nopeasti on

tämä vuosi kulunut... Viimeisiä päiviä mennään. Joulu on vietetty ja välipäivät töissä

Ei oikein tiedä mitä kirjoittaisikaan... pää sekaisin kuin Haminan kaupunki. Ei paljon tullut jouluna lepäiltyä. Aina menossa. Haettiin isä tänne kaupunkiin, aattoilta vietettiin siskolla ja isä meille yöksi Joulupäivänä veljen luokse ja isä samalla kotiin. Hänelle tämä joulu oli aika väsyttävä - ei oikein saanut meillä unta ja kai tuli syötyäkin hieman liikaa...

Aatto ei mennyt ihan putkeen - kun aamulla lähdin isää hakemaan. Ensin lähdin käymään hautuumaalla. Pakko oli jättää kynttilät sytyttämättä, tuuli tuiversi niin ettei sytyttäminen onnistunut joten päätin jättää homman joulupäivälle. Sitten isää auttamaan peseytymisessä, vesipumppu ei toiminut joten soittamaan veljelle. No tuli nopeasti ja saatiin pesu hoidettua. Sitten kaupunkiin, isä siskolle ja ite kotiin saunomaan...
No ilta meni mukavasti syöden ja jutellen - ja seuraillen kissojen touhua. Siskon perheeseen on noin reilu viikko sitten tullut kissanpentu toisen seuraksi (oli heillä kaksi mutta pienempi jouduttiin lopettamaan marraskuun lopulla munuaisten petettyä) - nämä siis siskontyttöjen kissoja. Eli taas saa kissanpentuterapiaa tarvittaessa :)

Muutakin on tapahtunut. Vanhempi tyttö muutti takaisin tänne, asuu nyt väliaikaisesti mun luona kunnes saa oman asunnon (tänään viimeksi tuli pontta asiaan, selvisi että mun tulot vaikuttaa hänen työmarkkinatukeensa). Onhan tässä sopeutumista puolin ja toisin - on ollut kuitenkin omillaan jo neljä vuotta.

Oma terveyskin hieman mietityttää.  Mulla on todettu nivelrikkoa toisessa lonkassa ja se vaikuttaa jo jonkin verran liikkumiseen - eikä istuakaan voi miten tahansa. Öisinkin särkee jonkiverran. Fyssarilla olen käynyt. Enemmän pitäis venytellä ja voimistaa selkä- ja vatsalihaksia. Hieman on väläytellyt että lekurin pakeille kohta taas, jos tämä laittaisi lähetteen ortopedille. Aika nopeasti on tämäkin ruvennut oireilemaan, viime keväänä huhtikuussa kiipesin vielä Tallinan Olevisten torniin ja kävin nuoremman tytön kanssa Repovedellä portaissa - kesällä jalka alkoi kipeytyä enemmän-  ja syksyllä menin vihdoinkin lekuriin - kuvattiin ja ultrattiin - oli siellä oireita. Katotaan miten akan käy...

Uuden vuoden suunnitelmana on (tällä hetkellä) se että olen kotona. Mutta suunnitelmat on tehty muutettaviksi - tarvittaessa

Lucian päivä

on myös vanhempieni vihkipäivä -64. Muistan kuinka isällä oli aikoinaan tapana ostaa mokkapapukarkkejä äidille - en tiedä mistä se tapa sai alkunsa. Nyt isällä on seitsemäs vuosi äidin jälkeen meneillään - edelleen suree, ehkei enää joka hetki - ja on hänellä ollut omissa asioissaankin näinä vuosina miettimistä; sydämen neljän suonen ohitus, jalan amputointi ja jotenkin siihen liittyen verenmyrkytys joka vei kuukausiksi sairaalan, viimeisinpänä paksusuolen syöpä joka leikattu - ainakin tähän mennessä onnistuneesti

Mun on ehkä vaikea jollain lailla ymmärtää sitä surua ja kaipuuta mitä isä tuntee - olivat lähes 47 vuotta yhdessä - illalla yhdessä nukkumaan ja aamulla ylös. 

