Blogistani vuoden takaa

Löysin tämän tekstin vähän yllättäen äsken
https://miehanna.blogspot.com/2018/09/rakastaa.html

- ja nyt kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Tuosta ei ole vuottakaan eikä isää enää ole. Poismenostaan tuli viime viikolla neljä kuukautta. Tuossa vaiheessa hän oli vielä aika hyvässä kunnossa, pärjäsi vielä hyvin kotona kotihoidon turvin - minä kävin viikon ruuat viemässä... haikea fiilis

Olen nyt itse toipumassa kesäflunssasta. Iski näin lomalla - ja ne vähäisetkin viime viikon suunnitelmat jäivät tekemättä. Mutta niinhän ne yleensä muutenkin...
Paitsi eilen kävin teatterin kauden avajaisissa - ja olen iloinen, että kävin. Mukavia esityksiä tulossa

On mulla vielä ensi viikko lomaa jäljellä (ja vielä yksi lomarahanvaihtoviikko jossain vaiheessa) - siskon kanssa ollaan lähdössä käväisemään päiväseltään Tallinnassa. Mutta nyt pitänee alkaa valmistautua. Monikan tulossa käymään (avomiehensä kanssa muutenelävät jännittävää aikaa. Ovat ostaneet yhteisen asunnon ja lokakuussa pääsevät muuttamaan -näin sivumennen sanoen).

Kriikunat kypsyy

Tänä viikonloppuna Iinalla tuskin on aikaa meidän kanssamme aikaa viettää, hänen viikonloppunsa kuluu yhdistystoiminnan parissa, tällä viikolla Pride. Erilaisia ovat sisarukset mutta sehän se elämän suola - jokainen toimii tavallaan. Pääasia, että nauttii elämästään

Kesän kuulumisia

Viime aikoina ei oikein kirjoittaminen ole sujunut. Jotenkaan ajatukset eivät päädy tekstiksi. Ehkä tämä on sellaista totuttelua. En oiken ehkä vielä ole  tajunnut mitä isän kuolema merkitsi minulle, siitä on nyt reilu kolme kuukautta.

Perunkirjoitus on pidetty, hautakivi on palautettu takaisin hiottuna ja uudelleen kaiverrettuna. Hiukan ollaan käyty läpi isän tavaroita (ja äidinkin vaikka siitä tuli nyt tässä kuussa jo kahdeksan vuotta). Kiirettä meillä sinänsä ei ole, silla tuo talo varmaan pysyy perikunnalla. Ei sitä saa myytyä, korjattavaakin riittää... Luin jostain että näitä tämmöisiä taloja on nykyään paljon

Mutta eiköhän sekin asia järjesty jossain vaiheessa - tavalla tai toisella.

Yhden viikon lomaa olen pitänyt, muutaman viikon päästä loput. Olen tänä kesänä kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aiemmin - en tiiä yritänkö sillä täyttää jotain. Jopa kaksi kertaa käynyt kesäteatterissa (Korvenkylä ja Valkeala) ja lavatansseissakin kävin - vaikken tanssinutkaan. Paljon kerkeää kun vaan menee - siis viittii mennä. Veljen uutta hirvikoirapentuakin (karhukoira) käynyt katsomassa pari kertaa - ja serkun puolivuotiasta. Mukavaa kun sukuun tulee lisää lapsia...

Lavatansseissa on se että pitäis joko käydä jatkuvasti eli tulla tutuksi - tai sitten pitäisi olla omatanssittaja mukana :) Toisenkin kerran ehkä tulee lähdettyä - voitin nimittäin lipun lavatansseihin... alustavasti puhuttu kaverin kanssa että lähdettäis - suunnilleen 70km matkan päässä sijaitsee tämä lava.

Alkukesästä täti ja eno kävivät vierailulla. Aiemmin eivät olekaan mun luona käyneet. Minä kyllä heillä useamman kerran (lähinnä olin iskän seurana). Kesäkuussa käytiin myös tyttöjen kanssa Savonlinnassa. viikonloppua viettämssä. Tytöt olivat sitä mieltä että mummia (isänsä aitiä) pitää päästä kattomaan kun ei tiedä miten kauan enää voi - hän on kuitenkin jo 89v - vaarin kuolema pisti vähän miettimään...

