Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona. 

Vuosittainen

- alkaa influenssarokote olla - muistaakseni jo kymmenisen vuotta on työnantaja rokotuksen maksanut enkä ole jättänyt väliin. Aamulla kävin Terveystalolla. Yleensähän meille on se annettu työpaikalla mutta koronan takia me ei sinne saada tällä hetkellä mennä ollenkaan. Itse olen vielä vajaa kolme viikkoa sairaslomalla - pomo soitteli muistaakseni toissapäivänä kysyäkseen miten menee. No hyvinhän tässä... 

Ei se ihan saumattomasti uusiin laseihin tottuminen ole mennyt - ulkona lenkillä vähän vaatii vielä totuttelua. Käytiin eilen siskon kanssa suht pitkällä lenkillä tuolla lähimetsässä - mukavia polkuja. Tänään kyllä taas huomaa liikkuneensa :)

Uudet lasit

 

- tai kahdet. Hintaa näille kyllä tuli - vaikka toiset tulikin "kaupan päälle". Mulla on noi silmät eri vahvuiset, toinen silmä puolet "huonompi" kuin toinen - nyt on sellainen prismalinssi joka auttaa siihen, että aivot tajuis "kuvan" nopeammin

Täytyy kyllä sanoa etten muista että näin heti olisi mihinkään laseihin tottunut. Kun sain viimeksi monitehot niin pitkään "heilu" ylös alas kaupan tuotehyllyt kun aivot totutteli monitehoihin.... 

Toiset on sellaiset toimistomonitehot joilla ei näe hirmu hyvin kauas. Auttaa mulla mm. siinä että kun teen käsitöitä niin voin tehdä ne lasit päässä ja välillä vilkuilla telkkariakin - ehkä niistä on hyötyä töissäkin kun tietokoneella tekee hommia (tai ettei tartte laseja ottaa pois kun lukee jotain tekstiä paperilta). Aiemmin tein käsitöitä ilman laseja ja sit joko laitoin lasit tai yritin tihrustaa telkkaria ilman... Näillä laseilla ei kuitenkaan ajeta autoa mutta voi niitä silti muualla käyttää - sanokohan ne että noin neljän metrin päähän näkee hyvin... mut pääsääntöisesti varmaan tulen noita toisia "ulkomaailmassa". Niihin otin valossa tummuvan linssin - ei tartte miettiä et pitäiskö aurinkolasit ottaa mukaan... 

Sukunimen ensimmäinen kirjain

Näin tämän haasteen Annukan Kotonasi-blogissa joskus viime keväänä.  Tarkoitus oli tehdä se mutta jäi silloin luonnokseksi. Teen sen nyt ja sukunimeni ensimmäinen kirjain on M. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... tästä se lähtee:

VAATE

sehän on tietysti mekko, en pitänyt nuorena mekoista enkä hameistakaan. Yo-juhlissanikin minulla oli housut. Muutama vuosi myöhemmin tilanne oli aivan eri :). Kun olin lapsi, äitini ompeli minulle ja siskolleni samanlaisia mekkoja ja muitakin vaatteita. Jostain syystä usein minulle liian isoja ja siskolle pieniä. En tiedä alitajuisestiko ajatteli mua isoksi kun olin vanhempi ja pikkusisko oli sellainen sirpakka :) Mutta kuvissa ne näyttävät kyllä mukavilta. Myöhemmin hän ompeli mekkoja myös minun tytöilleni <3

JUOMA

Loogisin tähän on mehu. Onneksi mehua on monenmakuista. Löytää kyllä omansa. Itse en kovin makeista tykkää ja yleensä ottaen vesi on minun juomani

PAIKKA

Mieleeni tulee Monaco. Ehkä siitä syystä että viikolla katsoin Nicole Kidmanin tähdittämän elokuvan Grace of Monaco. En tosin tiedä kiehtoisiko minua edes käydä siellä. Sitten saattaisin käväistä jos olis niin paljon rahaa ja aikaa että voisi käydä halutessaan kaikissa