Tänään mietin itseäni, oikeastaan en ole koskaan tottunut siihen että mulla olisi joku koko ajan vierellä, suurimman osan elämästäni olen elänyt ja nukkunut yksin, lomanikin vietän useimmiten omilla ehdoillani. En voi kuitenkaan kieltää että joskus kaipaisin...jotain -  toisaalta kukapa ei tarvitsisi hellyyttä ja tunnetta että toinen välittää... mutta elämä ei aina mee niin kuin tahtoisi tai olettaisi.
Suurimman osan ajasta olen kyllä tyytyväinen tähän elämääni - itsekseni. Mulla on ystäviä ja oma perhe - mitäpä sitä muuta ihminen tarttis...

Tässä pari kipaletta jotka kuvaavat niitä tunnelmia, kun se ei ihan riitä...

ennemmin pyytää kuin kysyä

Sun täytyy pikemminkin vaan pyytää, ku kysyy - tämä viime aikoina pyöriny mielessä nimen omaan Kaija Koon laulamana vaikka onkin Cheekin tekstiä. Mietin mikä on pyytämisen ja kysymisen ero - ehkä se on siinä että pyytäminen on jotenkin henkilökohtaisempaa  - tai niin minä sen koen. Siinä jotenkin panee itseään enemmän "likoon"

*********************************************************************************

Kumma miten

aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Tuntuu ettei kotona kerkeä käydä kuin kääntymässä... saati sitten päivitellä blogia tms. Kirjojenkin lukeminen on jäänyt aika vähille. Eräpäivät paukkuu niissäkin

Jaa - a mitähän mä olen sitten tehnyt. Työ tietenkin vie leijonanosan päivästä, viikonlopusta toinen päivä yleensä varattu isän luona käymiseen. Paitsi viime kuussa...oli kaikkea muuta. Alkuviikon illat (2-4 iltaa) menee ystävän seurassa, käydään tapahtumissa (kirjailijavierailuja, elokuvia), juodaan teetä, jutustellaan, katsotaan Areenaa ym...

Isän toipuminen paksusuolen leikkauksesta sujui ongelmitta.  Uusiutumisen todennäköisyys on kaksi kymmenestä, joten isä päätti ettei ota sytostaattihoitoja - sanoi että "taistellaan" sitten uudestaan jos tarttee. Ei halua ehdoin tahdoin huonoja oloja - ne hoidot kun kestäis koko talven... Niin lokakuussa en kerinnyt viikonloppuisin käydä auttamassa peseytymisessä - ja selvisikin siinä et kotihoito ei suihkuta kuin kerran viikossa (eli mun siellä käynnille on selkeä tarve - mielestäni ei kerta viikossa riitä vaikka kuinka pesulappujen kanssa välissä pestään - toki haluan muutenkin isää käydä katsomassa).

Kaksi Lokakuun viikonloppua meni yhdistystoiminnan parissa. Alueyhdistyksen koulutuksessa ja sitten oli myösoman yhdistyksen kehittämisseminaari. Loppukuusta pidin ns pitkän viikonlopun - ja kävin tytön luona (hain toisen myös mukaan reissuun).
Yhdistystoiminta tuntuu kyllä vievän aika lailla aikaa - ehkä enemmän kuin ajattelin siihen ryhtyessäni (nimittäin aiemmin ko yhdistyksen toiminta oli vähäisempää, nykyään tuntuu tapahtuvan koko ajan) - ja lisäksi hallitus kokoontuu joka kuukausi, viimeksi tällä viikolla.
Pikkujoulut tulossa tämän kuun lopussa. Tulevana viikonloppuna on alueyhdistyksen järjestämä juttu naapurikaupungissa, ilta päättyy musikaaliesitykseen paikallisessa ravintolassa (Vadelmavenepakolainen "Kairossa")

Kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan - lähinnä muistelin ensimmäistä Tuntematonta, samoja repliikkejä, hahmot tunnistettavissa. Tässä tykkäsin yksityiskohdista, kuten luontokuvauksista (vaikkapa koppakuoriaisen kipittelystä maassa). Yritin toki etsiä veljenpoikanikin kasvoja (avustajana), näinkin - olin saanut vinkkejä ;)
Seuralaiseni mielestä tämä oli paras näistä kolmesta filmatisoinnista... Keskimmäisen kävin katsomassa silloisen poikaystäväni kanssa. Täytyy sanoa että se versio tuntuu nykyään vieraimmalta , onhan siitä toki jo yli 30v. Ensimmäinen taas on tullut katottua itsenäisyyspäivänä useammin

