torstai 22. helmikuuta 2018

Desibelidemokratia

Törmäsin uuteen sanaan...  lyhyesti ja kärjistettynä sanottuna: He saavat jotka vaativat kovemmin. FB:ssa mainostettiin lauantaina tulevaa Flinkkilän & Tastulan ohjelmaa  jossa keskustellaan vanhustenhoidon nykytilasta.  Täytynee katsoa joko silloin tai myöhemmin, kiinnostava ja ajankohtainen aihe., itseäkin koskettava (onhan mulla iäkäs isä jonka luona kotihoitajat käyvät päivittäin - paitsi sinä päivänä kun minä käyn)

Tänään käytiin kirjastossa  - oli elokuvailta. Tällä kertaa japanilaista. Tätäkään tuskin olisi muuten tullut katsottu. Illan jälkeen vielä teetä mun luona



Lukeminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle, enemmän on tullut katottua netflixiä tai areenaa. Itse seuraan mielelläni kuningatar Elisabeth'sta kertovaa The  Crown -sarjaa -  vähän siihen jäänyt koukkuun.
Niin lukemisesta - viimeksi sain luettua Maarit Päivisen On nälkä, on jano -kirjan. Luin sen  oikeastaan "väkisin" loppuun, olin siitä lukenut hyviä arvosteluja, oli ollut Runeberg-palkintoehdokkaan. Itse en kyllä oikein pitänyt.. täytyy myöntää. Ei vaan ole mun juttu, tuollaiset alistamisen kuvaukset, oli kyse sitten miehen tai naisen alistamisesta. Ei oo pakko tykätä... mutta joskus vaan on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen kyllä sanonut että turhaa lukea kirjaa josta ei pidä, maailma on täynnä lukemattomia kirjoja. Mutta joskus näin...
Mukavuusalueesta puheenollen, nukkumaan lähdettävä että jaksaa aamulla töihin. Onneksi on perjantai,
Vielä päivän päätteeksi yksi parhaimmista kappaleista <3


ps. blogin nimenmuutostakin mietin - aivan kuin olisin tuon Hajatelmia nähnyt jollain muullakin. Kun nyt vaan keksisin... jotain mua, mun elämää kuvaavaa tosin hajatelmiahan nämä  paljolti, arkea ja mitä päässä nyt sattuu liikkumaan (paljon enemmän liikkuu kuin päälle näkyy...)

Jahas, ilta venähtikin pidemmälle kuin ajattelin, pesin vielä koneellisen pyykkiäkin

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Pitäis päättää kesälomakin

Minä 5kk, yli 50v sitten
- ja kehityskeskustelukin on ensi viikolla. Olen ilmeisesti ainoa joka ei ole haluamaansa loma-ajankohtaa ilmoitellut. Mut kun talvilomakin on pitämättä, se on pääsiäisen jälkeen. Kai sitä pitäis paneutua sitäkin asiaa miettimään - ajattelin jos pitäis alkukesästä viikon ja loput kolme loppukesästä, mut milloin - se vielä mietinnässä

Tänään mulla oikeastaan koko päivän on särkenyt päätä - heti aamusta. Vähän migreenintapaista, aamulla oli huono olokin - niskat on kyl jumissa mut jospa sitä huomenna aamulla heräis pirteänä uuteen viikkoon.  Kävin tänään yhdellä ilmaisluennolla - vähän nk sellasia henkisiä asioita muuten on päivä lähinnä mennyt "harakoille",  roskiakaan en viittinyt lähteä viemään - pakkasta ja mun roskikselle on kuitenkin jonkin verran matkaa (pitäis pukea kunnolla päälle)

Eilen vasta myöhään iltapäivällä vaarille. Pientä ongelmaa oli taas vesipumpun kanssa, jatkuvasti sai käydä kellarissa laittamassa painekytkintä päälle kunnes lopulta ei onnistunutkaan. Velipoikaa tavoittelin, sain kiinni, muttei olla lähimailla, hän soitteli sitten tutulle ammattimiehelle joka saapuikin parissa kymmenessä minuutissa (on käynyt ennenkin) -  sanoi että paineensäätimenkytkin on ihan loppu. No siinä sitten sopi iskän kanssa että hommaa osan ja tulee sitten laittamaan uuden. No on se vanha ollutkin nelisenkymmentä vuotta. Aika olis oikeastaan vaihtaa koko laite mutta jos se nyt saisi vähän jatkoaikaa

Tällä kertaa kyl kerkesin iskää auttamaan peseytymisessä ja pestä pyykkiä (pari kertaa piti käydä napsauttamassa), mut kun piti ruveta tiskaamaan, ei enään kytkimen painamiset auttaneet. Isä olis itte halunnut lähteä kattomaan mutta kielsin (yli 80v,  toinen jalka amputoitu), sanoi kyl käyneensä et kyl hän sinne pääsee, mutta ylös tulo vaikeampaa, mutta en antanut periksi. Valittikin sille miehelle et tyttö ei antanut mennä hänen ite, tämä sanoi et hyvä niin.