RUOKA

Maksalaatikko - siitä en pidä. Voin syödä sitä jos saan siihen todella paljon puolukkahilloa päälle. Lapsena muistaakseni tykkäsin, sitä en muista missä vaiheessa se muuttui inhokiksi. Muistan kerran olleeni lapsenvahtina kesällä (äidin hoitolapsi, äidin loman aikana): Tytön äiti oli varannut ruuaksi maksalaatikkoa. Pitihän mun sitä malliksi syödä eli paljon vaan hilloa päälle. Tytön äiti tuli kotiin, sanoi että et taida tykäta maksalaatikosta. Olisit vaan käynyt kaupasta hakemassa jotain muuta... Omille lapsilleni ostin kyllä maksalaatikkoa, kun siitä pitivät

ELÄIN

Muutama vuosi sitten näin Merikotkan  (kuvalinkki ohjautuu uudelle sivulle) Oltiin tulossa Haminaan. Ulko-Tammion retkeltä. Kiva paikka sekin - olisi mukava mennä uudestaan

KUKKA

Pieni valkoinen hento kukka metsätähti, kukkii alkukesästä.

TYTÖN NIMI

oman tyttöni nimi alkaa M:lla mutta en sitä laita tähän. Vaan tuli mieleen Marleena. Vanhasta suomalaisesta elokuvasta, Kipparikvartetti laulaa

"On lautalla pienoinen kahvila,

aalloilla keinuva

Kas sinne tukkipoikain tie

päivin ja illoin viei

On siellä kaksi neitoa,

Sanni ja Marleena..."

POJAN NIMI

Tämä on ehdottomasti Mikko. Lapsuuden, ala-asteen ihastus joka varmaan oli sitä lähes koko luokan tytöille. Hän sai hymypatsaankin. Häntä ei enää ole...

AMMATTI

kävin matkailulinjan - osasta tuli matkatoimistovirkailijoita. Minä en paljon ole matkailualan hommia tehnyt, kesän olin museo-oppaana ja toisen mökkikylässä vastaanotossa. Sittemmin opiskellut toisen tutkinnon... 

KUVAUS HENKILÖSTÄ

no se on sellainen mukiinmenevä eli ihan ok

JOKA KODISSA

eiköhän joka kodista löydy edes yksi matto

Arki ja pyhä sekoittuu

Eipä paljon päivillä ole eroa tällä hetkellä. Pitäisi varmaan yrittää jonkinlaiseen rutiiniin palata, sairaslomaa vielä reilu neljä viikkoa jäljellä. 

Olen viime aikoina huomannut esim. unohtavani ottaa lääkkeet (varsinkin aamuisin) ajallaan... Kyse ei ole siitä etten aamuisin nousisi ajoissa. Tänään oli pohjanoteeraus - havahduin kuuden aikaan illalla että aamulääkkeet on ottamatta. Laitan aina lääkkeet illalla valmiiksi vanhaan munakuppiin aamuksi - ja siinä ne oli kupissa äsken #huokaus#. Ruokailurytmikin mennyt ihan poskelleen eli siihenkin pitäisi saada rytmi takaisin, pientä naposteluakin on ollut. Erehdyin mm. ostamaan salmiakkitoffeeta - niitä on tullut myös syötyä - ei varmaan tee hyvää verenpaineellekaan... 

Olen nyt hieman laistanut liikunnastakin pari päivää... no tänään olen sentään ajanut kuntopyörällä parikymmentä minuuttia  - parvekkeen ovi auki (ulkoilmaa sitä kautta). Aamulla satoi, iltapäivällä ei, mutta laiskuus iski - ja kummankin tytön kanssa juttelin puhelimessa yli tunnin... eli pelkkiä tekosyitä. 

Tuossapa lainaus Sirpa Kähkösen kirjasta Muistoruoho, joka oikeastaan sopii mun tämän hetkiseen tilanteeseen: 

Lonkka on kuntoutunut hyvin - oikeastaan ei varmaan välttämättä tarttis olla sairaslomalla loppuun asti eli näitä toimistohommia pystyisi tekemään - mutta jos lääkäri on ajatellut sen noin...  Toisaalta mulla on sijainen koko ajaksi -  ja lopputarkistuskin on vasta muutaman viikon päästä (viikkoa ennen saikun loppua). Kuten fyssari sanoikin kannattaa ottaa tämä nyt kunnon parantamiseen.... kun nyt vaan ei lorvikatarri iske :) Minä jätin muuten toisenkin kyynärsauvan pois viime viikolla. Fyssari sanoi että kävely on jo kohtuullisen sujuvaa. Ei hän se tietenkään normaalin veroinen ole mutta verrattuna viime vuosiin, paljon parempi. En edes muistanut millaista se on kun ei lonkkaan satu... eikä tartte keppiä tukena

