Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3

Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.

Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

Kesä

 - on se vihdoinkin täällä vaikka tässä yhtenä päivänä naapuri sanoikin et kohta on taas talvi - pitää ottaa sukset esille (hän on kova hiihtämään) ja et ensi kuun jälkeen on elokuu. Eipä haittaa mun loma onkin elokuussa - tai pidän mä yhden viikon heinäkuussa. Useimmiten olen ollut kesäkuussa yhden viikon ja loput loppukesästä. Tänä vuonna otin loman sieltä missä näytti olevan tilaa - siis lomatoivelistassa. Ei ole mitään erikoisempaa suunnitteilla jonka perusteella lomaa pitäisi saada. En vaihtanut yhtään lomarahojakaan lomaksi tänä vuonna. Tosin en viime vuonnakaan kun tiesin että on kuitenkin tulossa pitkä sairasloma tekonivelleikkauksen jälkeen...

Tänään on Monikalla jännä päivä tai oikeastaan koko viikonloppu. Kaverinsa järjestävät hänelle polttarit. On menossa naimisiin parin viikon päästä. Maistraatissa vihitään ja todistajina on äidit. 

Muistan aikoinaan meidän suunnitelleen et mennään vaan naimisiin silleen et vanhemmat ovat todistamassa mutta exän sisarukset ilmoittivat, että tulevat "kuokkimaan" kirkkoon. No sitten päädyttiin pieniin häihin - lähimmät sukulaiset. Mutta oli ne joka tapauksessa mukavat häät - naimisiin Suomen suurimmassa puukirkossa, oltiin ko papin ensimmäinen vihkimä pari, kahvittelut järven rannalla hirsimökissä, erittäin lämmin toukokuun lopun päivä... muistoja, muistoja... vaikkei se sitten kestänytkään.

Oltiin viime viikolla työporukan kanssa Mustilan Arboretumissa töiden jälkeen. Silloin ei vielä oikeastaan kukkaloisto ollut kovin runsas. Atsaleat kukki jonkin verran ja olihan siellä muutakin, alppiruusut vasta aloittelivat. Mutta onhan siellä muutakin nähtävää

Sieltä lähdin vielä kotokylässä käväisemään veljen luona. Kahvia, kakkua ja hirvisoppakin tarjolla. Oli semmoinen "hetken mielijohde"- käynti kun ei Mustilasta ole sinne pitkä matka. Tytölle sanoin että ohimennessä poikkesin (tosiasiassa on toisessa suunnassa eli tulin reilun kolmenkymmenen kilsan poikkeama), häntä vähän huvitti...

Käväisin samalla kotopaikalla kattomassa miten siellä kevät tai siis kesä etenee. Olihan siellä kukkia vaikka kuinka, omenapuutkin täydessä kukassa.

Muuten tämä elo on aika hiljaiseloa. Iina kävi eilen pyykkäämässä ja saunassa. Meni vähän myöhempään kun tuolla tien toisella puolella joskus yhdeksän jälkeen oli aika monta hälytysajoneuvoa - paloautoa ja ambulansseja - myöhemmin selvis ettei ollut pahasta palosta kyse - grilli oli kärähtänyt maantasalla olevalla parvekkeella. Ilmoitus oli tehty keskisuurena rakennuspalona.

Isot ampiaiset on nyt liikkeellä. Eilen illalla tuli parvekkeen ovesta iso ampiainen  - olisikohan kuningatar etsimässä pesäpaikkaa. No onneksi jossain vaiheessa se onnistui livahtamaan takaisin parvekkeelle. Ei sitä uskalla hätyytellä. Mutta ei siinä kaikki  - tänään aamupäivällä tuli taas iso ampiainen sisälle - tällä kertaa se kierteli vähän enemmän mutta päätyi sitten lopulta oven lähelle -  ja siitä ulos. Eilen just asiakkaan kanssa jutellessa, häneltä meinas mennä pasmat sekaisin kun ikkunassa näkyi iso ampiainen - sanoi et oli kolmisenttinen. 

Kesäkuuta kohti mennään

Ensimmäinen rokotuskin saatu. Ei siitä mitään pahoja oireita tullut - yhden päivän olkavarsi kipuili muttei mitenkään sietämättömästi. Seuraavaa odotellessa...

Tämä viikonloppu on mennyt rauhallisesti yksin kotosalla. Mulla pieni projekti meneillään joka vienyt niin mennessään etten edes ulkona ole käynyt (no kauppareissun tein eilen)... Siitä sitten enemmän kun se on valmis. Olen myös koukuttunut sarjaan: Rakkauden ja häpeän hedelmät. Australialainen sarja, löytyy Yle Areenasta. 