Kyl minä voisin mennä tämän uusimman  katsomaan uudestaankin

syksyn kuulumisia

pitkän tauon jälkeen on jotenkin vaikeaa kirjoittaa - ainakin mitään kovin fiksua ja filmaattista - ikäänkuin se olis sitä aiemminkaan ollut :)

Syksy on paljolti jatkunut samanlaisena kuin kesäkin - ailahtelevaa vaihtelevaa säätä. Mun jalka, joka on oireillut jo kevästä, oireilee enemmän. Lomien jälkeen sitten vihdoinkin sain itseni hommattua lääkärille. Rtg- kuvien ja uä:n jälkeen ehkä hieman viisaampi ( samalla muuten rtg-hoitaja keksi että voitaisiin ottaa mammografiakin samalla - se tehtiinkin - ja siitä jo lausunto tullut: ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa). Iän myötä alkavaa nivelrikkoa mutta myös pakaran ärsytystä - fyssarin mukaan ongelma lähinnä lihaksissa - eli sille voi jotain ehkä tehdäkin mutta... täytyy sanoa että on aika vaikeaa venytellä kun sattuu...Kaikkein pahinta on huonolla tuolilla istuminen elikkä loman jälkeen olen lähinnä seisonut työpöydän ääressä (on sähköpöytä) tai käyttänyt satulatuolia... Tänä vuonna tai kesänä olen liikkunut todella vähän -  ei ole geokätköilykään kiinnostanut

Isän terveydentila on myös ollut tapetilla viime aikoina. Kesällä selvisi että hänen hemoglobiiniarvonsa tippuneet todella paljon - pahimmillaan oli 67, verta annettu pariin otteeseen. Tosin vähän pitää moittia terveydenhuoltoa, häneltä ei ollut hb:ta otettu kahteen vuoteen vaikka jatkuvasti muita verikokeita otettukin
No paksusuolentähystyksesssä ja tomografiassa selvisi että kyse on kasvaimesta paksusuolessa mutta etäpesäkkeitä ei ollut. Suht nopeasti pääsi leikkaukseen (n.1½ vk), leikkaus sujui hyvin - eikä toipumisessakaan ole ollut ongelmia - tällä hetkellä on jatkohoidossa, josta saattaa jopa huomenna tai torstaina päästä kotiin. Leikkaavan lääkärin kontrollia odotellessa ei tietenkään vielä voi huokaista täysin helpotuksesta

********************
Olen kotoisin pienestä kylästä Itäiseltä uudeltamaalta. Viime keväänä meitä kokoontui joukko (vajaa 10) keskustelemaan järjestettäisiinkö jotain  kyläkoulun entisille oppilaille. Asia hautui kesän  - toki fb-sivu oli tehty asian tiimoilta. Kuukautta ennen päätettiin että tapahtuma järjestetään. Saatiin paikalle satakunta entistä koululaista, vanhin syntynyt v.-24 eli suunnilleen joka vuosikymmeneltä edustus. Mahdollisuus oli käydä entisellä koululla ja sitten kahviteltiin maamiesseuran talolla. Salissa kuului iloinen puheensorina kun ihmiset kohtasivat vanhoja koulukavereitaan. Kaikenkaikkiaan mukava ja lämmin fiilis jäi...

