Anita Hirvonen lauloi aikoinaan, löytyy myös Youtubesta :)

http://www.youtube.com/watch?v=YkzlOt1AyxY

Maasta se pienikin ponnistaa...

Työpäivä alkoi samoissa merkeissä kuin eilinen eli puhelin eikä sposti ym toimineet - mutta saivat yhteydet toimimaan yhdeksän jälkeen. Päästiin sitten päivän kuluessa takaisin normaaliin rytmiin. Tai ainakin yritys oli kova. Kyllähän tästä vähän sählä päivä tuli.

Oli meillä aamulla pieni palaveri yrityksen arvoista  ja visioista yms. eräänlainen workshoppi. Pientä ryhmätyötä, aloitettiin aamupalalla. No kivahan se joskus päästä kaikki yhtäaikaa, toinen tiimareista päivysti puhelinta (siinä vaiheessa vielä yhteydet poikki, kännykällä taas)

Innostuin vähän eilen kuvailemaan :) - saunan ikkunasta puluja puussa  kuvailin... Oli vaan niin hauskaa katsella niitä ensin tytön ikkunasta - ja sit keksin et jos sais jokusen kuvan napattua. Pari selkeämpää kuvaa, mutta sitten tuli otettua salamalla, niistä aika synkkiä... mutta kaikkea tulee testailtua.

Viikonloppuna kuvailin naakkaa isän peltotilkulla. Ei mulla mitään järkkäriä ole. Vain pitkäzoominen muutaman vuoden takainen bridgekamera, mutta kyllä ne kuvat mulle välttää. Omaksi iloksi kuvailen . Ei musta mitään kuvaajaa tule, en ainakaan jaksa asetuksia olla jatkuvasti säätelemässä. Senkun nappailen... välillä vaan sattuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Tosin kyllähän olen suunnitellut uuden kameran hankintaa - mutta oikeastaan vielä helppokäyttöisempää, hieman pidemmällä zoomilla ja paremmilla videomahdollisuuksilla - ja kevyempi kamera. Tuo mikä mulla on, painaa puolisen kiloa - ei sitä aina viitsi mukana kannella...