Onpas tässä alkuvuosi vierähtänyt...

Asiat alkavat lutviutua, tyttö muutti Lahteen - vielä on asioita selvityksessä entisen miesystävän tiimoilta - oikeudenkäyntiä odotellessa. Tytär on kuitenkin löytänyt rinnalleen uuden - luotettavan ja mukavan -  kumppanin

Nyt molemmat asuvat Päijät-Hämeessä - ja minä jäin Kymenlaaksoon. No eipä heiän luokseen ylivoimaisen pitkä matka ole...  Mun elämä aika lailla ennallaan. Ei mitään suuria muutoksia. Itsekeni asustan ja harrastan mitä huvittaa. Ehkä eniten tulee sukututkimusta tehtyä... 

Sukututkimuksesta sen verran, että aloin itselleni kirjoittaa asioita vihdoinkin muistiin - käsin vihkoon. Se on kuitenkin aika luonteva tapa minulle - käsinkirjoitus. On mulla materiaalia netissä ja koneellakin mutta jotenkin kiva saada ne jotenkin konkreettisesti jonkinlaiseen kronologiseen järjestykseen - vaikka myönnäkin välillä hyppeleväni muualle :) 

Käväisin Tukholmassa tossa kuun alussa - oli yhdistysaktiivien risteily. Mukava nähdä ihmisiä ympäri Suomea. Useimmiten ollaan vaan oman alueen jutuissa, kivoja nekin. Pääsiäisenä käväisin miespuolisen ystäväni kanssa 22h risteilyllä (ja heinäkuussa ollaan taas menossa).  

Olavinlinnassa käytiin yhdistysporukan kanssa Viikinkimysteeriä ratkomassa ja nauttimassa  kolmen ruokalajin illallista Helmikuussa. Maaliskuussa oltiin työpaikan järjestämässä illassa. Stand up'a on käyty katsomassa (yhdistysjuttuja sekin). 

Huhtikuussa meillä oli oikein kulttuuriviikonloppu: kävin nuoremman tytön kanssa ensin perjantaina kuuntelemassa Maria Lundia ja sit lauantaina oli vuorossa Cabaret Kouvolan teatterissa tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa - mukavia juttuja ollut

Kerran kuussa on ollut kirjallisuusterapeuttinen tietokirjalukupiiri, samoin sukututkimusiltoja. 

Viime viikonloppuna yhdistettiin Tuusulan museokierros pienen tytön synttäreille menoon (sopi aikatauluun kun synttärit oli iltapäivällä). Käytiin Lottamuseossa - siellä ruokailtiin (Koskenlaskija- ahvenkeittoa, monenlaista salaattia ja hyvää leipää. Käväistiin myös Erkkolassa, Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä Halosenniemessä. Sitten juhlimaan 

Ehkä pikkasen tuoksuttiin tervalta - kuolinmökin katto oli tervattu pari tuntia aiemmin, tarttui vaatteisiin ja hiuksiinkin

No juhlittiin ja ajeltiin sitten pikkuteitä Myrskylän ja Artjärven kautta kotiin. Sunnuntaina sitten kävin tytön "heittämässä" kotiinsa Heinolaan

Tällä viikolla myös mukavia kohtaamisia. Töissä kävi pääkonttorilta väkeä - mukava heitäkin nähdä. Keskiviikkona ystävän kanssa käytiin kuuntelemassa Marja Korhosta "Elämä on nyt". Hän on todella ainutlaatuinen persoona. Kokemuksistaan huolimatta katsoo elämää posiviisin silmin

Mutta nyt on aika siirtyä unten maille - vielä huominen, sit on viikonloppu. 

Vuoden viimeinen päivä

Alkaa tulla tavaksi tämä yksin uuden vuoden vastaanottaminen - tämä taitaa olla kolmas uudenvuoden aatto itsekseni.  Tytön vein just uutta vuotta vastaanottamaan uuden ystävän luokse ( tai mikä lie). Saunan napsautin päälle ja ehkä siirryn loppuillaksi sukututkimuksen kimppuun - taustalta kuuluu ulkoa rakettien äänet...