Työt sujuu entiseen tahtiin - tosin viime viikko oli hieman kiireinen kun alle puolet paikalla  - osa lomilla ja yks saikullakin mutta selvitiin. Kuun alussa meillä vaihtui pomo. Nyt tulevana perjantaina vietetään entisen pomon läksiäisiä hyvää ruuan merkeissä. Jatkoille en itse ole lähdössä kun lauantaina on 90-vuotiaan isoenon hautajaiset kotokylässä. Kun on muidenkin suunnitelmia kuulostellut niin vaikuttaa siltä ettei jatkoille lähtijöitä monia ole

Muuten arki sujuu aika lailla entiseen malliin. Nuorempi tytär käy noin kahden viikon välein (myös kavereitaan tapaamassa), vanhempi harvemmin kun asuu kauempana, mutta soitellaan ja viestitellään. Isän luona käyn mahdollisuuksien mukaan, yleensä joka viikko mutta ens kuukausi jää kyllä aika lailla vähiin näkemisiin - mulla koulutusviikonloppu, seminaariviikonloppu ja vanhemman tytön luonakin joskus käytävä <3

Arjen seuralaiseni (kun en oikein tiedä miksi sanoisin - ehkä miespuolinen ystävä)  kanssa tavataan yleensä maanantain ja torstain välisenä aikana pari kolme kertaa viikossa. Käydään tapahtumissa (kirjailijoita, luentoja..), juodaan kahvia/teetä, loikoillaan ja katotaan töllöä, jutellaankin... viikonloput viettää kotonaan keskisessä suomessa (ja yöt kämpillä ;) ) Semmoista leppoista...




edit: otsikko 27.9. klo 10:50

Kesä alkaa olla ohi

tosin tänä vuonna sitä ei oikeastaan tuntunut olevan - lomani pidin juhannusviikosta eteenpäin neljä viikkoa.  Tulihan siinä lomailtua, kyläilyä ja Tallinnan reissua... Yllättävän nopeasti on aika kulunut - vastahan aloitettiin tätä vuotta ja nyt ollaan jo elokuussa

Tänä vuonna jotenkin tuntuu ettei kesä ole tullutkaan, viileää ja sateista mutta -  viikonloppuna kotopuoleen ajellessa huomasin että tienreunat olivat täynnä värikkäitä niittykukkia,,, jotain iloa myöhäisestä kesästä... Yleensä näin elokuussa ei paljon enää kukkia näy paitsi kotona kukkii Malva kukkapenkissä. Mukavia kukkia jopa maljakossa - yllättävän kestäviä...

Tänään meni ilta ammattiyhdistystouhuissa, ensin kokous ja illalla vielä laittelin torstain kesäteatterin sähköpostimuistutuksia, että ihmiset muistaisivat tulla... tavallaan mua ihmetyttää että aikuisia ihmisiä pitää "paapoa" ja muistutella - aina osa unohtaa maksaa ja jokunen unohtaa tulla paikalle...

Pitäisi myös miettiä seuraava tapahtumaa - siinä ei paljon miettimisaikaa ihmisille jää... eli nopeat syövät hitaat nk sananlasku menee...

Töissä on ollut aika hiljaista, mutta pikkuhiljaa vilkastuu  ja porukat tulee lomiltaan - jokunen vasta aloittelee... Itsellä alkaa kesälomasta jo olla aikaa - ensi viikolla on lomapäivä perjantaina - silloin illalla Lahteen Rajattoman konserttia tytön kanssa katsomaan...

Viikolla tapailen miespuolista ystävääni pari kolme kertaa viikossa - ohjelmana on kahvittelua ja katellaan elokuvia ja sarjoja, viime viikolla käytiin kirjastolla kattomassa Kaurismäen mykkäelokuvaa Juha pianomusiikin säestyksellä
Syksyllä jatkuu taas kirjaston elokuvat  - sinne siis... mutta on meillä ollut ihan rattoisaa nyt kesälläkin mun kotona - jutustellen, kahvitellen, katsellen elokuvia ja joitakin sarjoja - seuraa arkeen :) Viikonloput hän viettää kotonaan - on siis viikot näillä main töissä, arkisuhde - tai en mä tiedä miten sitä kuvailisin...
-  ja  viikonloppuisin mäkin touhuan omiani eli siis joko lauantaina tai sunnuntaina kotokotona isän luona ...
Jossain välissä näen myös muita ystäviäni - tai sitten jutellaan /viestitellään puhelimessa

