Viikonlopun tekemisiä

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin - tarkoitus lähteä vaaria katsomaan. Kahdeksan kieppeillä oltiin jo Prismassa kanervia ostamassa (haudalle ja vaarin kuistille), tarttuihan sitä mukaan muutakin - esimerkiksi soijajugurtteja yms Iinalle ja tavallisia meille sekä vaarin haluamat. En nykyisin oikeastaan käy isoissa ruokakaupoissa - valikoimaa on liikaa, aika menee ihmetellessä. Meille riittää lähikaupan valikoimat. Hyvin on syöty.

No sitten vaarin luokse. Lähes heti lähdimme mummon haudalle kanervat istuttamaan. Halusin ostaa perinteisiä kanervia, Callunat jotenkin "haljuja". Kukkien lisäksi kynttilät palamaan, veli oli edellisenä päivänä jo tuonut yhden - äidillähän oli syntymäpäivä perjantaina.

Vaarin ikkunat pesin - tärkeimmät. Valitettavasti huomaan ikkunoita pesseeni - nimittäin tenniskyynärpää on tänään vaivannut enemmän. Alan olla sitä mieltä, että tuo tenniskyynärpääkipu on tullut jäädäkseen. Antaa kuulua itsestään aina silloin tällöin, en kuitenkaan sanoisi, että rajoittaisi elämääni kohtuuttomasti. Voin sen kanssa elää :) Tuskin kipu on pahimmasta päästä... Nykyisin se ei vaivaa enää kirjoittaessa (paljoa), töitä voin tehdä, silloin tällöin on pakko kipugeeliä käyttää. Pahiten se tuntuu nostaessa ja kantaessa. Mutta sitten otan taas hetken varovasti...

Vaari teki ruokaa ja minä jatkoin ikkunoiden pesemistä. Loppuaika kuunneltiin musiikkia, lähinnä vanhoja musikaali yms sävelmiä. Pitää pitää mielessä, että isän mielikappaleita on mm. ol' man river - suomenkielisenä versiona (sitä en nyt netistä ole vielä löytänyt).

Kahden jälkeen meidän piti lähteä, oli kerettävä kirjastoon  Olavi Uusivirtaa kuuntelemaan Mediamajaan. Hän oli hieman myöhässä mutta sitten vastavuoroisesti ei hänellä ollut kiire minnekään. Monta kappaletta kerkesi esittää, kertoa ajatuksistaan. Mukavan oloinen poika tai no 30 lähenevä mies. En varsinaisesti ole häntä kuunnellut kuin tyttöjen innostuksen kautta, meillä aina välillä kaikuu hänen musiikkinsa. Ei välttämättä mitään valtavirtaa... Siinä sitten serkkunsa Jirikin kerkesi esittelemään kirpparilöytönsä - ja yhdessä esittivät "Paperitähdet". Tuosta Jiristä sen verran että keikkailee myös Kaihon karavaanit yhtyeessä  (keulahahmona Tuure Kilpeläinen), keikkavaatteiksi oli niitä ostoksiaan  hankkinut. Kaiken kaikkiaan luulen että porukka oli tyytyväinen tämänkertaiseen esiintymiseen. En sitten illalla kuitenkaan lähtenyt varsinaista keikkaa kuuntelemaan. Iinalle ostin yhden levyn - synttärilahjaksi. (Olavin 1. levy Nuoruustango)

Monika lähti vielä illaksi nuorteniltaan, Iina ilmoitti jäävänsä kotiin - oli saanut kuulemma annoksensa sosiaalista elämää siksi päiväksi. Vein Monikan,  Iinan kanssa käytiin saunassa ja hain Monikan myöhään illalla.

Tänään olen sitten kamun seurana käynyt muutamassa asuntonäyttelyssä. Hänelle siis katottu... pari ihan kivaa. Siinä sitten samalla käyty läpi viime päivien kuulumiset.

Nyt sitten rauhassa kotona. Siskontyttö käväisi jossain vaiheessa mukanaan leipomiaan pipareita - nam...