Sain mä tänään yhdistyksen tapahtumailmoituksen tehtyä - ei kyl mitenkään erikoinen eikä kovin tarkkaan mietitty - mut asiat selviää... päätä särkee vieläkin

Olen mä tänä viikonloppuna kattonut olympialaisiakin - lauantaina naisten viestin ja ampumahiihtoa sekä tänään miestenviestin.  Aina silloin tällöin saan näitä penkkiurheilupuuskia  -liekö lapsuudella vaikutusta. Meillähän aina katottiin olympialaiset ja MM-kisat - turha oli luulla katsovansa mitään muuta (ennen kuin kisoja varten isä hankki väritelkkarin ja siskon kanssa saatiin vanha mustavalkoinen meiän huoneeseen). Mutta nyt vähitellen makkariin  ja unta palloon

torstai 15. helmikuuta 2018

Kohta taas viikonloppu

Vietettiin töissä ystävänpäivää aloittamalla päivä yhteisellä aamiaisella, tosin aika monta sattui olemaan poissa - joten söimme herkkuja vielä tänäänkin.

Yks  lomailee, toinen saikulla - ja huomenna työkaverin vaimon synnytys käynnistetään - joten hänkin on poissa. On perjantai ja meidän työläin päivä - onneksi ei niin hankalaa kuin ennen. Eilen koettiin kyllä yli tunnin kestävä yhteyskatkos - joka oli operaattorin vika - ei ollut infonnut alkaneesta kaapelityöstä  - eli ilmeisesti kaapeli poikki. No yhdistivät jonkun toisen liittymän tai mitä nyt tekivätkään

Illalla oltiin tytön ja miespuolisen ystävän kanssa teatterin pop up runokahvilassa ilta kuunnellen parin teatterilaisen lukevan runoja.
Ystävä sanoikin että ei hän olis kenenkään muun pyytämänä tänne tullut  - no en mä varsinaisesti pyyhtänyt vaan kerroin että tälläistä olis. Oli kuitenkin parempi kuin odotti. Ruusutkin saatiin lähtiessä. Hyvin kestäviä kukkia - tänä iltanakin vielä ihan nättejä (eivät kärsineet kotiinkuljetuksesta)

Palkkapäivä ja maksuja makseltu, lopuilla sitten pitäis tulla toimeen... kummasti sitä kuitenkin elää kuukaudesta toiseen vaikka suurin osa rahoista häviää heti tilin saavuttua... Ne on kai ne pienet menot... jotain pitäis vähitellen saada säästöönkin välillä

Käväisin illalla vaihteeksi lähikaupassa samalla kun vein ystävän kämpälleen (illan vietti mun sohvalla torkkuen  - no ei se mitään, pääasia että viihtyy...). Seuraavan kerran luultavasti nähdään tiistaina, maanantaina vapaalla. Tyttö ihmettelee että mitä tuo teiän touhu on kun niin usein näette...  no oikeestaan me vaan oleillaan:) ja katellaan sarjoja, käydään tapahtumissa -  ei  sen vakavammasta ole kyse tai äh - en mää tierä mittään... no auttaahan hän joissain jutuissa, kalusteen kokoamisessa, tytön muutossa - ei tartte pitkään suostutella

Pitäis tehdä yks yhdistyksen tapahtumailmoitus mutta ei oikein huvittais  - jos huomenillalla kerkeis tai... Itse en ole menossa, jääkiekko-ottelusta kyse. En oikein ole penkkiurheiluihmisiä vaikka olen mä nyt seuraillut olympialaisia säännöllisen epäsäännöllisesti


tiistai 13. helmikuuta 2018

Jos sais vaihteeksi jotain tekstiäkin aikaan

Alkuvuosi on mennyt vauhdilla. Tyttö on sitten saanut muuttonsa toteutettua. Toissa viikonloppuna haettiin loput tavarat Savonlinnasta. Hän sai kaupungin keskustasta yksiön vuokralle, vielä toistaiseksi ainakin  mahtuu sinne :) - sijainniltaan todella hyvä  - ei tartte äidin kuskailla asemalle, pääsee ittekin. Mun luona käy kuitenkin pyykkinsä pesemässä

Aika montaa asuntoa tuli käytyä katsomassa, aina oli joku asia joka ei miellyttänyt, asunnon koko, hinta, sijainti... Tätä kun pääsi kattomaan - se oli siinä. Vaarilta sai takuuvuokran eli sekin sujui jouhevasti. Kelakin teki sitten loppujen lopuksi päätökset nopeasti

