Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 

Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 

Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.

Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 

Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 

Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 

Loman jälkeen

Viikko töitä taas takana - muutama päivä meni totutellessa taas työmoodiin - olihan sitä muutaman viikon nukkunut aamuisin pidempään. Nyt ajattelin vähän käydä läpi mitä lomalla tulikaan tehtyä. Oikeastaan heti ensimmäiseksi kerron ettei minulla luultavasti ole vuosiin ollut lomaa jolloin ei tarvitse ajatella kuin itseään - ja tänä vuonna ei tarvinnut miettiä terveyttäkään (viime vuonna loma meni syksyn leikkausta odotellessa - vaikka kyllähän minä silloinkin yritin nauttia vapaajasta)Luppopäiviäkin oli. 

Ensinnäkin sain Monikan häälahjan kehystettyä ja vietyä hänelle. Ystävän kanssa käytiin heidän  luonaan Heinolassa, käytiin lounaalla ja juotiin vielä kahvit vävyn kanssa ennen kotiin lähtöä. Vein nimittäin taulun kehystettäväksi edellisenä päivänä, kehystäjä sanoi että viimeistään viikon päästä on valmis ja tulee tekstiviesti - kun pääsin kotia, tuli viesti että taulunne on valmiina. Hän sanoi että päätti tehdä sen heti kun olin maininnut lähteväni seuraavana päivänä tytön luona. Mukavasti tehty :) 

Tähdenlentojakin yritettiin ystävän kanssa nähdä. Mentiin yöllä järven rannalle tiirailemaan. Tosin ei jaksettu olla ehkä tarpeeksi pitkään mutta muutama nähtiin k.uitenkin. Lomalla jaksoi vähän valvoakin keskellä viikkoa.

Kätköilemään en ehtinyt kuin yhden kerran. Kävin yhden lähikätkön etsimässä ja samalla katsomassa miten mielimaisemani muuttuu. Tuolla kilometrin päässä on lampi jonka ympäri meni pitkospuut, siinä sai pikkasen vaellustunnelmaa kun sitä kaipasi. Nyt siitä tehdään esteettömämpi ja polut on leveämpiä (tais olla 1,3 m). En välttämättä itse pidä siitä mutta on sitten useamman ihmisen tavoitettavissa. Minä siirryn ehkä sitten noihin lähimetsiin.

Tehosterokotteenkin kävin hakemassa. Ei tullut oireita kuin niitä tavallisia eli vähän käsi kipeä. Mustelma pistoskohdassa kesti kyllä pari viikkoa.

Täällä oli tehty Lottakanttiini muutamaksi viikoksi 100-vuotiaan Lotta Svärd-säätiön kunniaksi. Siihen käytiin tutustumassa. En oikeastaan ollut edes tietoinen, että mummu oli ollut viestilotta. Löysin hänen tietonsa (ja parin muun sukulaisen) lottamatrikkelista. Juttelin asiasta tätini kanssa ja hän kertoi kuinka mummu ja sisarensa keskustelivat lotta-ajoista keskenään - ja hän vähän ikäänkuin huomaamattomana kuunteli.

Yksi lauantai meni Repovedellä. Veneellä Mustalammen näkötornin lähellä olevalle kodalle, jossa meille oli tarjolla kanakeittoa ja halukkaat voivat saunoa telttasaunassa. Käytiin myös näkötornilla jonne oli tarpeeksi rankka kiipeäminen. Osan aikaa satoi mutta sekään ei haitannut. En ollut moneen vuoteen käynyt - viimeksi taisin käydä nelisen vuotta sitten tytön kanssa, jolloin mun jalka jo vähän oireili mutta en tiennyt vielä että se olisi nivelrikkoa. .

Yhtenä iltana siivottiin Iinan kanssa varasto. Hän tuli pesemään pyykkiään. Käytiin varastosta etsimässä hänelle wokkipannu, jonka olin luvannut. Keksinkin sitten, että siivotaan samantien koko varasto.  Pari tuntia siinä meni - varaston siivouksessa. Sitten olikin mukava mennä saunaan.

Taloyhtiössä oli siivoustalkoot lauantaina ja veivät kaatopaikalle turhat tavarat. Sen jälkeen nautittiin virvokkeita ja grillattiin. Siihen en valitettavasti ehtinyt jäämään. Osallistuin yhteen sukututkimustapahtumaan. Pari luentoa: Tiina Miettinen kertoi Hämeenkylän kartanon piioista 1799-1801 ja Juha Vuorela sukututkimuksesta harrastuksena. Liityin muuten tässä yhtenä päivänä paikalliseen sukututkimusyhdistykseen.