Nukkumaan pitäis...

mutta täällä sitä vaan touhutaan. Katselin tuossa tuloja ja menoja. Ei ne nyt niin lohduttomia ole - laskut on saanut maksettua - ja kun kattelin tilitapahtumia, näyttää siltä, että me ollaan - Hyvä Me - pystytty pienentämään ruokaostoksia... ollaan nimittäin yritetty katsoa mitä ostetaan eli sesonkituotteita . ja jos hyviä tarjouksia tulee eteen. Vaikka kyllähän me edelleen ostetaan pieniä jugurttipurkkeja yms, Iinalle kalliita soijatuotteita. Mutta olen mä tyytyväinen... Isoissa kaupoissa en ole oikeastaan käynyt ruokaostoksilla aikoihin. Kyllä me saadaan kaikki tarpeellinen tuosta lähikaupasta eikä tule tehtyä heräteostoksia  - kuten kenkiä sittarista ;) eikä sitä kaikkea tarvitsekaan... hyvin ollaan pärjätty.

Mutta kyllä tää rahankäyttö vaatii miettimistä. Tavoitteena olisi saada jonkinlainen vararahasto säästettyä muutaman vuoden sisällä... ei se helppoa, en odotakaan.

Muuten kiitos kommenteista Anneli ja Sarit. Mukavaa huomata, että jotakin kiinnostaa meikäläisenkin elämä.

Töissä mulla oli tänään kehityskeskustelu. Meillä on ne kaksi kertaa vuodessa - tämä syksyn keskustelu on lähinnä läpikäymistä miten on mennyt. Eipä paljoakaan lisättävää kevääseen. Loppuaika jutusteltiin niitä näitä- kivaahan sekin. Kehityskeskusteluista sen verran - että meiän tj on sanonut et se on työtekijän oikeus - vaikka saa meillä toki jutella muutenkin.

Mutta nyt taidan kyllä painua tuonne sänkyyn. Muuten eilen illalla en kuitenkaan oikein meinannut saada unta,   Aamulla heräsin uneen, josta sentään muistan jotain - yleensä en muista.

Unesta: Olin kamun kaa juttelemassa kun mun silmälasien sangasta lähti ruuvi eikä sitä löytynyt mistään. Lähdin sitten optikkoliikkeeseen sitä korjauttamaan -ensimmäisessä paikassa oli liikaa ihmisiä, sanoivat että kestää pari tuntia. Sanoin ettei mulla ole aikaa enkä voi olla paria tuntia ilman laseja kun en nää mitään... sitten jossain välissä olin kuntosalilla miettimässä sinne menemistä. Kuntosalin ohjaaja (mies) esitteli mulle laitteita yms. Oli jotenkin mua takaapäin lähellä - ja yht´äkkiä tuntui jotain... hän sitten häkeltyneenä hypähti. Minä lähdin sitten pois - hän sanoi että tulethan takaisin - lupasin. Seuraavaksi olin pihalla - ja ihmettelin kun mulla oli paahtoleipä ja tupakkaa (en edes polta), siinä oli joku ylipainoinen nainen joka pyysi antamaan tupakkaa. En suostunut, sitten rupesin ihmettelemää missä mun housut on - ja tytöt toivat ne ?! Ajattelin siinä jossain vaiheessa aiemmin että pitää ostaa uuden verkkarit kuntosalille - no sitten lähdin etsimään toista optikkoliikettä. Kaupunkikin oli jotenkin erilainen - mäkiä ja kujia...

Eli aika sekavaksi meni. Jollain lailla luulen, että tuo kumpuaa mun mielentilasta, sitä mieettii et pitäisi pitää itsestään huolta jne

Mutta epätavallista tässä tosiaan on se, etten yleensä muista uniani ollenkaan... eipä tässä muuta tänään - puoliyö taas kohta - joten hyvää yötä

Maistuvaa

Tein sunnuntai-iltana kaalikeittoa tai -pataa se enemminkin oli. Tällä kertaa aivan lihatonta. Vain kaalia, porkkanaa, perunaa, täysjyväriisiä, siirappia ja muita mausteita. Sitä nyt syöty kaksi päivää - ja huomenna ajattelin laittaa sitä vielä valmiin sosekeiton sekaan. Ei sitä ehkä kolmatta päivää kehtaa samaa

Kerrankin koko perhe oli tyytyväinen, jopa kasvissyöjätyttäreni sanoi olevan hyvää. Eikä hän edes yleensä tykkää kaaliruuista...