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan  - jaksaa aamulla herätä

Hoivaaja

Sellaisen luonnehdin kuulin itsestäni lauantaina - hoivaaja. En ole itseäni sellaisena pitänyt - sai ajattelemaan. Ehkä tavallaan oli oikeassa. Vaikken mä tietoisesti hoivaa ketään niin loppujen lopuksi sen teen. En voi jättää auttamatta kuitenkaan

Vaikea selittää - mutta nuorenakin olin se joka vahti ja hoiti kaverin kotiin jos näytti että on hieman liikaa tullut otettua tms. Yhden kaverin saatoin yleensä pyörällä kuusi kilometriä metsän läpi kun häntä hieman pelotti - ja sitten ite poljin takaisin kotiin... Kun isäni oli sairaalassa, hoidin yhteydenpidon sinne ja sitten viestittelin tilanteesta kaikille muille... ehkä nämä ovat pieniä esimerkkejä asiasta - en mä itse niitä mitenkään ole pitänyt hoivaamisena

Muistan kun äitini kuoli. Juttelin asiasta työterveyshoitajan kanssa (muistaakseni hän oli tullut antamaan rokotusta), hän kysyi multa: entä miten sinä itse voit. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa

No mulla on omat tapani "hoitaa" mielenterveyttäni. Metsässä liikkuminen, päiväkirjaan (blogiin) kirjoittelu, lukeminen, pikku käsityöt - ja jossain määrin myös yksinolo omien ajatusteni kanssa. On mulla toki ystäviäkin joiden kanssa voin asioita käsitellä - kiitos heistä :)

Ihmissuhdeasioissa olen ehkä hieman varautunut. Haluan ensin tavallaan "nähdä" toisen kiinnostuksen vai miten sanoisi. Ehkä hieman vanhanaikainen noissa aloiteasioissa, myönnän. Mutta kyllä mä seksistä pidän - paljonkin - ja mielestäni parhaimmillaan se onkin tutun kumppanin kanssa - kun tuntee toisen ja miten hän suhtautuu asioihin jne
Nuorena sanoin että on miehiä joiden kanssa jutellaan ja niitä joiden kanssa tehdään jotain muuta.. Harvoin tapaa sellaista joka on kaikki mitä voi haluta :) - ja joskus ystävyys on arvokkaampaa kuin seksi ;) Jos pitäisi valita seksi ilman tunnetta vai tunne ilman seksiä - kyl se varmaan sen tunteen puolelle menee   - äh en mä tiedä - senkun jaarittelen. Tää on taas näitä päiviä / iltoja jolloin hieman tuntee olonsa ontoksi näiden seinien sisällä - mutta se menee ohi - ja taas jatketaan niin kuin ennenkin.
Joskus pitää vain sanoa miltä tuntuu.... mutta halaajatyyppi en ole, en oikein ole tottunut. Tosin kyllä minä nykyään enemmän kuin ennen, oikeastaan äidin kuoleman jälkeen enemmän - ja äitiäkin loppuaikoina - ja tietenkin lapsiani. Ehkä mä vaan suojelen omaa reviiniäni enkä välttämättä halua kaikkien tulevan niin lähelle

Miksi muuten on vaikea myöntää että​ välillä olis mukava herätä toisen vieressä...ja ettei olis kiire mihinkään

Pelkkä seksi  - hetken ilo, usein jää tyhjyys

Tunne ilman seksiä - ainekset ystävyyteen

Tunne ja seksi - siinä on kaikki

Mutta - riittääkö se?

************************************************

Etkö kaipaa koskaan kaipaa hellyyttä, kysyi eräs

 - mikä kysymys - eikö jokainen

*********************************************
tommosia mä mietin joskus viime syksynä ;) eli eivät aivan tämän hetken tunnelmia...

- ja sitten mukavampiin asioihin

Olin lauantaina Haminan yössä - oli aikamoinen kattaus artisteja - lehdestä luin että siellä oli yli neljä tuhatta katsojaa. En yleensä oikein pidä noista massatapahtumista mutta tämä oli mukava poikkeus. Suzi Quatro ylitti kyllä odotukseni (en paljon odottanut)

Tää viikko ja alkaa neljän viikon loma. Kyllä mä alan olla jo sen tarpeessa. Hyvää yötä