Mun alkuvuosi on kulunut entiseen tapaan, töissä ja aika paljon viettänyt kotosalla aikaa sekä kirjastossa erilaisissa tapahtumissa, eilenkin oli kirjailijailta - uusi kirjailijatuttavuus - varasin kirjan - seuralainen voitti kirjan - sanoin et mun tuurilla, minä nimittäin laitoin hänen nimessä lomakkeeseen. Ehkä tuo on kohderyhmältään enemmän 30-60 vuotiaat miehet kuin viiskymppiset naiset - mutta kyllä minä sen kuitenkin aion lukea

Töissä ilmastointiin yritetty jotain parannusta mutta ei paljon hyötyä. Eilen en käyttänyt kaulahuivia  - huomasin sen kyllä jumittuneista niskoista. Lämmitin illalla saunan, jospa lämmöstä olisi hyötyä.

Töissä on vähän nk työntekijäkato, yksi on lomalla, toinen tuli lasta hoitamasta tänään ja samalla toinen tuli kipeäksi. Meiän ainoa mies jää isyyslomalle viimeistään perjantaina - silloin käynnistävät synnytyksen jossei aiemmin tule. Moni yskii tai potee muuten. Yksi toinen lähtee pitkälle lomalle - ensin kuukausi lomaa - ja kesällä vuorotteluvapaalle. Mulla talviloma pääsiäisen jälkeen - ja nyt pitäisi jo päättää milloin haluu kesäloman. Jos ottais alkukesästä vaikka viikon ja sit loput loppukesästä - jos vaan ei tuu päällekkäisyyksiä

Nuorempi tyttö käy suunnilleen joka toinen viikonloppu  - viime viikolla päästiin katsomaan kaverinsa villakoiran pentuja, viisviikkoisia (minäkin kun kuskina toimin). Toinen päivä viikonlopusta menee tuttuun tapaan iskän luona kotopuolessa. Eli aika rutiinia tämä elämä...

Huomenna tulee 13v talossa, töissä siis - sattuu ystävänpäiväksi (helppo muistaa) Ei mulla muuten oikeastaan ole mitään intoa juhlia ko päivää.  Ystävänpäivä on joka päivä eikä vain kerran vuodessa. Ai niin tällä paikkakunnalla olen nyt asunut 20 v, aika pitkä aika sekin - välillä tuntuu et vastahan me tultiin

Nyt jos hetkeksi vielä sohvalle, ajoissa töihin - meillä on henkilöstökerhon järjestämä aamiainen - ja mie tietty kuulun siihen järjestäjiin. Yks työkaveri kyl tänään jo teki minkä pystyi tekemään ettei tartta hirmu aikaisin sinne mennä. Mun  loppu työpäivä kului tulli-ilmoitusten parissa - joskus saa uusia tehtäviä

Olympialaisia seuraan silleen syrjäsilmällä. Siitä tulikin  mieleen syrjästäkatsojan tarinat ja Enni Mustonen - hän kävin pääkirjastossa viime viikolla - ja juttua riitti, mukava seurata

Tänään olen vähän katellut ensimmäistä blogiani. Onneksi olen tallentanut sen omalle koneelle, Vuodatuksessa ei toimi sen blogin arkistointi joten tekstiä on hankala lukea. Paljon on muistoja niissäkin vuosissa (syksystä 2005 syksyyn 2009)



Sitä voisi ajatella, että aika ja etäisyys tappoivat ne.
Mutta siihen junaan myytiin meno-paluulippuja.

Pienet asiat veivät meidät ruusuisiin aikoihin.
Pienet asiat nurkissa, paperilapuilla tai laatikoissa.

Aivan kuten oven takana vaaniva varas,
Ne pitävät sinut otteessaan,
kuin pudonnut lehti, jota tuuli riepottelee sinne tänne;
ne hymyilevät sinulle surullisesti
ja saavat sinut itkemään, kun kukaan ei katso.”



                                                              -Joan Manuel Serrat-

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

nopeasti on

tämä vuosi kulunut... Viimeisiä päiviä mennään. Joulu on vietetty ja välipäivät töissä

Ei oikein tiedä mitä kirjoittaisikaan... pää sekaisin kuin Haminan kaupunki. Ei paljon tullut jouluna lepäiltyä. Aina menossa. Haettiin isä tänne kaupunkiin, aattoilta vietettiin siskolla ja isä meille yöksi Joulupäivänä veljen luokse ja isä samalla kotiin. Hänelle tämä joulu oli aika väsyttävä - ei oikein saanut meillä unta ja kai tuli syötyäkin hieman liikaa...