Saatiin muuten tänään kakkua töissä. Pitihän sitä maistaa, hyvää oli, hieman liian makeaa mun makuun joten söin vielä ruisleipää sen jälkeen. Muuten henkilöstölehti tupsahti tänään pöydälle, pomo jakoi kaikille kun siin kerrottiin meiän yksiköstä. Kuvatkin oli kaikista. Siinä ne pärstät tuijotti kun tulin ruokatauolta. No kuva oli näköinen - kai.

Mutta nyt - aion mennä nukkumaan tai ainakin sänkyyn. Joten hyvää yötä. Eilen myös aioin mennä aikaisemmin mutta tytöillä oli niin paljon asiaa... etten päässytkään, lisäksi halusin vielä lukea yhden kirjan loppuun. Aika väsynyt olin nukahtaessa - ja nukuinkin sikeästi kännyn herätykseen saakka - uni jäi kesken  :(

Mukavia unia!

PS. laitoin tänään talvilomatoiveeni ilmoitustaululle. Koulujen lomaviikolla oli jo pari toivetta joten päädyinpä sitten toivomaan pääsiäisen jälkeistä viikkoa. Menis huhtikuulle mut sit oliskin kunnon loma :) Työkaveri on toivonut pääsiäistä edeltävää viikkoa. Kattoo miten käy... kesäloma melkein sille ajalle kun halusin - tosin viikkoa myöhemmin alkoi... tarkoitti sitä etten ollut kuin päivän tyttöjen kaa samaan aikaan lomalla. Nyt on kuitenkin se pääsiäinen siinä... Viime vuonnahan pidin koulujen lomaviikolla - ja tehtiin extempore-reissu Tukhoman kevääseen - kiva reissu olikin

Mun elämä on tässä

Ainakin tällä hetkellä - vielä lapseni tarvitsevat minua.

 Monikalla oli tänään hieman huono henkinen olo. Mutta hänen vahvuutensa on se, että haluaa puhua asiat - ja minun tehtävänäni on yleensä vain kuunnella. Iina  taas purkaa omat asiansa kirjoittamalla - kuten minäkin. En välttämättä halua kaikkea kertoa kaikille tai edes kovin monelle. Aika paljon pidän "omia" juttujani sisällä - vaikka moni tuttu sanoisikin toisin. Joku kerran sanoi minulle (tarkkanäköinen ihminen hän) että vaikka sinä paljon puhutkin, et paljoa itsestäsi...

Mun luonne on ehkä silti vähän "minä itse", kovin helposti en apua pyydä. Tavallaan se on myös minun heikkouteni. En salli toisten nähdä, että minäkin joskus tarvitsisin ymmärrystä ja huolenpitoa vaikka en sitä näytäkään. En välttämättä osaa/halua sitä pyytää. Tämä asenne varmaan myös on auttanut minua selviytymään elämän karikoista. Olisinhan minäkin voinut vain laittaa kaiken lekkeriksi... mutta minulla oli lapset, jotka tarvitsivat. Vaikka kerran joku sanoi että ei sun tartte, kyllä joku sun lapset hoitaa. Tästä olen kyllä eri mieltä. Itse minä olen heidät halunnut, ja jos heidän isänsä ole pystynyt ottamaan vastuuta, niin minun se oli tehtävä. Eivät he ole tänne pyytäneet tulla...

Eräs ihminen sanoi mulle kerran että kaikki tarvitsevat rapsutusta. Se oli minusta mukavasti sanottu...

Olen myös halunnut pitää lasten elämässä myös toisen sukunsa vaikka olosuhteiden pakosta ollaan vähemmän oltukin tekemisissä - ja tytöt tuntevat isänsä suvun vieraammaksi. Ollaan (myös minä) käyty isovanhemmilla, juhlissa sekä kutsuttu meiän juhliin - isompiin juhliin lähinnä (aluksi kutsuin myös synttäreille). Tyttöjen isä on saanut tulla lapsiaan katsomaan silloin kun haluaa (no ei me tietystikään olla omia menoja sen takia peruttu).