Heinolassakin käväistiin Iinan kanssa Monikan luona yhtenä lauantaina.) Kotimatkalla yksi kätkökin kerettiin hakea - on vähän jäänyt vähemmälle (mun jalkaongelmien takia) Sinä iltana lähdin vielä illalla kaupungille viihteelle, tanssittajakaveri pyysi seuraksi kun hänellä alkoi loma (ja mulla oli viikon loma loppusuoralla - onneksi vielä on kolme viikkoa jäljellä, noin kahden ja puolen viikon päästä), aamuunhan siinä meni kun kotia pääsi. Edellisellä viikolla käytiin kamun kanssa liikenteessä, erittäin mukava ilta sekin

Juhannusaaton vietin yksikseni - ennen useimmiten kotopuolessa. Juhannuspäivänä lähdettiin vanhemman tytön kanssa katsomaan Pelleä (ja Tumppia) Jaalaan. Oli ihan mukava reissu sekin.

Asuntomessuille en ole vielä kerinnyt  - saa nähdä menenkö. Miniasuntonäyttelyä käytiin pikaisesti kattomassa sunnuntaina ennen tädin luo menoa. Tänä kesänä käväistiin myös pikaisesti Tykkimäellä verestämässä muistoja (tytöillä oli lapsena parina kesänä kultapassit), mutta lähinnä vain eläimiä käytiin katsomassa - sama aasikin oli siellä vielä.

Eli onhan tässä kesällä ehtinyt vaikka mitä. Pieni ajatus oli ensi viikonloppuna Kotkan meripäiville lähtemisestä mutten taida ennättää.

Kesää on vielä jäljellä ja tapahtumia... paljon jäi nytkin kertomatta.

11.5.2019

Viimeiselle matkalle, vapaa lentämään...

Isä kuoli Kiirastorstai-iltana

Mulle soitettiin iltapäivällä töihin, että tilanne on huono - melkein heti lähdin (kodin kautta) osastolle. Olin kyllä veljeltä - joka oli iltapäivällä käynyt katsomassa-  jo kuullut että isää ei ole saatu hereille koko päivänä - edellisenä päivänä oli vielä ollut pikkasen jalkeilla ja ajellut pyörätuolilla hiljaksekseen, hiljainen oli kyllä ollut (veli oli tutun potilaan kanssa jutellut...)

Edellisenä viikonloppuna en ollut voinut käydä katsomassa, olin ollut mahataudissa joten soittelin osastolle silloin tällöin. Viimeisenä viikkona vointi vaihteli, välillä ei olleet saaneet heräämään syömään ja oli ollut väsyneempi

Siis torstaina ajelin osastolle, sisko tuli noin tunnin päästä perässä. Isää ei hereille saatu, oli pitkiä aikoja hengittämättä. Tuli tunne että on jo jossain muualla. Kun lähdettiin, kysyin hoitajalta että kuinka pitkään... Sanoi ettei ole päivistä kyse. Me sitten lähdimme kotiinpäin, veljelle pysähdyttiin ohikulkumatkalla. Lähes heti sinne saavuttuamme, tuli soitto että että isä oli mennyt pois.

Kävimme häntä vielä katsomassa viimeisen kerran.  Huoneen ovessa oli pieni valkoinen kranssiseppele, kynttilä pöydällä pitsiliinan päällä, raamattu, isä peitetty, rinnalla kukkia, hieman tuntui vielä lämpimältä. Hoitaja sanoi että olkaa niin kauan kuin haluatte.
Luin ääneen psalmin 23: ".. .virvoittavien vetten tykö hän vie minut lepäämään..."

-------------------------

Hautajaiset kahden viikon päästä.

Lähes kaikki järjestelyt on tehty tai ainakin suunniteltu. Meitä on kuitenkin kolme - ja ollaan aika lailla yksimielisiä asioista. Pääsisäispäivänä vietettiin päivää siskon luona - ja silloin jo saatiin suuri osa asioista hoidettu kuten pappi ja paikka. Isälle pidetään suht isot hautajaiset, osallistujamäärää ei ole rajoitettu.