Viime viikonloppuna kävin vaihteeksi kaverin luona. Vietettiin aikaa mökillään ja saunottiin kotonaan. Ilta meni musiikkia kuunnellen. Ruokaakin laitettiin - tai pääasiassa hän kokkasi - oli ihan maistuvaa jauhelihakiusausta. Alkuilta meni Suomen lätkäpeliä kuunnellen... vaikken mä oikein niitä seuraile. Euroviisutkin jätettiin kattomatta.  Aikaisin aamulla kun kävin lääkkeet ottamassa, katoin netistä että Suomi tuli kuudenneksi - vasta myöhemmin selvitin kuka voitti. Ei noi euroviisut oikein kiinnosta niinkuin ennen. Tosin kappaleet kuuntelin sitten sunnuntai-iltana kotona silleen sivukorvalla areenasta. 

Viime viikolla oli myös - ei kun edellisenä - yhdistyksen kevätkokous. Olin toimistolla - alunperin piti meiän puheenjohtajan ja liiton edustajan olla myös, mutta pj:lla oli koronakaranteeni menossa ja asiamiehellä oli joku muu kokous. Muut osallistujat oli teamsilla mukana (no teamsissa olin minäkin mutta fyysisesti toimistolla piti jonkun olla) 

En muuten ole aiemmin huomannut että orvokitkin tuoksuu aika voimakkaasti, sellainen jännä makea tuoksu. Kun ovat täällä lasituksen sisällä parvekkeella niin sen kyllä haistaa. Tyttökin sanoi että tuoksui sisälle asti kun viikolla kävi vaatteita pesemässä ja saunassa.

Vielä en ole muita kesäkukkia ostanut - käytiin kyllä kamun kanssa yhtenä iltana jo katsomassa puutarhalla. Ei vielä ole kiire hankkia. Amppelitomaatin ajattelin ostaa tänäkin vuonna - viime vuonna se ainakin kasvoi täällä hyvin - välillä tällä parvekkeella onkin olo melkein kuin kasvihuoneessa. 

Tänään muuten olisi hääpäivä jos vielä olisin naimisissa. Siitä on 29 vuotta.  Oli erittäin lämmin päivä. Muistelen sitä päivää  lämmöllä vaikkei liitto sitten kestänytkään. Ilman exää, ei olis noita kahta lastakaan. Odotin silloin ensimmäistä -  suunniteltu ja odotettu lapsi <3

Parvekkeella

Suomen sää  - pari päivää sitten oli vielä tosi viileää. Tänään aurinko paistaa ja jollain paikkakunnilla jo tehtaillaan lämpöennätyksiä. Mä istun parvekkeella kirjoittamassa tätä. Sauna on lämpiämässä. Olin kyllä ajatellut että lähtisin lenkille mutta töiden jälkeen väsytti sen verran, piti nokoset ottaa... 

Parvekkeella  klo 19.30

Huomisen jälkeen on Helatorstai ja päivä vapaata - jospa silloin pääsisi liikkeelle. Vaikka kätköilemään tai jollekin kuntopolulle. On vähän vähiin jäänyt viime aikoina. Tai sitten jos sais vaikka parvekkeen siivottua kesäkuntoon :). Sen näkee sitten... Ainakin suurin osa lyhdyistä korjattava kesäksi pois. Oli hyvä ostos tuo säilytyspenkki jonka sisälle saa ne säilöttyä, eivät pyöri nurkissa. Kukkia tilalle.

Tällä viikolla mulla on taas verenpaineen seurantaa, työterveyslekuri soittaa tiistaina. Koronarokotusajankin olen varannut sille päivälle töiden jälkeen - olisin saanut jo tälle viikolle mutta en viitti sekoittaa tätä verenpaineen seurantaa. Jos tulee vaikka oireita rokotuksesta.

Pariin iltaan en ole netissäkään viittinyt miittiryhmässä olla - hyvä välillä sitäkin rajoittaa. Tulee valvottua turhan myöhään eikä sitten välttämättä saa untakaan. Olen myös huomannut että mitä myöhempään iltaan mennään niin jutut muuttuu levottomammiksi eikä väärinkäsityksiltäkään aina vältytä. En tarkoita itseäni. Silloin jos meno yltyy .  lähinnä kuuntelen tai poistun paikalta. Mie käyn siellä mielenvirkistykseksi enkä mieltäni pahoittamassa. Toki vakavistakin asioista voidaan jutella mutta asiallisesti ja toisen mielipidettä kunnioittaen. Ei jaksa mitään draamaa.