En sitten tiedä olenko tavallaan omalla tavallani estänyt lasten isää ottamasta vastuuta kun en ole vaatinut, että ottaa heidät joka toinen viikonloppu tai lomilla, mutta toisaalta ei hän ole halunnutkaan. Yhdessä vaiheessa oli pieni kausi jolloin kävivät isällään ja tämän naisystävällä joka toinen viikonloppu. Jälkikäteen kuulin tytöiltä mitä todella oli tapahtunut eivätkä he tunteneet oloaan siellä kotoisaksi - vaikka menivätkin. Seuraavan naisystävänsä exä esitteli tytöille ilmoittamalla että nyt hänellä on tämmöinen tuttu - ja kun menivät kihloihin, ei kertonut siitä itse heille vaan "vahingossa" huomattiin...

Välillä mietin millaisen mieskuvan saavat isänsä kautta, mutta onneksi heillä on ollut ympärillä parempiakin miehenmalleja kuten vaari, setä ja siskonmies. Mulla ei varsinaisesti ole ollut uusia suhteita montaa eron jälkeen. Pieniä yritelmiä, joita en ole heille halunnut esitelläkään. Mun periaate on että turhaa tuoda uusia ihmisiä elämään jossei ole varma itsekään. Jimi oli kuitenkin mukana kuvioissa yli kaksi vuotta, toimeen tulivat. Mutta en usko että kaipaavat... vaikkei häntä enää meillä näykään.

Mukava päivä noin kokonaisuutena

Käväisin Tampereella - Yhdistystapaamisessa. Hieman ajatuksia vaihtamassa.

.Aamulla herätys klo  -> suihkuun ja muut aamutoimet. Ennen yhdeksää odottelemaan matkaseuralaista, hän nappasi minut mukaan pysäkiltä. Tampereella  liiton toimistolle, jossa sitten päivä sujuikin rattoisasti. Ensin vähän aamupalaa (kahvia, mehua, sämpylöitä, hedelmiä), toisetkin kahvit juotiin.  Tapaaminen oli neljän tunnin sessio...

Me sitten lähdimme Tillikan kautta kotiin. Söin broileria, maistuvaa ja matkatoveri Tillikan pyttipannua. Hyvää oli, hyvin näytti ihmisiä olevan liikkeellä. Sitten porhallettiin kotiin...

Enempää en jaksa kirjoitella, aika pitkä päivä - ja kaiken lisäksi Exä herätti minut yöllä vähän ennen yhtä - humalassa. Sanoin etten halua että soittaa mulle yöllä. En kuitenkaan sitten meinannut saada unta. Soitteli sitten mulle tänään muutamaan otteeseen (laitoin viestin että Tampereelle menossa, joten nää soitot lähinnä kotiinpaluun jälkeen), ei hänellä nyt välttämättä mitään tähdellistä asiaa. Iina sanoi että isänsä oli käväissyt tänäänkin - ja soitellut ilman mitään erityistä asiaa. Tytön mielestä käyttäytyi jotenkin kummallisesti... ei vaikuttanut omalta itseltään.

Minun tarinani

http://www.avatv.fi/ohjelmat.shtml/11_tapaa_jattaa_nainen/ajankohtaista/1619192

netistä katsoin leikkaamattoman version. Täytyy sanoa, että silmät kyynelissä katsoin. Itse olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Eroja tietysti on, ei mikään suhde ole samanlainen.

Niin minun tarinani. Tapasin miehen - ravintolassa - hän oli ollut yli 3 vuotta raittiina siinä vaiheessa (nyt jos tietäisin mitä tiedän niin tuskin olisin uskaltanut hänen kanssaan alkamaan seurustelemaankaan), hän oli ihana, iloinen ja asioihin positiivisesti suhtautuva. Kertoi alkoholismistaan paljon ja hoiti itseään, itekin kävin mukana ko jutuissa - läheisenä. Se oli hyvää aikaa.... vajaan vuoden päästä kihloihin. Kolmisen vuotta oltiin oltu yhdessä kun ensimmäinen tyttö ilmoitti tulostaan, mentiin naimisiiin, vajaan kahden vuoden päästä toinen tyttö..