Sukututkimustakin tein muutamana päivänä. Se vie todella mennessään. Pidän siitä kun löytää jonkun tiedon ja tavallaan taas yksi palanen loksahtaa paikoilleen. Loman aikana tutkin mummuni (isänäiti, tuo lottanakin toiminut) isoäidin elämänvaiheita sekä pappani (äidinisä) isoäidin vaiheita. Yllättävän paljon sitä saa tietoa kirkonkirjoja tutkimalla. Tavallaan ne ihmiset saavat lihaa ympärilleen... 

Kävin myös taas siistimässä pensaan kotitalon edessä. Keräsin omenoita joista sitten kotona tein piirakan ja keitin hieman omenahilloa pakkaseen. Veljen luona käväisin myös ja haudoilla kattomassa missä kunnossa kukat ovat. 

Tässä siis lyhykäisyydessään kolmen viikon loma. Nyt jo syksy tulossa. Huomenna menen siskon kanssa vähän raivaamaan tavaroita. Homma, joka on pitänyt tehdä muttei sillä edelleenkään mikään tulipalokiire ole. Vähän kerrassaaan, luopumista...

Monika hakee huomenna miehensä kanssa koiranpennun kotiin <3

Ensi viikolla olis tarkoitus jatkaan kirjallisuusterapiaharrastusta - tän syksyn aiheena on Itsemyötätunto Ronnie Grandellin kirjan mukaan (kirjaston tietokirjalukupiirissä). Tiedossa on myös yhdistystoimintaa, ehkä kirjaston kirjailijailta tai sitten sukututkimusyhdistyksen etäluento siirtolaisuudesta (mutta sen voi katsoa kyllä tallenteena myöhemminkin). Seuraavana viikonloppuna luultavasti pääsen tutustumaan uuteen perheenjäseneen, koiranpentuun

Loman tarpeessa

Pidin sen yhden viikon aiemmin  - ehkä olisikin pitänyt olla toisin päin eli kolme viikkoa ensin ja yksi viikko myöhemmin :) No ehkä ensi vuonna toisin päin, mutta joka tapauksessa: loma on vielä edessä päin.

Olen lukenut viime aikoina Eeva Kolun kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt. Lainasin kirjastosta ja huomaan ettei kuukausi riitä sen lukemiseen - kunnolla siis. Olen ajatellut jos ostaisin itselleni - nimittäin mulla on joululahjaksi saatu kirjakaupan lahjakortti käyttämättä. Vaikka olenkin itse reilusti yli kolmikymppinen - löydän tuosta yhtymäkohtia omaankin elämääni. 

Mutta nyt on siirryttävä tuonne työpöydän ääreen ja hoidettava tämä päivä - mukavaa tiistaita

Pantoum runoilua

 Muistin taas vaihteeksi pantoum kaavan:

1234-2546-5768-7381

4 säettä

8 lausetta (tai sanaa)

16 riviä neljän rivin säkeinä

- ja kokeilin kirjoittaa jonkinlaisen rakkausrunon  - tai en mä tiedä mikä se on

Kerro minulle

mitä haluat

milloin haluat

tulen luoksesi

Mitä haluat

kysymättä 

tulen luoksesi 

jos haluat

Kysymättä 

turhia miettimättä

jos haluat 

koska haluan

Turhia miettimättä 

milloin haluat

koska haluan

kerro minulle

Savonlinnareissu 10.-11.7 (Parikkala ja Savonlinna) kuvina

 

yksin ollessa iltasella

 kerkeää ajattelemaan...

Häälahjani tyttärelle, kehystämistä vailla

Mikä vikana kun en löydä lähelleni ketään? Ihmistä joka haluisi olla nimenomaan minun kanssani ja haluisi järjestää sille aikaa. En tarkoita 24/7 suhdetta - mutta tapaamisia silloin kun on aikaa ja halua. Enkä halua asua jatkuvasti toisen kanssa, omat asunnot kummallakin voisi olla hyvä juttu. Viikollakin. Siis yksinkertaisesti haluan ihmisen joka haluaa järjestää sitä aikaa - sillä sehän onnistuu jos halua on... 