Vuosi on ollut toisaalta vaiherikas ja toisaalta aika rankkakin - henkisesti lähinnä. Tyttäreni joutui kokemaan asioita joita en olisi hänen koskaan kokevan. Onneksi pääsi eroon siitä suhteesta - kesti vain puolisen vuotta mutta vaikutus kestää pidempään. 

No tänään ei oikein tekstinkirjoittelu suju. Taidan siirtyä sukututkimuksen pariin ainakin hetkeksi. Eipä muuta kuin hyviä viimeisiä vuoden hetkiä ja onnea tulevalle vuodelle 2024

Mitäs sitä onkaan tapahtunut viime kuukausina

Välillä kyllä mietin miksi tänne kirjoitan...aikoinaan se oli vissiin jonkinlaista terapiaa  - aloitin v. 2005 (vuodatuksessa) - eipä tämä elämä paljon ole muuttunut niistä ajoista paitsi et nykyisin asun yksikseni, töissä käyn ja harrastelen mitä milloinkin

Loma on pidetty - olikin oikein mukava loma - reissuja oli lähiseuduille sekä vähän Suomen ulkopuolellekin... käväistiin pitkästä aikaa Tukholmassa kaverin kanssa, toisen kanssa päiväristeily Tallinnaan, kotimaassa risteiltiin Kotkan Haapasaareen. 

Turussakin kävin tädin luona muutaman päivän viettämässä (tuli aimo annos historiaa, tykkäsin...), Loviisassa vietin viikonlopun nuoruusmuistojen parissa, Heinolassa lapsen luona sekä Lappeenrannassa. Kesäteatteriinkin ennätetty ja näyttelyihin. Olikin vuosiin loma ettei tarvinnut ajatella kuin mitä itse haluaa.

Ikävämpiäkin asioita on ollut viime kuukausina mutta niihin mä en nyt puutu sen enempää - näyttää siltä että ne alkavat järjestyä - tavalla tai toisella. Syksy on tullut ja harrastukset taas alkaneet. 

Ensimmäinen kirjallisuusterapeuttisen tietokirjalukupiiirin kokoontuminenkin oli tällä viikolla. Ensi viikonloppu menee yhdistyksen perinteisessä suunnitteluseminaarissa mökkeilyn merkeissä ja seuraava Jyväskylässä - yhdistysjuttuja sekin. Vuoden toinen kehityskeskustelukin viikolla. Edelleen tehdään hybriditöitä mutta syyskuun alusta lähtien läsnäolopäivät lisääntyy. Oltava 3pv viikossa toimistolla - käsky tullut "ylempää". Olen kyllä tykännyt tästä nykyisestä eli 2pv toimistolla.

Tässä kuvia sattumanvaraisesti kesästäni sieltä sun täältä:

Löytöjä - itselle tärkeitä

Löysin papereistani äitini äidin puolen suvun sukututkimustietoja  - tätini oli niitä äidille lähettänyt. Olen varmaan niitäkin aiemminkin katsonut mutta innostuin sitten etsimään tiedon myös internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämä tätini lähettämä oli saatu sukututkimusseuran kautta, joten sieltä lähdin etsimään... 

Löytyihän sieltä sähköisenä opus: Uusi sukukirja II, josta löytyi kokonainen luku Annalan suvusta (Kuhmalahden Vehkapuntarin Annalan suku). No tavoilleni uskollisena tulostin koko nipun - mukavampi paperista lukea. Tätini lähettämässä oli yhteenveto - tästä löytyy sitten laajemmat tiedot - kunhan ehdin niihin paneutumaan.

sumuinen perjantaiaamu

Tänään lähdössä firman juhliin - ja kohta haettava Monika assalta. Tulee yöksi tänne. Heillä on serkustapaaminen tällä samalla kadulla. Huomenna hän taas säntää Lahteen kaveritapaamiseen - ja illalla kotiin. Tällä kertaa näin.

Kevät tuo aina kaikenmoisia menoja. Ensi viikolla pari kokousta sekä kirjallisuusterapeuttinen ryhmä. Iina tulee pyykille tiistaina. 