Tänään käynti hautaustoimistossa. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi
Ennen sinne lähtöä siskon kanssa käytiin hautausmaalla hakemassa äidin haudalta irtaimet tavarat etteivät huku. Haravoitiin myös isän piha (vaikkei siellä muistotilaisuutta pidetäkään), kukkapenkki esiin. Käytiin myös osastolta noutamassa kuolintodistus (soittivat pe:na et se olis valmiina, et laittavatko postiin... Nopeammin se näin saatiin). Vielä vietettiin aikaa veljen luona, hiukan vielä suunnitellen mm. kuolinilmoitusta

Olo on hieman sekava. Mutta tavallaan tähän on varauduttu. Isä oli tuolla osastolla noin kaksi ja puoli kuukautta, hoitopaikkajonossa. Hänen olonsa heikkeni koko ajan - ja hänellä oli kipuja. Loppuvaiheessa pidettiin huolta ettei kivuista tarvinnut kärsiä..

Itse vietin pitkänperjantain itsekseni, juttelin kyllä puhelimessa mutta en halunnut nähdä ketään... Kuuntelin musiikkia ja itkin kun siltä tuntui

Kohta on kevät

- vaikkakin öisin vielä pakkasta mutta aamulla kuuluu jo lintujen siritystä ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Autoa vielä lämmitettävä ainakin aamuksi. Mukavampi istahtaa lämpimään autoon...

Isä odottelee edelleen hoivapaikkaa sairaalan osastolla. Olen käynyt noin kerran viikossa katsomassa ja soittelen osastolle kysyäkseni vointiaan, joka vaihtelee. Nyt fyysisesti on parempi eli labra-arvot suht hyviä eikä ruusu ainakaan vielä ole uusiutunut, mutta seurailevat tilannetta.

Viime aikoina on kyllä ollut hereillä ja suhteellisen virkeä mutta aika lailla elelee omassa maailmassaan. Ajoittain tuntee, mutta näkee usein asioita jotka eivät välttämättä ole totta (senkin tiedostaa, ainakin joskus). Viime viikolla oli kovasti kotiin lähdössä, edellisellä kerralla oli naiset mielessä. Kävin nuoremman tytön kanssa viimeksi lauantaina. Ei tässä oikein muuta voi kuin odottaa...

Puolivälissä maaliskuuta olin työhyvinvointikortti- koulutuksessa- kortti tulikin jo tänään.

Sukututkimustakin olen harrastellut ehtiessäni. Viime viikonloppuna koin onnistuneeni kun löysin yhden vihkipäivämäärän - ja sain siten varmuuden isoisän isoäidistä -ja siitä pääsee taas jatkamaan. Mukava ja kiehtova harrastus mutta aikaavievä. Helposti huomaa että päivä/ilta on jo pitkällä jos siihen uppoutuu... saattaa yöunet jäädä hieman lyhyiksi.

Tämän viikon kun jaksaa niin pääsee viikoksi lomalle. Se alkaakin mukavasti. Olen lauantaina lähdössä nuoremman tytön kanssa katsomaan Club for Fivea Lahteen. Ollaan sitä odotettukin :)

Kotona valitettavasti tuntuu olevan kaaos, joka paikka selvitettävää tavaraa. Nyt olen kylppäristäkin tuonut ylimääräistä jotka pitäis käydä läpi. Sain hankittua suihkukaapin - ja nyt pitäis vähän sitäkin sisustaa ;) Vähän miettiä säilytysratkaisuja jne. Mutta jospa sitä lomalla - tällä kertaa - ehtis.

Miesrintamalla ei uutta - kahvilla olen käynyt. Ei siitä sen enempää. Toisaalta viihdyn kyllä itseksenikin, ei siinä mitään. Nautin siitä kun on tilaa ympärillä eikä tarvitse kenelläkään tiliä tehdä tekemisistään. Ehkä mulle tällä hetkellä riittää sosiaalinen elämä työpaikalla :) ja viikonloput läheisten kanssa.