No joo tää oli vaan tämmöinen välipostaus - et elossa ollaan. Vaikken kovin aktiivinen ole ollut viime aikoina - tai onhan mulla aina jotain projektia menossa, mutta tämän hetkisestä en kerro - ennen kuin se on valmis. Mukavaa kevättä ja kesän odotusta - kesälomaa vietän vasta heinäkuussa viikon ja elokuussa loput. Mutta kesästä aion nauttia - ja kohta menen saunaan - pitää vaan toi verenpaine mitata ensin.

Hiljaiseloa mutta silti

... aika kuluu vauhdilla. Ei oikeastaan paljon mainittavaa tapahdukaan, mitään uutta ei ainakaa. Kotosalla edelleen etätyöskentelen. Tänään tuli tieto, että meiän kesäsijainen aloittaa vajaan kuukauden päästä työt. Pomo perehdyttää pk-seudulla ja yksi työkavereista toimistolla.  Saa nähdä nähdäänkö /tavataanko häntä ollenkaan - vaihtelun vuoksi kesäpoika. 

Sovittiin tänään sisarusten kanssa tapaavamme kotokotona äitienpäiväviikonloppuna lauantaina - pitäis vähän keskustella mitä me sen talon ja tontin kanssa tehdään. Kenelläkään meistä ei oikeastaan ole varaa sitä pitääkään. On siinä kiinteitä kulujakin, joita pitää maksella kuten sähkö, öljy, kiinteistövero... pitäisi rempatakin tai purkaa... Tähän asti on vielä pärjätty isän tilille jääneillä rahoilla. Isän kuolemasta muuten tuli viime viikolla kaksi vuotta. 

Jokelan myllyllä (Valkeala)

Viime viikonloppuna molemmat tytöt samaan aikaan  - tai Monikahan on yötä. Käy nykyisin noin kolmen viikon välein, Iina suunnilleen kerran viikossa saunomassa ja pyykkiä pesemässä. Onhan nekin mielenvirkistystä. Käytiin lauantaina kahvilassakin ja nauttimassa koskenkuohuista. Sen verran ulkoilua vaikkei oikein sää suosinut.

Edellisenä viikonloppuna vietin aikaa vaihteeksi kaverimiehen luona, saunottiin ja tehtiin lämppäreitä (siis ollaan vain ystäviä),  mökillään käytiin makkaraa paistamassa ja pikkasen puuhommeleita. Klapeja siirrettiin pinoon katoksen alle. Sattui todella mukava sää olemaan koko viikonlopun. Sittenhän se sää taas muuttui.

Mielenvirkistykseksi välillä ystävän kanssa nähdään maskitreffeillä - siis hoidetaan siinä samalla kauppareissut - ja kuulumiset vaihdellaan - vaikka me viestitellään tai jutellaan puhelimessakin päivittäin. Työkavereiden kanssa vaan Teams-keskustellaan viesteillä - harvoin videokeskusteluina. Netissä keskusten yhdessä ryhmässä - yhdistävänä tekijänä meillä on sinkkuus - on vähän sellaista vertaistukea. Ei mikään deittailuryhmä vaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä eri puolelta Suomea. Seuraa iltoihin - joskus myöhäiseen yöhönkin. 

Vaikka nää päivät soljuu aika lailla samalla lailla niin en mä oikeastaan aivan ryytynyt ole - ehkä olen jollain lailla tottunut tähän. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen eläin ;). Mutta välillä voi vähän purnata.

2010-luku - miten se menikään

Hieman ajattelin käydä läpi lyhyesti viime vuosikymmenen tapahtumia omassa elämässäni, joka päällimmäisenä ehkä näyttäytyy enemmmän menetysten vuosikymmenenä mutta katsotaan, eiköhän sieltä positiivisiakin asioita löydy :) Vanhasta blogistani selailen...