Tällä hetkellä näyttää siltä että seuraavana viikonloppuna saisi kerätä voimia pääsiäisviikkoon. Sitten mulla onkin lomaa pääsiäisen jälkeinen viikko. Pääsiäisen vietän miespuolisen kaverin kanssa Tallinnassa (niin mehän ei seurustella, vietetään vain aikaa yhdessä ajoittain) 

Tänä keväänä oli taasen työterveysasioissa lakisääteiset tapaamiset - ensin työterveyshoitaja - hän sitten laittoi lekurille, syynä pitkäaikaissokerin nousu, lonkan kipu yms

Kävin sitten työterveyslääkärillä. Olin mitannut verenpaineen viikon ajalta. Aamuverenpaine varsinkin vaatii seuraamista - lisättiin yhden lääkkeen pitoisuutta. 

Sokerirasitukseen sokerin takia (sekin näyttää korkeampia arvoja, en vielä olis kyl valmis lääkkeeseen, jospa saisin vielä kokeilla muuta), pyysin myös D-vitamiinimittauksen (oli ok). Lekuri tutki sitten lonkkaa ja selkää - sanoi että mulla on lievä s-skolioosi, joka suoristuu taivutettaessa. Kysyi et lenkkeilenkö ja jumppaanko säännöllisesti, no en - siihen sanoi et taivut kuitenkin aika hyvin...No laittoi sitten Lonkan ja lannerangan rtg-kuvauksiin.

Samana päivänä kun tehtiin sokerirasituskoe, niin myös kuvat. Lausunnot on tulleet sovellukseen. Mikäli mä niistä ymmärsin, niin oikean lonkan nivelrikko ei vielä paha mutta Lannerangan löydökset: L5 lyysi ja olisteesi. Presakraalivälin madaltuma ja juuriaukkojen kaventumat. Tekstissä mainittiin vielä muutakin mm. 8mm siirtymä. No maanantaina lekurin soittoaika - katotaan mitä tästä seuraa. Varmaan ainakin fyssarille (sinne mulla on jo kyl työterv.hoitajan lähetteet, samoin kuin ravintoterapeutin - en vaan ole vielä aikoja varannut)

Mut tänään - vietetään mukava ilta - ainakin uskon niin. Ihan mukava tavata firman porukkaa ympäri Suomen. Yleensä sitä vaan puhutaan puhelimessa tai viestitään sähköpostilla

Ens kuun jälkeen on jo huhtikuu ;)

Pitää hetki odotella, että auto lämpiää ( kauppaan lähdössä) - kävin just putsaamassa lumet auton päältä - olikin kertynyt, mutta onneksi kevyttä pakkaslunta. Mulla on vapaapäivä  - pitää vähän liukumia vähennellä

Mitähän tässä olis tapahtunut  tänä vuonna - ei mitään erikoista tosin yhden viikon pidin lomaa ja käytiin yhtenä päivänä tytön kanssa museokierroksella Helsingissä - pääkohteena Amos Rex (johon oltiin ostettu liput netin kautta, kummallakin on museokortti, ei tarvinnut jonotella ulkona).  Hiljainen paraati -näyttely oli tosiaan kaiken hehkutuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kertomaan - se pitää kokea - äänimaisemineen. Näyttelystä on kirjanen, jossa kerrotaan teoksista tarkemmin 

Kerettiin me ennen sitä käväisemään pikaisesti Kiasmassa (museokortti on hyvä juttu, ei tarvitse ajatella lippujen hintoja tai aikaa miten kauan siellä viettää) kun aikaa syömisen jälkeen jäi - käytiin lounaalla Kiilassa. Kiasman kierros oli lähinnä nopea kierros, ajatuksena et mitähän täältä löytyy - kun ei ole pitkään aikaan siellä tullut käytyä

Aamos Rexin jälkeen meillä oli vielä reilusti aikaa,  joten ehdimme kansallismuseoonkin - siellä kiinnostuksen kohteena Akseli Gallen-Kallelan näyttely. Muutakin toki kerettiin kattoa mutta täytyy myöntää et alkoi jo kroppa hyytyä... eikä aivotkaan enää ottaneet näkemäänsä vastaan ;) -  jalat oli aika muussina illalla kun kotiin pääsi. Mutta kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. Vielä kahvit ja sitten junalla kotiin.