Muuten oletteko kuulleet Pantoum -runoista, se on indonesialainen runomitta jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja neljä säettä joista muotoutuu runo tietyllä kaavalla  eli lauseita toistetaan tietyssä järjestyksessä
(1 2 3 4 - 2 5 4 6 - 5 7 6 8 - 7 3 8 1).
Tässä esimerkkinä runo käyttäen lauseita kirjoittamastani tekstistä
****************

Öisin on vielä pakkasta
Kerran viikossa katsomassa
ei välttämättä totta
tänään

Kerran viikossa katsomassa
siitä pääsee taas jatkamaan
tänään
siihen uppoutuu

Siitä pääsee taas jatkamaan
tilaa ympärillä
siihen uppoutuu
Ei siinä mitään

Tilaa ympärillä
ei välttämättä totta
Ei siinä mitään
Öisin on vielä pakkasta

*************

Mukavaa tätä viikkoa

Päivät kuluu

Isä on edelleen osastolla. Ollaan saatu hoitopaikkapäätös - nyt vaan odotellaan milloin vapautuu paikka. Isän vointi vaihtelee, välillä on reidet niin kipeät että saa ylimääräisiä annoksia morfiinia suoneen, joskus tarvitsee myös rauhoittavaa levottomuuden takia - antibioottikuurikin meneillään  -  - toisen käden rystyseen tuli ruusu - tulehdusarvot korkeimmillaan - se ilmeisesti on nyt voitettu. Lääkäri jossain vaiheessa jo soitti ettei voi tietää miten käy.

Mieli oli isällä levoton. Enimmäkseen voisi sanoa että elää omissa maailmoissaan, ei välttämättä tunne kun käy katsomassa. Väsynyt ja usein nukkuu. Veli poikkeaa muutaman kerran viikossa työmatkalla katsomassa, itsellä sen verran matkaa ettei usein kerkiä. Mutta soittelen osastolle ja kyselen miten voi - isä itse ei enää osaa käyttää puhelinta


Jotain säätöä tässä ollut tanssijamiehen kanssa mutta nyt päätetty et antaa olla - ei oikein ottanut kipinää alleen se suhde. Moikataan jos nähdään, ehkä vaihdellaan kuulumiset - se on siinä eikä siitä sen enempää. Eikä muitakaan ole meneillään - ainakaan vielä ;) Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Välillä sitä vaan kaipaa jotain - ehkä turvallista kainaloa ja ihmistä jonka kanssa voisi kenties asioitakin jakaa. En kylläkään kaipaa ketään tähän jatkuvasti...


Töissä menee entiseen tahtiin, talvilomatkin pyörii. Mulla vasta huhtikuussa. On myös kehityskeskustelujen aika. Uutta tänä vuonna se, että joutuu kolmelta pyytämään palautetta itsestään. Itse olen pyytänyt "kentältä" ja omasta organisaatiosta.  No kaksi olen saanut - eikä niissä muuta kuin positiivista palautetta. Tietty mukavaahan sekin on että on oltu tyytyväisiä. No mun kehari on vasta puolivälissä ensi kuuta, kerkee miettiä...

Missä tällä hetkellä mennään

siis Isän suhteen... Muistisairaus tuntuu etenevän vauhdilla - Tuossa pari viikkoa sitten alkoi tippumaan sängystä. Ensimmäisellä kerralla kotihoito löysi hänet sängyn vierestä, puhelin oli olkkarissa. Seuraavalla kerralla soitti minulle klo 23 että hän on taas lattialla. Soitin veljelle... kuten varmaan on tässä vuosien kuluessa tullut selväksi, isältä on amputoitu molemmat jalat, ei itse pääse ylös - ainakaan enää.
Hän suostui sitten siihen että hänellä hankitaan turvapuhelin ja - ranneke eli ne tilattiin - ei ole niitä päässyt käyttämään

Seuraavalla viikolla sai soitettua veljelle että nyt hän on eteisen lattialla - oli omasta mielestään ollut naapurikunnassa ja talo täynna vieraita, jotka hävis ja hän lähti perään - ja kaatui pyörätuolilla. Veli meni sinne, koko talo oli valaistu ja kaksi lieden levyä kutosella... aiemmin viikolla oli polttanut puuron pohjaan

No kotihoito otti yhteyttä eteenpäin - ensin ei meinannut löytyä mitään paikka sitten pääsi viideksi päiväksi intervalliosastolle. Kävin seuraavana päivänä katsomassa. Ensin halasi itkuisena,  pari tuntia olin, sekava oli. Lähtiessäni halasin entiseen tapaan nk aina, hän ei halannut takaisin vaan sanoi ettävoithan sä mua kaulailla vaikket ole minun vaimo...