Kaverin kanssa tänään mietittiin asiaa puhelimessa. Tultiin siihen tulokseen, että ollaan ehkä niin "vahvoja" naisia ettei me tarvita miestä pitämään meistä huolta - ja miehetkin tietää sen.  Eli on "helppo" jättää kun tietää, että kyllä se pärjää - ja yleensä mies menee sen naisen luo joka osaa vaatia - ja ehkä näyttää sen että tarvitsee... Mä en ole koskaan osannut vaatia vaan pikemminkin annan mennä - ei mun kanssa tartte väkisin olla. 

Haluisin miehen joka tajuaa että tarvitsen vapautta - ainakin henkisesti - eli siimaa pitää antaa mutta ei pidä antaa lähteä kokonaan. Tarvitsen tunteen että voin lähteä, silloin mun ei tarvitse. Se on kuin autonkin kanssa. Pitää olla auto, että voi lähteä halutessaan. Sit ei välttämättä tarttekaan ;) No joo - oli vähän ontuva vertaus - mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

En mä tarkoita että minut olisi nyt jätetty. Vaikea jättää kunnei sellaista suhdetta ole ollut aikoihin. On vaan "ystävä" jonka kanssa vietetään aikaa kun kummallakaan ei ole parempaa. No yleensä se on hän, jolle sitä parempaa tekemistä välillä tulee... on ehkä vähän spontaanimpi kuin minä, elää enemmän tunteella. Olen vaan tässä  analysoinut asioita ja miettinyt elämääni. Ei se tarkoita sitä etten tarvitsisi toista mutta pärjään ilmankin. Viime aikoina tosin olen olen kaivannut kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se on tämä aika... kun muutenkin on jatkuvasti yksin kotosalla - työtkin tekee yksin. Kaipaan tanssimistakin - vaikken olekaan siinä hyvä - siinä pääsee kuitenkin toisen lähelle. Mutta - on se vähän huono korvike, myönnän

Oikeastaan vähän pelkään tulevaa. Kun ehkä palataan jollain lailla entiseen - tai tuskin aivan. Mutta osaanko mä enää mennä. Jos jumitun tänne kotiin? Uskallanko enää "antautua" tunteen vietäväksi?

Hellettä riittää

 
Mun loman aloitukseksi käytiin kaverin kanssa ajelulla perjantaina. Tosin tavallaan aloitettiin se  jo torstaina,  käytiin oopperaleivät syömässä - kasari on tulossa takaisin kuten sisareni sanoi. Yhden kätkönkin siinä samalla kävin hakemassa. Pientä jännitystäkin siinä  - nimittäin kyseisellä paikalla mennään joen rantaan pitkiä portaita alas - minä olin jo alhaalla kun kaveri tuli puolvälissä - yhtä äkkiä alkoi kuulua kovaa rytinää - ja siinä me katottiin kun puu kaatui - en tiedä mikä sen aiheutti, ei ollut tuulistakaan.

Siis perjantaina ajelua  -nautittiin kauniista maisemista. Terassit eivät houkutelleet. Tälläkin alueella on hienan nuo tartunnat lisääntyneet. Jutetiin "ötökkämiehen" kanssa - perhosista. Jännä kohtaaminen sekin :) 

Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla. Maanantaina auton käytin ilmastointihuollossa ja öljynvaihdossa.  Mukavampi lähteä reissuun kun tietää et ilmastointi on kunnossa - ilmansuodatin oli kuulemma todellakin "loppu". En ole ole löytänyt auton huoltokirjasta tietoa koska mahdollisesti on ilmastointi huollettu, öljynvaihdosta oli maininta - no en mä sillä hirmu paljon ole itse ajellutkaan kun ei töihinkään ole tarttenut kulkea - vielä ollaan etätöissä kotosalla

Tänään käytiin siskon kanssa kotipuolessa. Haudalla käytiin  -  äidin kuolemasta tuli tänään kymmenen vuotta. Meille tämä Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä - on myös kaipauksen päivä. 

Kotimatkalla poikettiin Piika ja Renki -kahvilassa sekä Mustilan viinipuodissa. 

Loppupäivän olen yrittänyt selviytyä tästä helteestä. Ilman tuuletinta olisi aika toivotonta. Elokuvia olen toljotellut kun ei muuta jaksa