Mies teki reissuhommia, alkoi lama, työttömyyttä, määräaikaisia töitä, rahahuolia. Nuoremman tytön ollessa 2 v, hän retkahti - yli 10 vuoden raittiudesta eikä sen jälkeen ole saanut kunnolla siitä kiinni, kuin vähäksi aikaa...

Ensimmäisen vuoden "salasin", asuttiin samalla paikkakunnalla appivanhempien kanssa, en kertonut omille läheisillekään. Heille kerroin sitten, mutta miehen vanhemmille en. Hänen sisaruksensa, jotka tiesivät, sanoivat ettei saa puhua... no se oli heidän tapansa, asioista ei puhuttu

Muutimme sitten muualle, lähemmäs mun sukua. No sen enempää en siitä välitä kertoa, alkoholin käyttö lisääntyi, mukaan tuli toinenkin nainen, valehtelua... Loppuvaiheessa en oikeastaan jaksanut välittääkään, toivoin vain että pysyis poissa. Saattoi olla niin että tuli reissusta, käytiin saunassa, sanoi lähtevänsä tupakkaa ostamaan - ja jäi  sille tielleen. Ei hän kiinni käynyt, huutoa kyllä...

Minullekin tärkein oli sitten saada lapset pois. Oli meillä ollut joskus silloin hyvinä aikoina puhetta että jos hän joisi, niin mulle tärkein olisi kuitenkin lapset. Välillä olen kyllä miettinyt, että ehkä olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, mutta eräs  ystävä sanoi kerran että ehkä sinun vaan piti mennä loppuun saakka...

Lapset ovat nyt täysi-ikäisiä. Ongelmia on ollut. Mun vanhempi lapseni on erityislapsi (kielellinen erityishäiriö), lisäksi murrosiässä tuli masennus. Nuorempikin on herkkä, mutta hänen vahvuutensa on siinä että puhuu asiat. Vanhempi tyttö on saanut apua toimintaterapiasta, saanut sitä kautta asioita purettua.

Isäänsä tapaavat silloin tällöin, kun tämä viittii tavata heitä.. Tässä kesällä kerran, juttelin Iinan kanssa saunassa. Hän sanoi minulle että meiän asiat olisi paljon huonommin jos te olisitte jääneet yhteen..

Itse luulen kyllä että mulle on jäänyt jonkinlainen sitoutumiskammo. Muistan eron jälkeen (siitä yli 11v) että en päästänyt ketään miestä oikeastaan lähelle. Jotain yrityksiä oli, mutta en heitä halunnut tytöille esitellä. Tämä viimeisin - Jimi - on ainoa, jonka olen tuonut tyttöjen elämään. Ei siinä mitään, hyvin tulivat juttuun, mutta juttu hiipui sitten muuten. Sille oli aikansa, ei kaikkia ihmissuhteita ole tarkoitettu eliniäksi.

Olen ajatellut, että tuskin enää kenenkään kanssa yhteen asumaan muutan. Ehkä niin voisi olla hyvä, että kummallakin omat asuntonsa ja menossa. En tiedä, aika näyttää... Yritän kyllä olla avoin sillekin, vaikeaa kyllä kieltämättä on

Tässä tämä lyhykäisyydessään...

hieman mietityttää

Nimittäin söin tällä erää viimeisen e-pillerin heinäkuun loppupuolella eli vajaa pari kuukautta sitten. Sen jälkeen mulla on ollut neljät kuukautiset. Ei oikeastaan ihmetytä et miks väsyttää. Ajattelin vielä seurailla kierron pari... jos ne siitä tasaantuisivat. En sitten tiedä onko tämä vaihdevuosien alkua vai mitä...

Mulla ei ole koskaan ollut mikään lyhyt kierto, yleensä (ilman pillereitä) yli neljän viikon välein. Nyt ekan vuodon jällkeen seuraava alkoi vajaan kolmen viikon, sitä seuraava 1½ viikon ja nyt tämä viimeisin reilun kolmen viikon kierrolla. Nuorena muistan ettei yli 30 päivän kierto ollut mikään poikkeus tosin aika aikaisessa vaiheessa rupesin pillereitä syömään - kipujen takia.