__________________________________________________________

Viime viikolla kävin työterveydenhoitajalla, kutsutaan kolmen vuoden välein. Labratuloksia iso määrä, tais olla 16 kpl. Suurin osa ihan ok, mm. hb 148, kolesterolit 3,1 ym, lievästi sokerit koholla ja trombosyytit (jotka olleet aina lievästi koholla kun vanhoja labroja kattelin. No kuukauden päästä lekurille. Tarkoitus olisi tarkastella verenpainelääkitystä (alapaine ei ihan halutussa), ehkä haluaa tota sokeriarvoa kontrolloida, itse haluaisin D-vitamiinin mittauksen ja sit juttelen tuosta toisesta lonkasta (on alkanut oireilemaan). Mutta niistä sitten ehkä myöhemmin lisää... nyt syön lounaan ja sitten suuntaan kauppaan 

Tervemenoa vanha - tervetuloa uusi vuosi

Taas sitä ollaan tässä vaiheessa - miten se aika meneekään aina vaan nopeammin vuosi vuodelta ;) Uuden vuoden aattoa viettelen itsekseni kotosalla - niin taisin tehdä viime vuonnakin. Joulun sentään olin kaverilla - Iina ei välitä joulunvietosta ja Monika oli töissä (tuskin olisi tänne tullut vaikkei töissä olisikaan ollut - onhan hänellä oma perheensä - tosin olisi saattaneet käväistä). Mutta näihin tällaisiin jouluihin alkaa jo olla tottunut... 

Lapsena vietettiin isoja sukujouluja - tosin aatto vietettiin kotona oman perheen kesken, joulupyhät mummoloissa (kätevää kun molemmat mummolat oli samalla kylällä). Muisteltiin  nyt aattona tädin ja serkun kanssa mummolan Kirkonrotta -leikkiäkin. Käväisin nimittäin aattona tervehtimässä täällä asuviä tätejäni. Hetken heidän kanssaan vietin - mukava oli heitä ja serkkuja perheineen nähdä. Sieltä suuntasin hautuumaalle viemään kynttilän ennen kuin lähdin kaverin luo. Tänä jouluna en ajellut kotipuoleen ollenkaan - veli vei kynttilät vanhempien haudalle. 

Omien lasteni kanssa suurimman osan jouluista vietin mummolassa - myöhemmin mummon kuoleman jälkeen - vaarin seurana oltiin. Välillä isommalla kokoonpanolla, välillä vain minä tyttöjeni kanssa. Aattona siis. Joulupäivänä aika usein veljen luona ja tapanina siskon... Uutta vuottakin vietettiin vuosia siskon luona täällä kaupungissa. Mummu ja vaari sekä veli perheineen mukana - ilta päättyi kaupungin ilotulitukseen, jonka jälkeen kukin suuntasi kotiinsa.

Muistoista puheenollen - nuorena piti välttämättä päästä Tapaninpäivätansseihin naapurikylään (noin 12 km päähään). Jotenkin se kuului jouluun. Paljon on asioita, jotka ennen kuuluivat jouluun - nykyisin eivät oikeastaan ole vättämättömiä. Pääasia oikeastaan on rauhoittua ja levätäkin. En tiedä - alkaako ikä painaa vai mikä... 

Löysin mukavan runon netistä: 

Jotain
aina 
jää 
muistoksi
tai unohdettavaksi

sulka siipien havinasta
hiiren jäljet hangelle
kosketukseen kiivennyt käsi

On vuosi
viimeistä
vilkutusta 
vailla

             -HannaLind2014

Vuosi loppusuoralla

 

Oikeastaan ei mikään ole muuttunut - ainakaan itselläni . Hybriditöissä edelleen eli kaksi päivää oltava toimistolla viikossa. Olen kyl tykännyt tästä. 

Yksin asustelen edelleen eikä ole tällä hetkellä ketään kuvioissakaan tai en ole edes hakemassakaan. Karrikoidusti sanoen: Hyvät on varattuja ja huonoja en huoli :) 

Aika kuluu siis töiden ja harrastusten parissa (kirjallisuusterapiaryhmää, ammattiyhdistystä, sukututkimusta.. ja muutakin mitä mieleen tulee) ja tietenkin perhe on mukana kuvioissa. Tänä syksynä ollut yllättävän paljon viikonloppumenoja 

Lumi on saapunut - sitä alkais olla jo ihan tarpeeksi. Autoa päässyt putsaamaan. Mutta on ainakin hieman valoisampaa ulkona ja lapset nauttivat lumileikeistä.