Aatto ei mennyt ihan putkeen - kun aamulla lähdin isää hakemaan. Ensin lähdin käymään hautuumaalla. Pakko oli jättää kynttilät sytyttämättä, tuuli tuiversi niin ettei sytyttäminen onnistunut joten päätin jättää homman joulupäivälle. Sitten isää auttamaan peseytymisessä, vesipumppu ei toiminut joten soittamaan veljelle. No tuli nopeasti ja saatiin pesu hoidettua. Sitten kaupunkiin, isä siskolle ja ite kotiin saunomaan...
No ilta meni mukavasti syöden ja jutellen - ja seuraillen kissojen touhua. Siskon perheeseen on noin reilu viikko sitten tullut kissanpentu toisen seuraksi (oli heillä kaksi mutta pienempi jouduttiin lopettamaan marraskuun lopulla munuaisten petettyä) - nämä siis siskontyttöjen kissoja. Eli taas saa kissanpentuterapiaa tarvittaessa :)

Muutakin on tapahtunut. Vanhempi tyttö muutti takaisin tänne, asuu nyt väliaikaisesti mun luona kunnes saa oman asunnon (tänään viimeksi tuli pontta asiaan, selvisi että mun tulot vaikuttaa hänen työmarkkinatukeensa). Onhan tässä sopeutumista puolin ja toisin - on ollut kuitenkin omillaan jo neljä vuotta.

Oma terveyskin hieman mietityttää.  Mulla on todettu nivelrikkoa toisessa lonkassa ja se vaikuttaa jo jonkin verran liikkumiseen - eikä istuakaan voi miten tahansa. Öisinkin särkee jonkiverran. Fyssarilla olen käynyt. Enemmän pitäis venytellä ja voimistaa selkä- ja vatsalihaksia. Hieman on väläytellyt että lekurin pakeille kohta taas, jos tämä laittaisi lähetteen ortopedille. Aika nopeasti on tämäkin ruvennut oireilemaan, viime keväänä huhtikuussa kiipesin vielä Tallinan Olevisten torniin ja kävin nuoremman tytön kanssa Repovedellä portaissa - kesällä jalka alkoi kipeytyä enemmän-  ja syksyllä menin vihdoinkin lekuriin - kuvattiin ja ultrattiin - oli siellä oireita. Katotaan miten akan käy...

Uuden vuoden suunnitelmana on (tällä hetkellä) se että olen kotona. Mutta suunnitelmat on tehty muutettaviksi - tarvittaessa


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lucian päivä

on myös vanhempieni vihkipäivä -64. Muistan kuinka isällä oli aikoinaan tapana ostaa mokkapapukarkkejä äidille - en tiedä mistä se tapa sai alkunsa. Nyt isällä on seitsemäs vuosi äidin jälkeen meneillään - edelleen suree, ehkei enää joka hetki - ja on hänellä ollut omissa asioissaankin näinä vuosina miettimistä; sydämen neljän suonen ohitus, jalan amputointi ja jotenkin siihen liittyen verenmyrkytys joka vei kuukausiksi sairaalan, viimeisinpänä paksusuolen syöpä joka leikattu - ainakin tähän mennessä onnistuneesti

Mun on ehkä vaikea jollain lailla ymmärtää sitä surua ja kaipuuta mitä isä tuntee - olivat lähes 47 vuotta yhdessä - illalla yhdessä nukkumaan ja aamulla ylös. 
Tänään mietin itseäni, oikeastaan en ole koskaan tottunut siihen että mulla olisi joku koko ajan vierellä, suurimman osan elämästäni olen elänyt ja nukkunut yksin, lomanikin vietän useimmiten omilla ehdoillani. En voi kuitenkaan kieltää että joskus kaipaisin...jotain -  toisaalta kukapa ei tarvitsisi hellyyttä ja tunnetta että toinen välittää... mutta elämä ei aina mee niin kuin tahtoisi tai olettaisi.
Suurimman osan ajasta olen kyllä tyytyväinen tähän elämääni - itsekseni. Mulla on ystäviä ja oma perhe - mitäpä sitä muuta ihminen tarttis...

Tässä pari kipaletta jotka kuvaavat niitä tunnelmia, kun se ei ihan riitä...






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

ennemmin pyytää kuin kysyä

Sun täytyy pikemminkin vaan pyytää, ku kysyy - tämä viime aikoina pyöriny mielessä nimen omaan Kaija Koon laulamana vaikka onkin Cheekin tekstiä. Mietin mikä on pyytämisen ja kysymisen ero - ehkä se on siinä että pyytäminen on jotenkin henkilökohtaisempaa  - tai niin minä sen koen. Siinä jotenkin panee itseään enemmän "likoon"

*********************************************************************************

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...