2010
Vuosi alkoi seurusteluntapaisen päättymiseen. Oli yritetty lämmitellä vanhaa suhdetta (n. 25 vuoden takaa, ongelmat oli paljolti samat kuin silloin). Menetin myös isoäitini (joka olisi samana vuonna täyttänyt 94v), tosin hän oli jo muutaman vuoden ollut vuodepotilaana (Alzheimer), mutta kaipaus jäi silti (edellisyksynä menehtyi myös tyttöjen ukki eli ex-appi), haikea olo, yhden aikakauden loppu

Keväällä tapasin itseäni muutamaa vuotta nuoremman miehen, joka sitten oli elämässäni enemmän tai vähemmän seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Ei me mitenkään sitoutuneita oltu mutta vietettiin aikaa yhdessä. Käytiin mm Pietarissa muutaman yön reissulla, hän auttoi muutossa, juteltiin iltaisin puhelimessa jossei sattunut mun luona olemaan, korjaili mun autoa ... oli siis arjessa mukana

Kesällä ostin asunnon, suuri päätös yksinmaksavalle. Mutta ajattelin et samalla tai siihen aikaan jopa pienemmällä summalla - maksan asuntolainaa (enkä ole katunut). Tiesin myös että jos en sitä silloin tee niin en teekään... Heinäkuun lopussa muutettiin. Tytöt saivat myös omat huoneet, itselleni tein sopen olohuoneeseen.

Loppuvuodesta huolestutti äidin terveydentila - omakin keho oireili, epäiltiin sarkoidoosia... vuoden aikana olin ollut useasti kipeänä (mahatautia, keuhkoputkentulehdusta...) - joko sitä ei ollut tai parani sitten itsestään. 

2011
Alkuvuosi meni toipuessa "sarkoidoosista", ei mitään ihmeellista, normaaliarkea tyttöjen kaa ja olihan mulla siihen aikaan miesystäväkin ( näin jälkikäteen katsoen oli kyllä aika lailla tukena arjen ympyröissä jossei muuten niin sai jutella toisen aikuisen kanssa, nähtiin noin kerran viikossa, yleensä tuli yöksi, tuli tyttöjenkin kanssa toimeen), töissä muutoksia... yt:tkin oli, mutta lähinnä tais työt lisääntyä. Monika aloitti syksyllä lukion, elämänvaiheen muutos sekin. 

Heinäkuussa maailma kääntyi ylösalaisin. Äiti kuoli leikkauksen jälkeiseen sydänkohtaukseen, oli tippunut tuolilta muutama päivä aiemmin - ja lonkka leikattiin. Leikkaus onnistui mutta sydän ei sitten kestänyt. Loppuvuosi meillä sopeutumista tilanteeseen ja isää tukien. 

2012

Äidin kuoleman jälkeen usein isän/vaarin luona vietettiin aikaa. Hänellä rupes sydän reistailemaan - ja loppuvuodesta tehtiin neljän suonen ohitusleikkaus Meilahdessa - jouluksi pääsi kotiin. Siinä oli kaikenmoista ongelmaa, mm jalan haava (josta otettiin suoni ohitukseen) tulehtui yms.

Muuten oma elämä meni aika lailla normisti. Nuorempikin täytti 18v ja vietti syntymäpäivänsä Turkissa partioreissulla. Iina kävi kesällä festareilla vapaaehtoishommissa. Käväistiin Tukholmassa talvilomalla. Ei mulla varaa pidemmille reissuille. 

Yhden ihmisen palkkatulot ei pitkälle riitä... No onneksi kirjastossa oli paljon kirjailija ym vierailijoita Halpaa huvia - vaatii vain paikalle saapumisen. Lisäksi olin mukana yhdistystoiminnassa - aika paljon menoa sen puitteissa (vuodesta 2000 lähtien vuoteen 2013), kokouksia, muiden yhdistysten kanssa tapaamisia, retkiä...

Ihmissuhde päättyi joskus kesän kieppeillä, hiljakseen hiipui. Ei varnaan aiheuttanut suuria tunteita kummallekaan.

2013
Sain tarpeekseni yhdistystoiminnasta  eli jättäydyin pois - olin ollut kyseisessä yhdistyksessä kun oli vain yhden erityisryhmän ja - alueen yhdistys, mukana muutoksissa kun se laajeni isommalle alueelle ja useaa erityisryhmää koskevaksi. -  mutta aikansa kutakin. 

Monikalla oli vanhojentanssit. Veljen vaimo oli tehnyt puvun ja pikkupussukan, minä korut - kampaajalla kävi. Iina valmistui keväällä suunnitteluassistentiksi - vaikkei niitä hommia olekaan tehnytkään  - uskon että kaikesta opiskelusta on jotain hyötyä.

2014

Iina muutti kotoa pois yli kahdensadan kilometrin päähän (lähes neljäksi vuodeksi) opiskelemaan kudonnan artesaaniksi. Ensimmäinen pesästä pois. Monikan kanssa jäätiin kahdestaan - ja minäkin pääsin olkkarista makuuhuoneeseen,  Monikasta tuli kevaän ylioppilas. 