Käytiin viime  viikolla siskon kanssa kotokylässä ja vanhempien hauta laittamassa talvikuntoon (samalla myös isovanhempien haudat tsekattiin). Haravoin kotitalon pihaa, näyttää vähän hoidetulta edes... huomasin kyllä seuraavana päivänä että olin haravoinut (oli yläselkä oikealta puolelta jumissa) eli sen päivän jumppa oli siinä. Veljen luonakin tuli käytyä samalla reissulla. Vähän kissa- ja koiraterapiaakin ;)

Perjantai taas meni asioilla - aamupäivällä mm. postissa ja iltapäivällä tytön kanssa hänen asioillaan - tuli sitten mun luo pyykkiä pesemään ja saunomaan. Lauantaina olin ihan sippi - huonosti nukuttu yö takana. No näitäkin päiviä tulee kuten ystävä sanoi kun juteltiin - vai viestiteltiinkö. No viime viikolla käytiin ainakin lounaalla yhtenä päivänä. Eipä tässä muuten mitään erikoista ole tapahtunut. Tämän hetkisen tiedon mukaan etätöissä olo jatkuu sairasloman jälkeenkin... 

Missä nyt mennään

 Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä. 

Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...

Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen  - oli kuin tyynyn sisässä :) 

Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia... 

Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi

Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä) 

Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt

Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu  - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt... 

Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan.  Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)

Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)

Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...

Syksyä odotellessa

Mun viimeisin ristipistotyö on silittämättä vaille valmis - Koronakissa :)  

Heinäkuun puolessa välissä pidin vielä yhden viikon lomaa - käytiin Mimin kanssa parin päivän reissulla Savonlinnassa mm. mummia moikkamassa

Muuten aika lailla kotosalla viettänyt aikaa - etätöissä. Jotenkaan ei edelleenkään paljon ole vapaa-aikaansa viittinyt viettää tietokoneella kun nuo työvehkeet (kone ja pari näyttöä yms ) ovat tuossa keittiön pöydällä. Päivän kun siinä istuu penkillä ...

Heinäkuun lopussa sain kutsun toimenpiteeseen sairaalaan - Eilen kävin Lahdessa labrassa (muuten oli yli tunnin odotus vaikka oli ajanvaraus) ja leikkaushaastattelussa.  Nyt on taas syynätty iho ja muukin terveys, kyselyitä täytelty

Lopuksi kävin vielä leikkaavan lääkärin juttusilla - niin minulle vaihdetaan lonkkaan tekonivel ensi viikolla (monen kuukauden odottelun jälkeen - tammikuussa tehdyn pallolaajennuksen takia ei anestesialääkäri suostunut leikkaukseen ennen kuin puoli vuotta oli kulunut - ja verenohennuslääke syöty loppuun) Lääkärillä oli näytöllä rtg-kuva mun lonkasta (otettu viime vuoden puolella), sanoi että on synnynnäinen vaiva, en nyt sen enempää siitä kertoile, mutta nivelrikko on aiheuttanut myös sen että toinen jalka on 1,5 jopa1.8cm lyhyempi kuin toinen ja lantio on vinossa... sanoi kyllä että sama vika on myös toisessa lonkassa - se ei vaan ole mua vaivannut.

Siskoni kuskasi minut näihin tutkimuksiin - käytiin sitten matkan varrella syömässä (olisin mie vielä itekin autolla voinut mut mukava että oli seuraa). Samoin hän tulee kuskaamaan minut leikkaukseen ensi viikolla

Töissä on tällä viikolla ollut aika kiirettä. Ei paljon ehdi miettiä leikkausta. Mulle on sijainenkin jo saatu - entinen työkaveri - hän tekee töitä etänä kotoaan-  käsin. Tosin - niin mekin. Saimme viime viikolla tiedon, että että etätyöt jatkuu - toimistolle paluusta ei mitään tietoa... 

Eli tälläistä - tällä hetkellä - mukavaa syksyn odotusta