Viikonloppuna mentiin taas tyttöjen kanssa. Isä vaan nukkuu, oikeastaan on puolitajuton, ei saada hereille, kun onnistuu, ei pysty puhumaankaan eikä voi sanoa että olisi ollenkaan kunnolla hereillä. Jotenkin siinä sitten tulee puheeksi (kun sh puhuu turvotuksesta) että isällä on melko äskettäin ollut nesteenpoistolääke jalanturvotuksen takia. Hoitaja käy katsomassa lääkkeet, löytyi lääke jossa oli että tarpeen mukaan kuurina. Illalla alkoi nesteet poistumaan kehosta. Seuraavana päivänä kuulin että oli nukkunut iltaan  puoli yhdeksään.   Sunnuntaina sitten menin siskon ja siskontytön kanssa katsomaan - siellä pyöräili pitkin osastoa, turvotus oli laskenut mutta pää oli sekava. Seuraavana päivänä kotiinlähtö - pakko lähteä, intervallissa ei saa olla pidempään mutta kaikki olimme sitä mieltä että kotona ei tule pärjäämään.

Tuli maanantai, iltapäivällä kotihoitaja soittaa että on tulossa taksilla kotiin - en voinut uskoa sitä. No sisko vei sitten ruokaa töiden jälkeen (niin oli sovittu et jos pääsee kotiin). Lääkäri oli vain vaihtanut jotain kipulääkitystä, muusta ei puhetta - tosin myöhemmin selvisi tiedoista että isän saa laittaa osastolle ilman lääkärin katsomista. Niinhän sitten tehtiin. Muutama tunti kotona (ei puhettakaan että olisi pärjännyt), taksilla osastolle (taksia joutui odottamaan yli 2½ tuntia, sisko odotti siellä niin kauan

Nyt on siis osastolla, veli kävi viikolla muutaman kerran katsomassa. Minä soittelin osastolle. Kerran isä sai soitettua minulle töihin. Sekava oli. Ollaan tehty hoitopaikkahakemus mutta siihen tarvitsisi isän allekirjoituksen joka tällä hetkellä todella haastavaa. Eilen kävin Iinan kanssa katsomassa. Kun mentiin nukkui joten lähdettiin ensin syömään. Nukkui edelleen kun tultiin mutta saatiin kuitenkin jotenkin hereille. Sanoi minulle että sinua olenkin varttunut, mutta suurimman osan ajasta oli aika sekava. Sisko perheineen kävi tänään. En siitä käynnistä sen enempää mutta.. ei osaa enää puhelintakaan käyttää

Tällä hetkellä vahva tunne ettei enää palaa kotiin - meillä sisaruksilla siis. Ei pärjää enää yksin eikä kotihoidon käyntien turvin. Mutta saattaa joutua olemaan pitkäänkin tuolla osastolla jossei vapaudu paikkaa muualta. Nyt ensimmäinen mikä pitäis saada tehtyä  - on sen hakemuksen laittaminen eteenpäin.

Olen jo isän sisaruksille kertonut tilanteen. Kyllähän isä on jo vanha - 82v  - viime sairaalareissun jälkeen diagnosoivat hänellä olevan vaskulaarisen muistihäiriön.
Toisaalta mikä ihme se - mieheltä amputoitu molemmat jalat ja  pari sormea, on diabetes ja on tehty sydämen neljän suonen ohitusleikkaus, syöpäkin oli  - eli fyysisestikin aika heikossa kunnossa - ja on paljon kipuja noissa jaloissa (ei haamukipuja), reidessä

Mutta nyt katotaan päivä kerrallaan. Nyt varmaan mentävä nukkumaan. Tänään en lähtenyt minnekään - tuonne loskakeliin. Lueskelin ja kattelin yhden elokuvan. Uusi viikko edessä