Itse tutustuin yhden fb-ryhmän kautta P-Karjalaiseen mieheen. Hänen kanssaan sitten etäsuhteiltiin parisen vuotta. Hänen myötään sain uuden harrastuksen, geokätköilun (ja se on jäänyt edelleen vaikka mies ei olekaan kuvioissa mukana) ja Pohjois-Karjalakin tuli tutuksi, vaeltamaankin pääsi, Tallinnan reissuja tehtiin ja vierailtiin puolin ja toisin. 

Isälläni oli ollut ongelmia jalan kanssa pitkin syksyä. Ennen joulua jouduttiin amputoimaan jalka polven alapuolelta henkeäsäästävänä toimenpiteenä 

2015

Isä joutui alkuvuodesta sairaalaan verenmyrkytyksen vuoksi, sai monielinvaurion, oli teholla nukutettunakin viikon. Mutta ihmeellisesti taas selvisi vaikka pelättiin pahinta - lääkärikin antoi elvytyskiellon. Viisi viikkoa keskussairaalasssa ja sitten taas omaan sairaalaan toipumaan, välillä uudestaan keskussairalaan teholle ja osastolle, dialyysi turvotuksen takia...  Minun aamuni alkoivat ennen töihinlähtöä osastolle vointia kysellen... maaliskuussa pääsi taas oman kaupungin sairalaan toipumaan ... huhtikuussa kotiin jalkaproteesin ja pyörätuolin kanssa. Pystyi vielä autoaankin ajamaan.

Monika muutti tammikuussa kotoa Lahteen opiskelemaan lähihoitajaksi. Pian tapasi tulevan avomiehensä - ja syksyllä muuttivat virallisesti yhteen.... Iinakin oli löytänyt seurustelukumppanin.

2016

Lopetin etäsuhteeni alkuvuodesta, jotenkin tuntui ettei kaikelle riitä aikaa... muuten elämä jatkui ennallaan: isän luona viikonloppuisin, välillä tyttöjä moikkamassa. 

2017

Taas yhdistystoimintaan mukaan  - tällä kertaa ammattiliiton paikallisyhdistyksen hallitukseen, jonka  tiimoilta pääsi kaikenlaisiin tapahtumiin mukaan. Arkea vietin aika paljon miespuolisen ystävän seurassa noin puolisentoista vuotta kunnes hän siirtyi muualle töihin kesällä -18.

Isä sairastui paksusuolen syöpään, joka saatiin leikkauksella pois - eli taas sairaalahoitoa. Kun oli kotona, edelleen kävin viikottain. Iina muutti loppuvuodesta takaisin, hetkeksi mun luo

Oma terveyskin hieman alkoi mietityttää kesän jälkeen, toisessa lonkassa todettiin lievää nivelrikkoa . 

2018

Iina sai mukavan asunnon vuokrattua läheltä keskustaa. Meiän taloyhtiössä vaihdettiin ikkunat ja parvekkeiden ovet keväällä. Isältä amputoitiin toinenkin jalka toukokuussa, kesällä myös pari sormea, heinäkuussa pääsi kotiin pyörätuolin kanssa proteesia odottelemaan. Jouluna isä joutui intervallihoitoon ensimmäisen kerran - ei silloin tiennyt että on lopun alkua... 

2019

Isällä todettiin vaskulaarinen dementia, joka etenikin vauhdilla, tammi-helmikuun vaihteessa osastohoitoon josta ei enää palannut kotiin. Hän kuoli kiirastorstaina. 

Lonkan nivelrikkoni eteni niin ettei muuta vaihtoehtoa kuin tekonivel. Verenpaineenkin kanssa ongelmia syksylllä ja sydämessä jotain häikkää joten en päässyt vielä leikkaukseen joulukuussa vaan sydänlääkärin vastaanotolle.

2020

ja näin sitten saavuttiin 2020-luvulle, joka meille jokaiselle ollut varmaan melko vaikea vuosi. Itselleni yleisen tilanteen lisäksi tehtiin tammikuussa sydämeen yhteen suoneen (95% tukossa paikallisesti) pallolaajennus , joka sitten siirsi tekonivelleikkauksen elokuulle - muttei siitä sen enempää, toipumista tapahtunut. Elämä tällä hetkellä paljolti kotosalla, etätöissä ja muutenkin aika lailla itsekseni. Elämä jatkuu...